Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen yli uskonkriisistä? :(
07.06.2007 |
Minulla on jo pitkään ollut uskonkriisi. Se kohdistuu yhtä lailla seurakuntaan kuin teologisiin kysymyksiin ja etenkin niiden selityksiin. Uskovaisilla tuntuu olevan kaikkeen aina valmiit vastaukset, ja asiat " vain ovat niin" ja " Herra pitää huolen" . Minulla on nykyään pelkästään kysymyksiä. Olen kyllästynyt näihin valmiisiin vastauksiin ja tunnen itseni niin erilaiseksi, etten halua mennä enää edes seurakuntaan. Sielläkin kaikki vain ärsyttää ja herättää kysymyksiä.
Olen harkinnut myös uskosta luopumista, mutta sitä en halua. Haluan uskoa, mutta olen tämän erilaisen uskomiseni kanssa niin yksin. Vanhaan sinisilmäisyyteenkään en halua palata. Jonkinlainen tasapaino olisi kuitenkin kiva löytää. :(
Kommentit (34)
Millä lailla ajattelet nykyään toisin? Miksi pelkäät, että sinut hylätään sen takia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile jotain toista kristillistä seurakuntaa, eri näkökulmista katsominen voi avartaa. Jokainen seurakunta on varmaan sokea omille ongelmilleen, mutta laajemmalta katsottuna voi erottua helpommin se, mikä on olennaista ja mikä ei.
Vaikea antaa auttavia neuvoja tuohon. Uskovaiset usein tekevät kaiken hyvin helpoksi toteamalla että se on " Herran tahto" . Tulee vaan mieleen että millainen herra mahtaakaan olla semmoinen jonka tahdosta alle kaksivuotias hukkuu lampeen niinkuin eilen tapahtui jossain...
Minusta tuntuu että sinun silmäsi ovat avautumassa totuudelle.
ja miettiä rauhassa, etsiä ehkä uutta seurakuntaa? Mutta rukoile alkajaisiksi, että Herra pitää sinusta kiinni nyt tulevina aikoina. Et itse tiedä mihin tämä johtaa, mutta älä anna Taivaan Isän päästää sinusta irti. Voit rauhassa pyytää myös uskon vahvistusta, jos jaksat rukoilla..
Voimia ja siunausta! Muista että silloin kun ei ole suuria tunteita, se uskon päätös kantaa. Ja kyllä ne tunteetkin taas tulevat.
Vanhempani ovat aika mustavalkoisia. Eli kun äidinmaidossa on oppinut, miten pitää ajatella, ettei joudu helvettiin, niin on kriisin paikka irtautua siitä. Seurauksethan ovat kammottavat! En puhu siis ihmisten hylkäämisestä.
Uskon kyllä Jumalaan ja siihen, että joku kantaa. Mutta minusta on tullut humanisti: uskon myös ihmiseen ja ihmisen voimaan. Ja äidinmaidossa opin, että ihminen on paha ja syntinen jne.
Uskon, että elämässä on hyviä ja pahoja voimia. On siis muutakin kuin näkyvää. Olen alkanut kyseenalaistamaan, ovatko ne kaikki muut voimat sitten eittämättä pahoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pitää uskoa kaikki just näin eikä melkein. Tai sitten kierit just tuollaisissa tuskissa kuin ap.
Minä uskon. Mutta omalla tavallani eikä se ole yhtään huonompi tapa (periaatteessa realisoitu ev-lut)
Olen käynyt tutustumassa mm. Kansanlähetykseen, mutta siellä on hyvin samanlainen srk-kulttuuri kuin Vapiksellakin. Sley ja lestadiolaisuuden haarat ovat poissuljettuja, sillä en halua tiukkismeininkiä. Ns. uudet seurakunnat kuten Cityseurakunta ovat poissuljettuja myös, sillä minusta ne ovat hihhulipaikkoja. Jäljelle jää lähinnä helluntailaisuus, mutta siellä taas tökkii kokouskulttuuri puhetyylistä alkaen. Tuntemani hellarit ovat kyllä ihmisinä oikein mukavia.
