Lue keskustelun säännöt.
Puistossa yksi äiti huomautti minulle älypuhelimen näpelöinnistä muttei lapsen isälle
22.06.2016 |
Vaikka hän on enemmän puhelimellaan kun minä. Olimme vierekkäin penkillä ja puhelimilla kun lapsella oli oma leikki hiekkalaatikolla menossa. Yksi vanhempi nainen tuli sanomaan ettei äidin ole sopivaa roikkua älypuhelimessa kun lapsi joutuu leikkimään yksin. Tyttö on sellainen että kun syventyy johonkin leikkiin niin ei huoli siihen aikuista mukaan. Miksei ks. nainen sanonut lapsen isälle mitään?
Kommentit (37)
Ja pöh. Kyllä lapsen pitää saada leikkiä yksin. Mielikuvitus kehittyy, kun äiti ei ole selostamassa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kysynyt siltä naiselta.
On havaittavissa ettei miehille uskalleta sanoa, se tuntuisi kaiketi ei-luontevalta.
Päiväkodeissakin ja hoitajat yleensä avautuvat ongelmista mieluiten äideille, mutta iseille hymyillään kuinkankaikki on mainiosti.
Liekö naisen alitajuntainen miellyttämisen tarve/ tarve viehättää miestä?
Menee kyökkipsykologiaksi nyt...
Ensi kerralla voit alkaa puolestasi sättiä sitä jollain hatusta vetämilläsi syillä. "Lapsellasi on vääränlaiset vaatteet", "Lapsesi leikkii väärin", "näin kun lapsesi yritti varastaa lapsesi lelun".
No, ei ehkä kannata vaikka houkuttelevalta tuntuukin (ainakin minun mielestäni). Sano sille vaan että lapseni tykkää leikkiä välillä yksin. Jos se jatkaa inttämistä on sulla oikeus töksäyttää ettei asia kuulu sille, ja minkä takia se ei kommentoi miehelle joka kännyilee vielä enemmän. Jos mussutus edelleen jatkuu kehotan turvautumaan voimatoimiin.
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Tuntisit olosi turvattomaksi vaikka vanhempi on siinä parin metrin päässä?
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Kyllä minäkin tuntisin, jos äitini olisi älypuhelin-zombie. Sanan käsitän sellaisena, että se puhelin on juurtunut käteen tilanteessa kuin tilanteessa ja vie huomion lapselta.
Sanaa en käsitä siten, että lapsella on oma leikki menossa ja vanhempi samalla plärää puhelinta. Olenkohan ehkä vaan puolueellinen, koska teen samaa kuin ap ;)
Lapseni leikkii välillä itsekseen (luojalle kiitos, ne ajat olivat ihan erilaisia kun joka leikissä piti olla mukana ;)), hiekkalaatikolla saattaa rakentaa kakkuja pitkän tovin ja kotonakin toisinaan jopa pyytää "äiti odota sinä siinä, minä käyn nyt nuken kanssa kaupassa" jne. Joskus ulkoleikeissäkin sanoo "älä äiti nyt tule tähän". Totta hitossa voin kaivaa silloin puhelimen esiin, miksi en voisi?
Sitten on niitäkin tilanteita, kun puhelin on poissa; pyöräily, yhteiset leikit, kävely ulkona, ruokailu jnejnejne, you name it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kyllä huomaa, etteivät vanhemmat ole läsnä ja turhautuu ottamaan kontaktia. Myös puhumisen oppiminen on lapsilla hidastunut, koska vanhemmat räpläävät hiljaisuudessa kännyköitään.
Onneksi ei ollut älypuhelimia, kun lapseni olivat hiekkalaatikkoiässä! Joskus kauniina kesäpäivänä otin lehden, jota selailin jos lapset syventyivät omiin leikkeihinsä. Kukaan ei tullut torumaan.
//äiti84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Tuntisit olosi turvattomaksi vaikka vanhempi on siinä parin metrin päässä?
Eihän kysymys ole siitä, vaikka olisi kyljessä kiinni, niin voi olla aivan poissa.
Voin kuvitella, miltä lapsesta tuntuu, kun vanhemmat ova fyysisesti läsnä, mutta aivan puhelimen lumoissa.
Minua ainakin kiusaa, jos ystäväni vaikkapa tulee luokseni, ja roikkuu puhelimessa koko ajan.
Minä kyllä huomautan asiasta, tai alan myös tekemään omia töitäni. Olen jopa lähtenyt lenkille, kun ystäväni tuli kahville, mutta huomio oli kännykässä koko ajan. Puin lenkkikamppeet päälleni ja sanoin että lähdetään. Ymmärsi yskän, sanoin olevansa nolo.
