Lue keskustelun säännöt.
Puistossa yksi äiti huomautti minulle älypuhelimen näpelöinnistä muttei lapsen isälle
22.06.2016 |
Vaikka hän on enemmän puhelimellaan kun minä. Olimme vierekkäin penkillä ja puhelimilla kun lapsella oli oma leikki hiekkalaatikolla menossa. Yksi vanhempi nainen tuli sanomaan ettei äidin ole sopivaa roikkua älypuhelimessa kun lapsi joutuu leikkimään yksin. Tyttö on sellainen että kun syventyy johonkin leikkiin niin ei huoli siihen aikuista mukaan. Miksei ks. nainen sanonut lapsen isälle mitään?
Kommentit (37)
Olisin kysynyt tädiltä miksi puhelimeni käyttö häntä häiritsee ...ja jopa enemmän kuin miehen joka tuossa vieressäni puhelinta käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini aikanaan kutoi kun minä leikin puistossa. 80-luvun alussa. Oliko hän sitten enemmän läsnä? :D Entä onko paperisen lehden lukeminen ok?
Puolustelkaa vain älypuhelimien käyttöä, mutta viehän se eri tavalla vanhemman huomion kuin esim neule.
Eilen juuri lähdimme mieheni kanssa eräältä museon parkkipaikalta ja P-paikalla juoksenteli kaksi lasta ( 3-4 vuotiaita) Mies peruutteli ja tuntui, että nämä lapset olivat vaarassa siinä autojen seassa, juostessaan ympäri pysäköityjä autoja. Ihmettelin sitä, miten lapset olivat siinä leikkimässä, kunnes huomasin, että äiti istui autossa ovi auki ja räpläsi kännykkää. Ilmeisesti facebook piti päivittää, mutta lapset olivat tuolloin vailla valvontaa vaarallisessa paikassa. Ja tilanne jatkui useita minuutteja. En uskaltanut mennä sanomaan vaikka mieli olisi tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kysynyt tädiltä miksi puhelimeni käyttö häntä häiritsee ...ja jopa enemmän kuin miehen joka tuossa vieressäni puhelinta käyttää.
Hassua kilpailla tuollaisesta asiasta? Kun mieskin saa räplätä kännykkää niin kyllä minäkin;) , entäs jos panette molemmat kännyt pois ja keskitytte oikeasti siihen lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Tuntisit olosi turvattomaksi vaikka vanhempi on siinä parin metrin päässä?
Niemen omaan. Vanhempi on fyysisesti läsnä mutta keskittynyt johonkin ihan muuhun. Pikkulasten onnettomuudet ovat lisääntyneet älypuhelinten myötä, vanhemat räpläävät puhelinta eivätkä seuraa mitä taapero on touhuamassa. Vähän selkärankaa siihen touhuun.
Olisiko jotain tutkimusdataa näyttää siitä, että onnettomuudet ovat lisääntyneet nimenomaan samassa suhteessa älypuhelinten lisääntymisen kanssa? Puskasta on hyvä huudella ties mitä mututietoja...
Vähän sama juttu kuin liikkennerikkeissä, jos sakon saaminen tuntuu epäreilulta, niin valvontaa on silloin ihan liian vähän.
Kokeilkaapa ihan oikeasti olla koskematta puhelimeen kun olette lapsen kanssa ulkoilemassa, jos ei onnistu niin jättäkää puhelin kokonaan pois matkasta. Kyllä se some pärjää pari tuntia ilman teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Tuntisit olosi turvattomaksi vaikka vanhempi on siinä parin metrin päässä?
Niemen omaan. Vanhempi on fyysisesti läsnä mutta keskittynyt johonkin ihan muuhun. Pikkulasten onnettomuudet ovat lisääntyneet älypuhelinten myötä, vanhemat räpläävät puhelinta eivätkä seuraa mitä taapero on touhuamassa. Vähän selkärankaa siihen touhuun.
Olisiko jotain tutkimusdataa näyttää siitä, että onnettomuudet ovat lisääntyneet nimenomaan samassa suhteessa älypuhelinten lisääntymisen kanssa? Puskasta on hyvä huudella ties mitä mututietoja...
http://www.voice.fi/ilmiot/tutkimus-vanhempien-jatkuvalla-puhelimen-kay…
"Uuden tutkimuksen mukaan melkein neljäsosa vanhemmista ovat keskittyneet elektroniikkalaitteiden käyttöön silloin, kun heidän lapsensa ovat joutuneet onnettomuuteen tai läheltä piti -tilanteeseen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi juma että tästä jaksetaankin jeesustella. Olen saanut lapset vuonna 2000 ja vuonna 2014. Ekan aikaan ei ollut älypuhelimia, tokan aikaan oli. Ekan aikana en siis voinut leikkipuistossa räplätä puhelinta, mutta se ei estänyt minua lukemasta lehteä, tekemästä ristikkoa tai virkkaamasta. Teknologiavihamieliset vain ovat päättäneet, että nimenomaan se KÄNNYKKÄ on se pahan alku ja juuri, lehteä lukeva äitihän on enemmän läsnä?