Kuulostaa varmaan tosi pinnaliselta tämä ongelmani, mutta niin se vain on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset ongelmat ovat niiiiin outoja....
12:
Onneksi olen ateisti.
Tällaiset ongelmat ovat niiiiin outoja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Uskon kyllä Jumalaan ja siihen, että joku kantaa. Mutta minusta on tullut humanisti: uskon myös ihmiseen ja ihmisen voimaan. Ja äidinmaidossa opin, että ihminen on paha ja syntinen jne.
Minusta seurakunnassa on rivien välissä sellainen asenne, ettei ihminen pysty omassa voimassaan mihinkään, ja että ei-uskovaiset ovat automaattisesti jotenkin " pahoja" ihmisiä, koska eivät turvaudu edes siihen ainoaan hyvään eli Jumalaan. Kuitenkin kaikilla meillä on omatunto ja moraali, kenellä tiukempi, kenellä löysempi. Ateisti saattaa olla tässä mielessä paljon parempi ihminen kuin uskovainen.
Kyseenalaistan myös sen, että Raamattua luetaan kirjaimellisesti ja pohdiskelematta asioita. Siis jos siellä lukisi vaikka että punainen on sininen, niin sitten se olisi niin, vaikkei siinä olisi mitään järkeä. Minulla on tarve ymmärtää, MIKSI Jumala kehottaa johonkin sen sijaan, että tekisin sokeasti niinkuin Raamatussa lukee. Monia Raamatun asioita olen ymmärtänyt vasta sen kautta kun olen uskaltanut kyseenalaistaa ne ja jopa testata käytännössä, voinko tehdä toisinkin.
Tässä vain pari esimerkkiä ajatuksistani.
ap
että miksi ihmiset yrittävät niin tiukasti pysyä kiinni uskossa tai seurakunnassa, jos selvästi mieli pyrkii niistä irti?
Ja kyllä ateistitkin ajattelevat, usein jopa enemmän kuin uskoon kasvaneet ja siinä aina itsestäänselvästi pysyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on ollut omat kriisini ja ei se oikein auta muu kun käydä se reilusti läpi. Tiedän minäkin uskovia joilla on vastaus kaikkeen, ja tunnen niitä joilla ei ole (mm minä itse). Omien aivojen käyttäminen on sallittua ja asioiden kyseenalaistaminen, hyvä olisi teille nyt kamppaileville, jos löytäisitte vertaisporukkaa jossa käydä läpi asioita ja huomaisitte että ongelmia on monilla muillakin. Näissä vapaasuunnissa jne en viihdy siksi että haluan ajatella itse ja etsiä sen oman väyläni elää uskovana.
Joskus on rikottava että voi kasvaa uutta, myös näissä asioissa.
Amen. Samoja asioita minäkin pohdin. Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen ei siedä epävarmuutta, vaan haluaa, että hänelle kerrotaan miten asiat ovat.
Minä en ole vuosiin käynyt missään seurakunnassa, mutta olen ajatellut käydä katsomassa Verkostoa. He kokoontuvat kolme kertaa kuussa. Minulla on pari kaveria siellä.
Minua on auttaneet Tommy Hellstenin kirjat. Hän on teologi, joka kääntyi ateismin kautta takaisin. Hän kuvaa ihmisen hengellisyyttä hyvin. Ihmienen ei ole pelkää fyysistä ja psyykkistä ulottuvuutta, vaan hänessä on myös hengellinen ulottuvuus.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
että miksi ihmiset yrittävät niin tiukasti pysyä kiinni uskossa tai seurakunnassa, jos selvästi mieli pyrkii niistä irti?
Vaikka kuinka kyseenalaistan asioita ja seurakunta ärsyttää, niin silti jokin sisimmässäni uskoo Jumalaan. En voisi kuvitella, etten uskoisi minkään korkeamman voiman olemassaoloon. Se uskon liekki pysyy, enkä pysty sammuttamaan sitä kuin jotain tulitikkua.