Ensiavussa työskentelevät kertovat usein, kuinka ikävää on seurata sairasta lasta, jonka vanhemmat nököttävät nenä kiinni puhelimessa, sääliksi käy.
Mutta näiden someroikkujien itsetunto ei arvostelua kestä, aivonsa kun ovat jo surkastuneet nuppineulanpään kokoisiksi.
Minun äitini aikanaan kutoi kun minä leikin puistossa. 80-luvun alussa. Oliko hän sitten enemmän läsnä? :D Entä onko paperisen lehden lukeminen ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä huomaa, etteivät vanhemmat ole läsnä ja turhautuu ottamaan kontaktia. Myös puhumisen oppiminen on lapsilla hidastunut, koska vanhemmat räpläävät hiljaisuudessa kännyköitään.
Että kaikki tai ei mitään? Voisiko mitenkään olla että vanhemmat kännyilee VÄLILLÄ, ei jatkuvasti. Jos lapsi leikkii rauhassa yksin, ei siihen ole järkevää ihan joka kerta tunkea itseään mukaan. Jopa lapset haluaa välillä tehdä asioita kaikessa rauhassa.
Lisäksi, pienikin lapsi kykenee osoittamaan haluaako seuraa. Meidän pikkujäbä osasi jo alle vuoden ikäisenä tulla kädet levällään kohti kun halusi syliin. Kun se oli ollut siinä tarpeksi se alkoi katsella ympärilleen, ja kun huomasi jotain kiinnostavaa niin alkoi vääntelehtiä sen merkiksi että haluaa alas ja meni sitten taas leikkimään kaikessa rauhassa. En usko että poikamme on ainutlaatuinen tässä asiassa.
Voi juma että tästä jaksetaankin jeesustella. Olen saanut lapset vuonna 2000 ja vuonna 2014. Ekan aikaan ei ollut älypuhelimia, tokan aikaan oli. Ekan aikana en siis voinut leikkipuistossa räplätä puhelinta, mutta se ei estänyt minua lukemasta lehteä, tekemästä ristikkoa tai virkkaamasta. Teknologiavihamieliset vain ovat päättäneet, että nimenomaan se KÄNNYKKÄ on se pahan alku ja juuri, lehteä lukeva äitihän on enemmän läsnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano sille vaan että lapseni tykkää leikkiä välillä yksin. Jos se jatkaa inttämistä on sulla oikeus töksäyttää ettei asia kuulu sille.
Mä en ainakaan alkaisi puolustella ja selitellä jollekin tuntemattomalle yhtään mitään.
On ihan samantekevää, mitä ajattelee älypuhelimen käytöstä. Se ei ole minusta tässä se pointti. Pointti on tämä huomauttelukulttuuri eli puututaan ventovieraiden ihmisten asioihin ja "huomautellaan".
Jos joku näkee henkilön äitiydestä pienen hetken, se ei oikeuta huomauttelemaan yhtään mitään - kun siis ei ole kyse mistään pahasta kuten jos äiti olisi humalassa tai jättäisi lapsen vaaraan. Inhoan tätä lasu-ilmapiiriä, että on tullut hyväksytyksi tavaksi vahtia ja kontrolloida muiden ihmisten elämää, varsinkin lapsiperheiden ja se on mennyt nyt ihan hysteeriseksi ylireagoinniksi.
Entinen kylä kasvattaa-käytäntö, jossa kyläläisten lapsia sai ojentaa muutkin on mennytkin nyt siihen, että VANHEMPIA saa ojentaa kuka tahansa tuntematon ja missä tilanteessa tahansa.
Kylläpä on kovasti kolahtanut. Puolusteluja asiasta, kota selittelyjen mukaan ei ole tarvetta puolustella.
Mä en ainakaan olisi sanonut mitään moiselle puistopoliisille tai jotain kohtalaisen ilkeää. On se kummaksi mennyt, kun ihmiset alkavat lätisemään ventovieraitten uistokäyttäytymisestä.
Pistän vielä pahemmaksi kuin ap: kuuntelen joskus musiikkia kuulokenappi toisessa korvassa samalla kun seuraan lasta. En tajua, miksi mun pitäisi mennä lapsen viereen hössöttämään, jos toisella on leikki menossa kaverinsa kanssa. Niin ja reagoin kyllä heti, jos lapsella on mulle jotain asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Tuntisit olosi turvattomaksi vaikka vanhempi on siinä parin metrin päässä?
Niemen omaan. Vanhempi on fyysisesti läsnä mutta keskittynyt johonkin ihan muuhun. Pikkulasten onnettomuudet ovat lisääntyneet älypuhelinten myötä, vanhemat räpläävät puhelinta eivätkä seuraa mitä taapero on touhuamassa. Vähän selkärankaa siihen touhuun.
Koska sinä olet ÄITI.
Miehet on statisteja.