Ei kyse ole tuosta, vaan siitä että se kännykkä on aina mukana ja jos sekunti joutilasta aikaa niin sitä aletaan räplätä. En ole koskaan nähnyt että kukaan lukisi lehteä kaupassa muualla kuin joskus lehtihylyllä, mutta nykyään näitä puhelimen räplääjiä norkoilee ja vaeltelee kaupassa jokaisessa hyllyvälissä ja huomaan kyllä itsekkin kuuluvani siihen ryhmään, onneksi minulla vaan ei ole enää pieniä lapsia joita pitäisi vahtia. Kyllähän se pahalta tunuu kun lapsi yrittää saada vanhempansa huomiota mutta tämä on keskittynyt puhelimeen ja tiuskasee vain että odota.
Tällä "puhelinen räplääjällä" on ostoslista siellä puhelimessa, en lue sieltä lehteä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini aikanaan kutoi kun minä leikin puistossa. 80-luvun alussa. Oliko hän sitten enemmän läsnä? :D Entä onko paperisen lehden lukeminen ok?
Puolustelkaa vain älypuhelimien käyttöä, mutta viehän se eri tavalla vanhemman huomion kuin esim neule.
Eilen juuri lähdimme mieheni kanssa eräältä museon parkkipaikalta ja P-paikalla juoksenteli kaksi lasta ( 3-4 vuotiaita) Mies peruutteli ja tuntui, että nämä lapset olivat vaarassa siinä autojen seassa, juostessaan ympäri pysäköityjä autoja. Ihmettelin sitä, miten lapset olivat siinä leikkimässä, kunnes huomasin, että äiti istui autossa ovi auki ja räpläsi kännykkää. Ilmeisesti facebook piti päivittää, mutta lapset olivat tuolloin vailla valvontaa vaarallisessa paikassa. Ja tilanne jatkui useita minuutteja. En uskaltanut mennä sanomaan vaikka mieli olisi tehnyt.
Miksi alapeukut? Onko P-paikka lasten leikkipaikka?
Tässä vanhemmat nyt aivan turhaan selittelevät ja puolustelevat: "Lapseni ei halua minua leikkeihinsä", hahhah, hyvä vitsi, uskoo, ken tahtoo.
Tänä päivänä se vaan on niin, että lapsi tuhertaa jotain leikkejään yksin ja vanhempi/vanhemmat näpläävät puhelimiaan herkeämättä. Taakse on jätetty ne ajat, kun vanhemmat tykkäs seurata lastensa tekemisiä. Ei pieni lapsi, omakaan, ole niin kiinnostava kuin esim. AV:n juttujen selaaminen.
Hassuinta tai kamalinta on se, että sitten päivitetään oma tila facebookiin: Tänään olin koko päivän leikkipuistossa LAPSENI KANSSA. No justiinsa niin. Liitteenä hellyttäviä kuvia, jossa lapsi on hiekkalaatikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä sitten sanonut tädille mitään?Ei asenteet muutu vaikenemalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi siinä puhelimessa pitää roikkua eikä olla lapselle läsnä? Kyllä minä tuntisin lapsena oloni turvattomaksi jos vanhempi olisi älypuhelin-zombie.
Tuntisit olosi turvattomaksi vaikka vanhempi on siinä parin metrin päässä?
Niemen omaan. Vanhempi on fyysisesti läsnä mutta keskittynyt johonkin ihan muuhun. Pikkulasten onnettomuudet ovat lisääntyneet älypuhelinten myötä, vanhemat räpläävät puhelinta eivätkä seuraa mitä taapero on touhuamassa. Vähän selkärankaa siihen touhuun.
Olisiko jotain tutkimusdataa näyttää siitä, että onnettomuudet ovat lisääntyneet nimenomaan samassa suhteessa älypuhelinten lisääntymisen kanssa? Puskasta on hyvä huudella ties mitä mututietoja...
http://www.voice.fi/ilmiot/tutkimus-vanhempien-jatkuvalla-puhelimen-kay…
"Uuden tutkimuksen mukaan melkein neljäsosa vanhemmista ovat keskittyneet elektroniikkalaitteiden käyttöön silloin, kun heidän lapsensa ovat joutuneet onnettomuuteen tai läheltä piti -tilanteeseen."
The Voice käyttää lähteenään Metro-lehteä. Nyt on vakuuttavaa tutkimusdataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hemmetin kyylä vahtaa muiden kännyköitä? Olis nyt sitten sen oman mukulansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ollut älypuhelimia, kun lapseni olivat hiekkalaatikkoiässä! Joskus kauniina kesäpäivänä otin lehden, jota selailin jos lapset syventyivät omiin leikkeihinsä. Kukaan ei tullut torumaan.