Toisekseen kriisistäni huolimatta olen usein tuntenut, että Jumala on lähelläni. Rukoileminen on esimerkiksi antanut vahvaa sisäistä rauhaa erilaisissa elämäntilanteissa. Kolmanneksi en halua ottaa sitä riskiä, että tämä Jumala onkin totta ja minä luopuisin hänestä. Sehän olisi pahin virhe, minkä voisin elämässäni tehdä.
Kuten kirjoitin, olen harkinnut myös uskosta luopumista mutta tullut siihen tulokseen, etten halua sitä. Mieluummin elän vaikka loppuelämäni pohtien näitä kysymyksiä.
ap
" Ei, tarkoitan oudolla ongelmalla sitä, että miksi ihmiset yrittävät niin tiukasti pysyä kiinni uskossa tai seurakunnassa, jos selvästi mieli pyrkii niistä irti? "
Siksi, että uskovat tietävät että ihmisen vetäminen pois uskosta on Saatanan tekosia ja uskosta luopumisen tie johtaa kadotukseen. Tottakai haluat pitää kynsin ja hampain kiinni ELÄMÄSTÄ!
Ei asioita voi omaksua sillä perusteella, että joku (auktoriteettiasemassa oleva) sanoo niin. Vaatii omakohtaista pohdiskelua sisäistää kristinuskon sanoma, pala kerrallaan.
Itse olen vasta tullut uskoon ja nyt etsiskelemmekin seurakuntaa, missä voisimme käydä koko perheen kanssa.
Osaako joku pk-seutulainen vinkata tapahtumia, joissa pikkulastenhoito järjestetty? Ollaan oltu F5-jumalanpalveluksissa, mutta haluaisimme jotain vähemmän vapaata. Tai siis erityisesti mieheni.
No siellä verkostossa on lastehoito järjestetty. ks. verkosto . net (muistaakseni). Verkosto perustuu piensoluihin, eli sieltä voi löytää muitakin lapsiperheita.
2
Vierailija:
Kuten kirjoitin, olen harkinnut myös uskosta luopumista mutta tullut siihen tulokseen, etten halua sitä. Mieluummin elän vaikka loppuelämäni pohtien näitä kysymyksiä.
Ei kenelläkään ole oikeasti täydellisiä " oikeita vastauksia" näiden perimmäisten kysymysten äärellä. Minusta riittää, että niihin muutamaan avainpelastuskysymyksiin uskoo " oikein" ja niissäkin riittää ihmettelemistä ja pohtimista. Me pääsemme perille tässäkin mielessä vasta iankaikkisuudessa.
Täydellistä seurakuntaa et löydä, kuten et täydellistä ihmistäkään. Jos seurakunta edes rivien välissä opettaa, että heikäläiset ovat jotenkin parempia kuin tavikset, ei tämä opetus ole Hengestä. Seurakunta on nimenomaan syntisten ja syntejään tunnustavien ihmisten yhteisö. Seurakunta on pyhä vain siinä mielessä, että se on Kristuksen ruumis. Se ei ole sama asia kuin että sen jäsenet olisivat yksilöinä pyhiä tai parempia.
On hienoa, että Jumala pitää sinusta kiinni. Hänhän on luvannut olla uskollinen, vaikka me emme sitä olisikaan. Pidä vaan taukoa seurakunnastasi, jos siellä ahdistaa, mutta käy kuitenkin säännöllisesti ehtoollisella vaikka ihan tavallisessa ev-lut -messussa. Se on Jumalan tapa hoitaa meitä uskossamme arkoja.
Samassa pisteessä ollaan.
Minä olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja olen jo äidinmaidossa oppinut, miten asiat ovat. En ole koskaan ennen niitä kyseenalaistanut. Mutta nyttemmin olen huomannut, ettei asiat ole niin mustavalkoisia.
En haluaisi itseäni riuhtaista irti kokonaan. Voin vain rukoilla, että minua ei hylätä, vaikka ajattelen toisin nyt...