Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison vakava sairaus ja uusi raskaus, huoh..
18.06.2016 |
Miehellä todettiin jokin aika sitten vakava sairaus ja tuleva vuosi on ratkaiseva sen suhteen mihin suuntaan sairaus menee hoitojen myötä. Mä sain tietää olevani raskaana vähän yllättäen, kun kävin lääkärissä jatkuvan vatsakivun ja kuvottavan olon takia ja kokeissa sitten selvisi, että olen raskaana. Ehkäisynä on ollut käytössä cerazette minipillerit.
Raskaus ei periaatteessa ole täysi katastrofi esim. taloudellisesti, mutta mietityttää erityisesti oma jaksaminen, koska aiemmat raskaudet on ollu tosi vaikeita (oon joutunu olemaan mm. vuodelevossa ja sairaalassa paljon molemmissa raskauksissa) ja jos tämäkin on samankaltainen niin vaikeaa tulee olemaan. Nyt ehkä vielä enemmän mietityttää, kun todennäköisesti nykyiset lapset tulis hyvin pitkälle oleen mun vastuulla, koska mies tulee hoitojen takia olemaan huonossa kunnossa ja sairaalassakin paljon.
Tukiverkko ei ole suuren suuri, mutta on muutamia ihmisiä, jotka pystyvät tarvittaessa auttamaan. Sekin on käynyt mielessä, että jos oikeen huonosti käy, niin mun on oltava valmis pärjäämään lasten kanssa yksin, ilman miestä.
Miten tällaisessa tilanteessa voi tehdä päätöksen lapsen pitämisestä tai abortista? Aina se on varmasti vaikeaa, kun kyseessä ei ole suunniteltu raskaus, nyt se tuntuu todella vaikealta. Kadunko lopun elämäni, jos teen abortin, koska pelkään, etten jaksa tässä tilanteessa uutta raskautta? Tai kadunko, jos annan raskauden jatkua ja/tai en sittenkään jaksa niin mitäs sitten?
Meillä on kolme lasta ennestään, miehen lapsi hänen edellisestä liitostaan 11v ja sen lisäksi yhteiset 4v ja 2v. Kaikki lapset ovat koko ajan meillä (poislukien mummolassa, kummeilla ym. kyläilyt), koska miehen lapsen äiti on kuollut.
Kommentit (41)
En tekis aborttia, se jättää syvät arvet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tekis aborttia, se jättää syvät arvet!
Ei välttämättä jätä. Jouduin tekemään abortin vaikeassa tilanteessa ja pelkäsin etukäteen sitä tuskaa ja syyllisyyttä jonka joutuisin kokemaan. Kun abortin aika tuli, en kokenut, enkä ole tähän mennessäkään kokenut syyllisyyttä abortistani.
On tarkoitettu että tuo lapsi syntyy.Joko toivoksi miehelle tai lohdutukseksi sinulle.Ja siitä tulee olemaan paljon iloa.Anteeksi kun kysyn mutta jos miehesi menehtyy, miten käy tuon 11v.tytön?Oletko toinen huoltaja/adoptoinut hänet ettei sisarukset joudu erilleen? Voimia teille koko perheelle.
Itse tekisin abortin tossa tilanteessa koska oma jaksaminen on edellä nyt. Vauvan aika olisi todella huonossa saumassa nyt. Toki päätös on teidän mitä teette pidätkö vai et
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän lapaen kanssa, joista kolme tosi pienellä ikäerolla, elämä olisi järkyttävän rankkaa ihan perusperheessäkin. Tekisin abortin tuossa tilanteessa. Jos miehesi toipuu ja jos ikä riittää, voittehan vielä myöhemmin katsoa onnistuuko uusi raskaus. Ja neljä lasta on suurperhe, haluatko sitä todella?
