Onko tällainen lapsen kiukuttelu normaalia?

olen niin hirveän huolissani.

Meillä lentää pinnit ja vaatteet ja lippalakit joka käänteessä. Aina ne on vääriä. Ja välillä on lapset ulkona kuin harakanpelätit, kun on itse valinneet vaatteet. Kuopuksella on 2-vuotisuhma ja esikoisella eskariuhma. Hikistä on.



2

Nuo suosikkivaatejutut kuuluvat monen uhmiksen arkeen. Myös täällä. Poika nyt 3v ja alkanut kelvata

muutkin vaatteet kun ne samat aina.

Ymmärrän sanomasi ja olen täysin samaa mieltä. Mutta olen itse erityispedagogiikan opiskelija ja jotain tiedän myös vuosien työkokemuksesta johtuen. En vain ole tämän ikäisten lasten kanssa tehnyt työtä, joten en tiedä onko tällainen normaalia vai ei.

Normaalia! :D



Meillä saman ikänen poika ja samat kuviot! :)) Meilläkin väännetään just takista: kun se haluaa sen yhen tietyn takin päälle ja sitähän nyt ei hoitoon laiteta. Piste.



Meillä homma hoidetaan napakkuudella ja lapsen harmin huomioimisella. Sanotaan että takkia ei hoitoon laiteta, voidaan laittaa se kun tullaan kotio. Ja tämä sama keskustelu käydään läpi eikä päätöksessä lipsuta.



Lapsi testaa rajojaan ja harmittaa kun ei saa mitä haluaa. Koita ymmärtää lapsen harmi ja tukea siinä, se on eri asia kuin antaa periksi.



Tää on tää MINÄ ITSE -vaihe. Mää teen ja mää otan.. Pidä vaan selkeet säännöt ja kerro lapselle yksinkertasesti asioita niin harmi kyllä menee ohi.



Enkä tarkota että jos lapselta kieltää takin että asia ilmotetaan tylysti eikä huomioida -päinvastoin. Lapsen harmia koitetaan helpottaa ja olla tukena.

Vastauksenne helpottivat todella paljon. Ehkä tämä sitten on normaalia. Olen ollut niin kauhean huolissani, kun en ymmärrä lapsen käytöstä. Ymmärrän toki, että harmittaa jos ei saa karkkia tai leikit joutuu lopettamaan tai täytyy syödä puuroa, mutta minusta tuo vaatekiukuttelu tuntuu niin käsittämättömältä. Mutta ilmeisesti se on normaalia sitten. Suukot ja halaukset kaikille vastanneille ja auttaneille!

että niitä " piirteitä" alkaa nähdä jo unissaankin. Eli opiskele nyt ihmeessä vähän lastenhoitoa ja normaalilasten psykologiaa.

Luulisin että uhmaikäisellä tuollaiset " fiksaatiot" voisivat liittyä turvallisuudentunteen hakemiseen, vähän samalla tavoin kuin rutiinit.

Meillä on pojalla pikkuveli jolle mahtuu jo osa samoista vaatteista. Kivaa koittaa rauhottaa tilanne kun laittaa pikkuveljelle SEN PAIDAN! Vaikka sillä olis joku kiva paita joka kelpaa niin annas kun huomaa että veikka saa MUN PAIDAN! ..Kiljumisella ei ole loppua..



Mun, mun!



*Huokasu*

Erityisesti yhdeksikölle suurkiitos neuvoista! Olen huojentunut. Yritän tukea ja ymmärtää poikaani paremmin ja pitää sovituista säännöistä aiva vain paremmin kiinni.

Lentosuukot ja halaukset! Huojensitte todella mieltäni! Menen jatkamaan arkea eikä tarvitse nyt itkeskellä enää huolissaan täällä.



Kiitos!

luovuttaa niitä vanhoja lelujaan, tavaroitaan ja vaatteitaan. Eli todetaan että on niihin jo liian iso ja kysyn, haluaako _hän_ antaa ne kuopukselle. On sitten suorastaan virallisia " luovutustilaisuuksia" , jossa hän ojentaa jutun eteenpäin, mutta koskaan niistä ei ole tullut sitten enää kinaa. Ovat virallisesti ja lopullisesti kuopuksen.



2