Aivan järkyttävä intohimo kaiken oppimiseen!
Tahdon vain oppia ja oppia, ravitsemuksesta, tanssista, ruuasta yms. Tahdon tietää kaiken ja tahdon päästä huipulle. En ymmärrä mistä tämä järkyttävä oppimisen halu on tullut.
Olen ollut aivan pohjalla, yrittänyt itsemurhaa. Minulla oli hyvin vaikea lapsuus ja nuoruus ja lähdin pois, muutin toiseen kaupunkiin. Minulla on töitä jota rakastan mutta koskaan en ole tyytyväinen itseeni. En osaa juuri mitään ja olen jäänyt hyvin vähälle sivistyksen opissa, olen ollut huume ja alkoholisoituneessa porukassa kunnes päätin muuttua.
En ymmärrä miksi minusta kaiken huonon itsetunnon sekä ala arvoisen elämän jälkeen tuntuu, että minusta todella voi tulla jotain suurta.
Tahdon niin kauheasti panostaa ja oppia näitä asioita jotka tuovat minulle todellisen kipinän, olen todella innoissani kaikesta vaikka en edes tiedä mistä lähtisin liikkeelle opin suhteen.
Tunteeko joku tämän fiiliksen? Minusta tosiaan tuntuu, että nyt on aika pyrkiä pidemmälle ja ottaa kiinni siitä intohimon kohteesta johon tunnen palavaa kiinnostusta vaikka se riskeeraisikin paljon asioita.
Kommentit (9)
En tiedä tarkoitatko tätä, mitä itse ajattelen; Minulla on mieletön halu, tarve ja himo oppia ja kokea kaikkea uutta. Sellaistakin, mikä ei oikeastaan ole minun juttuni.
Syksyllä vietin jokusen illan metsästyseuran kurssilla haaveena metsästyskortti. Sen sain, vaikken koskaan tule metsästämään, eikä se minua kiinostakaan.
Haluan oppia tanskankielen ja kuumeisesti etsin tanskankielen kursseja täältäpäin. Tuota kieltä en kuitenkaan tarvitse ehkä koskaan, mutta kamala halu oppia.
Ennen kuolemaani haluan myös oppia kutomaan räsymatot lapsilleni, oppia viittomakielen ja uskaltaa lähteä extempore mihin tahansa maahan ihan yksin.
Kamala elämännälkä =))
Jos haluaa todella hyväksi jossain, niin on tärkeää unohtaa kaikki muut. Hyväksi tulemisessa kestää kauan ja usein tulee olo, että ei tämä sittenkään ole niin kivaa ja muut jutut alkavat kiinnostaa. Siitä huolimatta täytyy pysyä siinä omassa jutussa, jonka valitsi. Lopussa kiitos seisoo.
Elämännälkä varmaan juurikin!
Tahdon todella ottaa kaikesta vain irti ja oppia sen mitä olen pienestä jo halunnut!
Jotenkin kaiken sen synkän mustan pilven ja ahdistuneisuuden jälkeen on ihanaa tuntea näin, intohimo on niin suuri ja tällaista olen viimeksi lapsena tuntenut.
Jouduin kuitenkin tukahduttamaan niin paljon alkoholisoituneessa perheessä ja kaiken väkivallan keskellä etten oikein koskaan päässyt kehittymään, muuta kuin tunne tasolla. Hyvin paljon olen käynyt läpi ja lukenut itseäni ja varovasti yrittänyt käydä läpi menneisyyden asioita.
Ehkä viimein olen alkanut elään omalle sielulleni? Tahdon vain niin kovasti kehittyä. :) tietäisinpä vain mistä alottaisin..
Ap
Hienoa! Tuli hyvä mieli kun luin :)
Kyllä vain. Olen ollut aina hirvittävän utelias ja kiinnostunut eri asioista. Oppiminen on mnulle tärkeä arvo. Siksi olen kai opettajaksikin päätynyt, vaikka ei se tietoista ole ollut!
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Tuli hyvä mieli kun luin :)
Mulla kanssa! Haluan oppia saamen kielen, en vain löydä kursseja mistään. Haluan oppia potkunyrkkeilyä ja origamien alkeita jo harjoittelenkin. Seuraavaksi joku askartelukurssi ja vaatteiden tekoa. Joku mainitsi räsymaton, miksikäs ei sekin. Maailmassa on paljon kaikkea kivaa mitä opetella ja kokeilla.
Jostain syystä kirjnpito kiinnostaa ja siitä olisi kyllä hyötyäkin töissä.
Elämä on vaan niin kivaa kun saa oppia. Melkein tiedän miltä pikkulapsista tuntuu kun maailma on ihan uusi ja joka päivä on jotain opittavaa.
Jotain samaa täällä, meni aikaa että sai järjesteltyä "positiivista" kaaosta :-D huikeaa, tsemppiä!