//äiti84
Tervetuloa nykypäivään, sitä lehteä voi lukea myös älypuhelin kautta. Vai onko jotenkin paheksuttavampaa kun kädessä on nimenomaan se känny eikä ihka oikea lehti?
terv. yksi joka ei jaksa paheksua puhelimen näpräilyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai randomit naiset nyt uskalla miehille yhtä helposti ulista kuin toisille naisille.
Kummalle itse menisit mieluummin valittamaan: suunnilleen kokoisellesi pehmeäkasvoiselle naiselle vai yleensä 1,5 - 2 kertaa isommalle, monessa tapauksessa vihaisen näköiselle, miehelle?
Kyllä myönnän että kännykkää tulee välillä räplättyä, ihan koska pikkulapsen kanssa kotiäitinä olo on vaan välillä oikeasti tylsää, ja välillä kännykkä on ns. "Linkki ulkomaailmaan". Olen kuitenkin moniajaja, kuten monet äidit ovat, ja en ole kännykän lumoissa, vaan laitan sen sivuun jos lapsella on asiaa tai tarvitsee minua leikissä, kykenen juttelemaan hänen kanssaan samalla kun hän leikkii ja sivusilmällä selailen nettiä. Koen syyllisyyttä, kun koko ajan puhutaan miten vanhemmat tuijottaa koko ajan puhelimia, ja koitan pitää sen minimissä, mutta toisaalta koen myös, että se kännykän näprääminen on joinakin päivinä henkireikä, kun kotiäitinä olo tuntuu puisevalta, voi vaihtaa parit viestit kaverin kanssa tai vilkuilla laatudraamaa äityleistä.
Oma äitini ei juuri minun kanssa leikkinyt, saattoi vähän laittaa leikkiä alulle ja teki kotitöitä, luki lehteä, leipoi, mitä milloinkin, ja mulle kehittyi erinomainen mielikuvitus ja kyky keksiä ihan itse tekemistä, eli tilanne oli mitä parhain. En halua omalle lapsellekaan opettaa, että kaikki leikit ja aktiviteetti tulee "valmiiksi pureskeltuna", vaan kannustan itse ryhtymään leikkeihin ja vinkkaan mitä voisi puuhata, tai autan vähän leikkiä alkuun, ja poistun takavasemmalle omiin puuhiin.
Onko sillä lopen tosiaan väliä tekeekö kotitöitä tai lukeeko, vai selaako nettiä, ei kai kaikkea aikaa voi kuitenkaan 24/7 ihan lapsen tarpeillekaan päivittää, kun kyse on jo esim. leikki-ikäisestä? Eri asia jos se kännykkä on liimattuna koko ajan käteen ja vuorovaikutus kärsii ja esim. Lapsi ei opi puhunaan yms, silloin pitääkin vähentää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä huomaa, etteivät vanhemmat ole läsnä ja turhautuu ottamaan kontaktia. Myös puhumisen oppiminen on lapsilla hidastunut, koska vanhemmat räpläävät hiljaisuudessa kännyköitään.
Että kaikki tai ei mitään? Voisiko mitenkään olla että vanhemmat kännyilee VÄLILLÄ, ei jatkuvasti. Jos lapsi leikkii rauhassa yksin, ei siihen ole järkevää ihan joka kerta tunkea itseään mukaan. Jopa lapset haluaa välillä tehdä asioita kaikessa rauhassa.
Lisäksi, pienikin lapsi kykenee osoittamaan haluaako seuraa. Meidän pikkujäbä osasi jo alle vuoden ikäisenä tulla kädet levällään kohti kun halusi syliin. Kun se oli ollut siinä tarpeksi se alkoi katsella ympärilleen, ja kun huomasi jotain kiinnostavaa niin alkoi vääntelehtiä sen merkiksi että haluaa alas ja meni sitten taas leikkimään kaikessa rauhassa. En usko että poikamme on ainutlaatuinen tässä asiassa.
Ehkä lapsi ei tule kädet levällään kohti sellaista aikuista, joka niska kyyryssä tuijottaa kädessään olevaa kapistusta.
Ei kyse ole tuosta, vaan siitä että se kännykkä on aina mukana ja jos sekunti joutilasta aikaa niin sitä aletaan räplätä. En ole koskaan nähnyt että kukaan lukisi lehteä kaupassa muualla kuin joskus lehtihylyllä, mutta nykyään näitä puhelimen räplääjiä norkoilee ja vaeltelee kaupassa jokaisessa hyllyvälissä ja huomaan kyllä itsekkin kuuluvani siihen ryhmään, onneksi minulla vaan ei ole enää pieniä lapsia joita pitäisi vahtia. Kyllähän se pahalta tunuu kun lapsi yrittää saada vanhempansa huomiota mutta tämä on keskittynyt puhelimeen ja tiuskasee vain että odota.