Kävisin neuvolassa tai kaupungin sosiaaliohjaajan luona juttelemassa tukimahdollisuuksista. Lapsille voi saada päivähoitopaikan tai kotiin hoitoapua, myös tukiperhe voisi olla hyvä juttu tuollaisessa elämäntilanteessa. Lapsille voi olla aika rankkaa, jos molemmat vanhemmat ovat huonossa kunnossa. Suomessa ei onneksi ihan yksin jää, mutta olisi erittäin fiksua selvittää tukimahdollisuudet hyvissä ajoin, eikä vasta mahdollisen vauvan syntymän jälkeen. Toki abortti on myös vaihtoehto muiden joukossa, mutta toisaalta kuulostaa siltä ettet ainakaan sinä ole siihen ihan varauksetta valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on taipumus järjestyä. Mistä sen tietää normiperheissä, missä kaikki hyvin, ja kolme, neljä lasta ja sattuisi samanlailla kuin teillä, niin pakko vaan on jaksaa. Tällä lapsella on näköjään tarve tulla syntyväksi, jos on pillereistä huolimatta saanut alkunsa. Tsemppiä ratkaisuun, itse pitäisin lapsen, kun aborttiin ei henkiset rahkeet riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
On tarkoitettu että tuo lapsi syntyy.Joko toivoksi miehelle tai lohdutukseksi sinulle.Ja siitä tulee olemaan paljon iloa.Anteeksi kun kysyn mutta jos miehesi menehtyy, miten käy tuon 11v.tytön?Oletko toinen huoltaja/adoptoinut hänet ettei sisarukset joudu erilleen? Voimia teille koko perheelle.
Tuo on itselläkin käynyt välillä mielessä, että vauva olisi tarkoitettu. Mutta silti huolettaa erityisesti oma jaksaminen, koska miehestä ei tule olemaan suurta apua, jos minkäänlaista. Toisaalta, jos minäkin joudun raskauden takia olemaan paljon sairaalassa, niin miten hunningolle jo olemassa olevat lapset jää, jos joutuvat olemaan paljon muualla hoidossa.
Olen adoptoinut mieheni lapsen eli vaikka se pahin toteutuisi niin lapset eivät joudu erilleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossittelua mutta jos pidät vauvan ja jäät leskeksi, millaiset resurssit (taloudelliset) sinulla on kasvattaa ja tukea katraasi aikuisuuteen?
Kolme murrosikää putkeen jne
Vierailija kirjoitti:
Neljän lapaen kanssa, joista kolme tosi pienellä ikäerolla, elämä olisi järkyttävän rankkaa ihan perusperheessäkin. Tekisin abortin tuossa tilanteessa. Jos miehesi toipuu ja jos ikä riittää, voittehan vielä myöhemmin katsoa onnistuuko uusi raskaus. Ja neljä lasta on suurperhe, haluatko sitä todella?
No nykymittapuulla ollaan nyt jo suurperhe. Se jaksaminen tässä erityisesti mietityttääkin, kun olisin todennäköisesti ainakin vuoden tai ylikin (riippuu miten hoidot tehoaa) käytännössä yksinhuoltaja, koska mies hoitojen takia todennäköisesti niin huonossa kunnossa, ettei hänestä ole apua.
Meidän lapsiluku ois ollut joka tapauksessa täysi ilman miehen sairastumistakin. Ei vaan vielä oltu päätetty, että kumpi menee sterilisaatioon. Eli on päätös kumpi tahansa tämän raskauden suhteen niin myöhemmin lapsia ei enää tule. Alkaa olla ikääkin sen verran, ettei senkään puoleen enää monen montaa vuotta olis mahdollista raskautua.
Abortti tuntuis tavallaan paremmalta ratkaisulta, mutta en tiedä miten sen pystyisin tekemään tai jättäisikö se pysyvät arvet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla olisi normaali raskaus odotettavissa, niin pitäisin lapsen.
Sulla on kuitenkin 3 painavaa syytä, jotka puoltavat aborttia tässä tilanteessa: miehen sairaus, todennäköinen sairaalalepo raskauden aikana ja kolmantena syynä se, että miehesi 11 v lapsi on jo menettänyt toisen vanhemmistaan (saattaa alkaa oireilla, jos miehesi tila huononee ja tarvita extratukea).
Jos kerran abortteja tehdään niin eiköhän tämä ole se tilanne kun sen voi hyvällä omalla tunnolla tehdä. Muuten en kyllä abortteja hyväksy kovinkaan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävisin neuvolassa tai kaupungin sosiaaliohjaajan luona juttelemassa tukimahdollisuuksista. Lapsille voi saada päivähoitopaikan tai kotiin hoitoapua, myös tukiperhe voisi olla hyvä juttu tuollaisessa elämäntilanteessa. Lapsille voi olla aika rankkaa, jos molemmat vanhemmat ovat huonossa kunnossa. Suomessa ei onneksi ihan yksin jää, mutta olisi erittäin fiksua selvittää tukimahdollisuudet hyvissä ajoin, eikä vasta mahdollisen vauvan syntymän jälkeen. Toki abortti on myös vaihtoehto muiden joukossa, mutta toisaalta kuulostaa siltä ettet ainakaan sinä ole siihen ihan varauksetta valmis.
