Toinen lapsi pelasti perheemme

Meillä esikoinen oli koliikkivauva, äärimmäisen raskas ja vaativa ja itsekin äitinä olin osaamaton. Riideltiin miehen kanssa lähes joka päivä ekojen kuukausien jälkeen vuoden ikään saakka, valvottiin, vaunulenkkeiltiin ja uuvuttiin täysin. Kun lapsi herätti eräs yö meidät noin 30 kertaa, päädyttiin sellaiseen riitaan aamuväsymyksissämme, että vannoin etten koskaan halua enempää lapsia. Uhmaikä alkoi, se oli tietenkin ihan yhtä hirveää kun vauva-aika. Lapsi huusi kaikki viikonloput ja lomat, kiukkusi meidät ihan hermoromahduksen partaalle, miltei jopa eronkin. Onneksi selvittiin.

Sitten yhtäkkiä huomasin olevani raskaana. Aivan järjetön paniikki, en jaksa toista uusintaa esikoisen vauva-ajoista. Neuvolassa huoleni otettiin tosissaan, perhetyöntekijä määrättiin jo aloittamaan kotikäynnit ennen lapsen syntymää, säästökassa MLL:n lapsenvahtipalvelua varten aloitettiin jo raskausaikana ja koko suku hälytysvalmiudessa koliikkivauvan varalle, olin jo etukäteen sanonut etten vain yksinkertaisesti jaksa toista samanlaista.

Ja millainen on toinen lapseni, itse aurinko. Hyväntuulinen hymyilijä, erinomainen nukkuja. Hyväntuulisuudellaan tasoittanut esikoisenkin uhmat, lisännyt perheen yleistä hyvänolontunnetta ja rakkauden tuntua mieheen. Olen niin onnellinen siitä että elämä yllätti, en olisi ikinä itse uskaltanut mutta tämä kaikki oikeasti pelasti perheemme ja toi meille tasapainon ja rauhan.

Hyvää juhannusta kaikille toisesta haaveileville, meille se toi uskomattoman suuren onnen!