Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison vakava sairaus ja uusi raskaus, huoh..
18.06.2016 |
Miehellä todettiin jokin aika sitten vakava sairaus ja tuleva vuosi on ratkaiseva sen suhteen mihin suuntaan sairaus menee hoitojen myötä. Mä sain tietää olevani raskaana vähän yllättäen, kun kävin lääkärissä jatkuvan vatsakivun ja kuvottavan olon takia ja kokeissa sitten selvisi, että olen raskaana. Ehkäisynä on ollut käytössä cerazette minipillerit.
Raskaus ei periaatteessa ole täysi katastrofi esim. taloudellisesti, mutta mietityttää erityisesti oma jaksaminen, koska aiemmat raskaudet on ollu tosi vaikeita (oon joutunu olemaan mm. vuodelevossa ja sairaalassa paljon molemmissa raskauksissa) ja jos tämäkin on samankaltainen niin vaikeaa tulee olemaan. Nyt ehkä vielä enemmän mietityttää, kun todennäköisesti nykyiset lapset tulis hyvin pitkälle oleen mun vastuulla, koska mies tulee hoitojen takia olemaan huonossa kunnossa ja sairaalassakin paljon.
Tukiverkko ei ole suuren suuri, mutta on muutamia ihmisiä, jotka pystyvät tarvittaessa auttamaan. Sekin on käynyt mielessä, että jos oikeen huonosti käy, niin mun on oltava valmis pärjäämään lasten kanssa yksin, ilman miestä.
Miten tällaisessa tilanteessa voi tehdä päätöksen lapsen pitämisestä tai abortista? Aina se on varmasti vaikeaa, kun kyseessä ei ole suunniteltu raskaus, nyt se tuntuu todella vaikealta. Kadunko lopun elämäni, jos teen abortin, koska pelkään, etten jaksa tässä tilanteessa uutta raskautta? Tai kadunko, jos annan raskauden jatkua ja/tai en sittenkään jaksa niin mitäs sitten?
Meillä on kolme lasta ennestään, miehen lapsi hänen edellisestä liitostaan 11v ja sen lisäksi yhteiset 4v ja 2v. Kaikki lapset ovat koko ajan meillä (poislukien mummolassa, kummeilla ym. kyläilyt), koska miehen lapsen äiti on kuollut.
Kommentit (41)
Toisaalta se raskaus on vain muutamia kuukausia elämästä. Koville ottaa joka tapauksessa tässä tilanteessa, mutta verrattuna koko elämönkaareen aika on kuitenkin rajallinen.
Oletko töissä, lapset hoidossa? Isoin on toki koululainen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nuoremmat lapset päivähoidossa? Miksi he eivät voisi mennä hoitoon, olisi teillä helpompaa sairauden ja hoitojen aikana? Ja mahdollisesti vauva-aikana. Enkä tarkoita 5 päivää viikossa maksimi aika vaan teille sopivasti. Et taida olla työelämässä vaan kotona lasten kanssa? Minkälainen syöpä (?) miehelläsi on, onko ennuste hyvä? Vaikea tilanne. Olisin varmasti kuntaan/kaupunkiin siis sossuun yhteydessä ja pyytäisin apua.
Vanhin on menettänyt jo äitinsä ja nyt isä on vakavasti sairas. Kannattaisiko hänelle joka tapauksessa hakea keskusteluapua esim perheneuvolasta?
Yhteiskunnaltakin on kyllä apua saatavissa, se kannattaa huomioida ja selvittää ennen kuin tekee päätöksen. Vanhemmat lapset voi tosiaan laittaa päivähoitoon sellaiseksi ajaksi, kuin teidän perheen kannalta hyvältä tuntuu. Lapsiperheiden kotiapupalveluita voitte saada, jos kuntosi on raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen heikko. Myös tukiperhe vaikkapa yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa voisi tulla kysymykseen. Omaa tuttavapiiriä kannattaa myös miettiä: voisiko sieltä löytyä joku, joka laittaisi lapsille ruokaa synnytyksesi jälkeen ja joku, joka veisi harrastuksiin? Yleensä ihmiset ovat vilpittömän avuliaita, kun joku on hankalassa tilanteessa ja suoraan kehtaa pyytää apua.