Kiitos tästä neuvosta. En tosiaan ihan vakuuttunut abortista ole, vaikka se monessa mielessä tuntuukin järkevämmältä ratkaisulta tässä tilanteessa.
ap
Joskus on vain tehtävä raskaita päätöksiä, jotta voi taata paremmat edellytykset nykyisille lapsille...
Vierailija kirjoitti:
Jossittelua mutta jos pidät vauvan ja jäät leskeksi, millaiset resurssit (taloudelliset) sinulla on kasvattaa ja tukea katraasi aikuisuuteen?
Kolme murrosikää putkeen jne
Jos jäisin leskeksi, niin todennäköisesti pystyisin kohtuu hyvin taloudellisesti kasvattamaan kolme lasta aikuisiksi. Jokaiselle lapselle laitetaan joka kuukausi tietty summa säästöön tulevaisuutta varten, näin olisi myös vauvan kohdalla, jos siis annettais raskauden jatkua. Lisäks isovanhemmat antaa muutaman kerran vuodessa jokaiselle lapselle x määrän rahaa ja nekin on laitettu pääsääntöisesti säästöön.
Mutta niin kun sanottu olen enemmän huolissani erityisesti omasta jaksamisestani, jos olen raskaana ja siihen päälle vielä miehen sairaus ja sen mahdollinen pahentuminen ja sen tuomat seuraukset, esim. miehen lapsen mahdollinen oireilu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on oma jaksamisesi. Varmasti abortti mietityttää, mutta sinulla kuulostaa olevan vaikea elämäntilanne, johon raskaus ja vauva ei ehkä sovi niin hyvin. Jos pelkäät jo nyt, ettet jaksa, kannattaa harkita tosissaan aborttia. Se voi jäädä vaivaamaan loppuelämän ajaksi, koska se on iso päätös. Toistan vielä lopuksi, että tärkeintä noin hankalassa tilanteessa on oma jaksamisesi!
Häpeä että edes mainitset abortin. Aina pitäisi löytyä helppo tie ja kannustaa toista murhaamaan, koska sitä se on. Mikä tätä sukupolvea vaivaa kun ei oteta vastuuta teoista. Aina löytyy tuollaisia jotka houkuttelevat ja hyväksyvät uuden elämän tappamisen. Vittu olette sairaita. En ikinä maailmassa haluaisi kohdata tuollaista kuvotusta joka hyväksyy abortin.
Vaikea tilanne, itse olen arka ottamaan kantaa puolesta tai vastaan noinkin isossa asiassa. Toivon teille kaikkea hyvää ja paljon voimia!
Minusta nyt sinun kohdallasi toteutuu se aborttilain pykälä: Raskaus voidaan keskeyttää naisen pyynnöstä kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus. Suhtaudun varsin kriittisesti sosiaalisin syin tehtävään raskauden keskeytykseen, mutta sinun kohdallasi on elämäntilanne oikeasti hyvin hankala raskauden ja vauvan hoidon suhteen.
Tukea on saatavilla viranomaispuolelta, vaikka omat tukiverkot niukat olisivatkin. Kartoita niiden riittävyys suhteessa omaan tilanteeseesi, ennen kuin teet päätöstä suuntaan tai toiseen. Ja kuuntele sydäntästi, vaistojasi järkipuheen rinnalla. Toki en tiedä, minkälaisia ongelmia aiemmissa raskauksissasi on ollut, jos nekin vaarantavat tämän raskauden jatkumisen tai oman henkesi, kallistuisin minä sinun tilanteessasi keskeytyksen puolelle, koska tuntuu tosi karulta ajatus, että lapsenne olisivat vaarassa menettää molemmat vanhempansa. Tokihan se riski on joka raskaudessa, mutta silti.
Mitä mieltä miehesi on?
Voimia päätöksen tekoon.
Alue: Aihe vapaa
Tärkeintä on oma jaksamisesi. Varmasti abortti mietityttää, mutta sinulla kuulostaa olevan vaikea elämäntilanne, johon raskaus ja vauva ei ehkä sovi niin hyvin. Jos pelkäät jo nyt, ettet jaksa, kannattaa harkita tosissaan aborttia. Se voi jäädä vaivaamaan loppuelämän ajaksi, koska se on iso päätös. Toistan vielä lopuksi, että tärkeintä noin hankalassa tilanteessa on oma jaksamisesi!