Raskaus on ohimenevä vaikkakin olisi vaikea. Tekisin lapsen kaikista vaikeuksista huolimatta.
Pientä mietintää siihen, aiemmin äidit ovat selvinneet isojen lapsikatraiden kanssa kun ei ollut ehkäisyä. Miehet oli talvella viikot savotassa ja äiti lapsineen kotona. Äiti hoiti karjan ja lapset, isommat lapset teki osan töistä.
Teillä on jo 11-vuotias jolle voi antaa pieniä kotitöitä tehtäväksi ja vastuuta tai osavastuuta vaikkapa tiskeistä ja siivouksista Työ estää mieltä sairastumasta, nykylapsilla on liikaa aikaa oirehtia kun heiltä ei vaadita mitään, saavat pelailla päivät ja yöt.
Ennen 11-vuotiaat oli apuna karjanhoidossa lypsämässä lehmiä.
Lisäksi voi pyytää kunnalta apua jos tilanne menee vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta se raskaus on vain muutamia kuukausia elämästä. Koville ottaa joka tapauksessa tässä tilanteessa, mutta verrattuna koko elämönkaareen aika on kuitenkin rajallinen.
Oletko töissä, lapset hoidossa? Isoin on toki koululainen jo.
Totta kyllä tuokin, ettei se raskaus loputtomiin kestä.
Olen töissä (olen yrittäjä) ja nuorimmat lapset on hoidossa 2-5päivää viikossa, riippuen työkuvioista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko nuoremmat lapset päivähoidossa? Miksi he eivät voisi mennä hoitoon, olisi teillä helpompaa sairauden ja hoitojen aikana? Ja mahdollisesti vauva-aikana. Enkä tarkoita 5 päivää viikossa maksimi aika vaan teille sopivasti. Et taida olla työelämässä vaan kotona lasten kanssa? Minkälainen syöpä (?) miehelläsi on, onko ennuste hyvä? Vaikea tilanne. Olisin varmasti kuntaan/kaupunkiin siis sossuun yhteydessä ja pyytäisin apua.
On nuoremmat lapset hoidossa 2-5päivää viikossa, riippuen työkuvioista. Miehellä sairauden ennuste ratkeaa osittain vasta sitten, kun nähdään miten hoidot tehoaa. Mutta mikäli ne tehoavat niin sillon myös paranemisprosentti on hyvä. Lääkäri on ollut hyvin luottavainen sen suhteen, että hoidot auttavat, mutta varmuudella se selviää vasta ajan myötä.
On sekin toki mahdollista, että isommat lapset olisivat hoidossa (tilanteesta riippuen) sillonkin, kun vauva on syntynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhin on menettänyt jo äitinsä ja nyt isä on vakavasti sairas. Kannattaisiko hänelle joka tapauksessa hakea keskusteluapua esim perheneuvolasta?
Vanhin lapsi ei paljoa muista äidistään, koska hän oli vain 3-vuotias, kun äitinsä kuoli. Keskusteluapu voisi kyllä olla hyväksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnaltakin on kyllä apua saatavissa, se kannattaa huomioida ja selvittää ennen kuin tekee päätöksen. Vanhemmat lapset voi tosiaan laittaa päivähoitoon sellaiseksi ajaksi, kuin teidän perheen kannalta hyvältä tuntuu. Lapsiperheiden kotiapupalveluita voitte saada, jos kuntosi on raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen heikko. Myös tukiperhe vaikkapa yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa voisi tulla kysymykseen. Omaa tuttavapiiriä kannattaa myös miettiä: voisiko sieltä löytyä joku, joka laittaisi lapsille ruokaa synnytyksesi jälkeen ja joku, joka veisi harrastuksiin? Yleensä ihmiset ovat vilpittömän avuliaita, kun joku on hankalassa tilanteessa ja suoraan kehtaa pyytää apua.
Kiitos näistäkin neuvoista, selvittelen näitä. Nuoremmat on tosiaan tällä hetkellä vaihtelevasti 2-5päivää hoidossa, riippuu miten työkuviot menee. Tuo hoidossa olo voisi periaatteessa jatkua vauvan syntymän jälkeenkin, jos se vaikuttaisi olevan tarpeellista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tekisi lasta noin vaikeaan elämäntilanteeseen! Kolme pientä lasta tarvitsee ainakin yhden voimissaan olevan huoltajan! On vastuutonta tehdä pikkuvauva, jos toinen aikuinen on kuolemankielissä ja joudut kantamaan hänestäkin huolta ja abortti olisi siis enemmän kuin ymmärrettävää, kun ei kyse mistään kevytmieleisestä touhusta! Ajattele jo olemassaolevien lastesi hyvinvointia ja ennen kaikkea omaasi. Jos uupuisit sairaan mieshesi hoitoon pikkuvauvan kanssa, joutuvat muut lapset kärsimään kohtuuttomasti. Tee siis abortti ja laita sen jälkeen kierukka.
Yksi lapsi ei ole vain siinä sivussa menevä juttu vaan elämänmittainen sitoumus! Abortin vastustajien huuteluun ei kannata perustaa mitään: kukaan ei ota vastuuta lapsestasi kuin sinä! MIes tietysti mutta ei ole voimissaan juusi siinä kaikkein tärkeimmässä alkuvaiheessa. Miksette voisi ottaa vastuuta koko perheen hyvinvoinnista ja tehdä vaikka myöhemmin lapsen, kun mies on parantunut? MIkään sosiaalitoimi tai tukioerhe ei korvaa oman vanhempien kasvatusta ja on vastuutonta klylätä oman valintansa seuraukset jollekin yhteiskunnan laitokselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten aiot selittää sisaruksille, että tapoit yhden heidän sisaruksistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos molemmat periaatteessa haluaisi pitää lapsen, kuten kirjoitit niin selvittäisin miten paljon saisitte yhteiskunnalta apua. Lisäksi miettisin onko mahdollisuutta palkata lastenhoitajaa ja kysyä lähipiiriltä paljonko voisivat auttaa noin suurin piirtein.
Sitten jos näyttää siltä, että voisitte pärjätä niin pitäisin lapsen. Kannattaa muistaa, että abortin saa vielä sen vk 12 jälkeenkin, jos asioiden selvittelyssä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi ei ole vain siinä sivussa menevä juttu vaan elämänmittainen sitoumus! Abortin vastustajien huuteluun ei kannata perustaa mitään: kukaan ei ota vastuuta lapsestasi kuin sinä! MIes tietysti mutta ei ole voimissaan juusi siinä kaikkein tärkeimmässä alkuvaiheessa. Miksette voisi ottaa vastuuta koko perheen hyvinvoinnista ja tehdä vaikka myöhemmin lapsen, kun mies on parantunut? MIkään sosiaalitoimi tai tukioerhe ei korvaa oman vanhempien kasvatusta ja on vastuutonta klylätä oman valintansa seuraukset jollekin yhteiskunnan laitokselle!
Et ehkä ole ajatellut sitä, että raskaat hoidot voivat vaikuttaa miehen hedelmällisyyteen, joten myöhempään raskauteen ei ehkä ole mahdollisuutta.
AP:lle, jos valitset nyt abortin, niin pyytäkää mahdollisuutta miehen siittiöiden pakastamiseen, niin myöhempi raskautuminen olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi ei ole vain siinä sivussa menevä juttu vaan elämänmittainen sitoumus! Abortin vastustajien huuteluun ei kannata perustaa mitään: kukaan ei ota vastuuta lapsestasi kuin sinä! MIes tietysti mutta ei ole voimissaan juusi siinä kaikkein tärkeimmässä alkuvaiheessa. Miksette voisi ottaa vastuuta koko perheen hyvinvoinnista ja tehdä vaikka myöhemmin lapsen, kun mies on parantunut? MIkään sosiaalitoimi tai tukioerhe ei korvaa oman vanhempien kasvatusta ja on vastuutonta klylätä oman valintansa seuraukset jollekin yhteiskunnan laitokselle!
Tähän taisin vastata jo jossain aiemmassakin, mutta miehen kanssa oli jo päätetty, ettei enempää lapsia meille tule, päättämättä oli vaan se kumpi menee sterilisaatioon. Lisäksi nyt on puhuttu asiasta uudestaan ja päätetään tämän raskauden suhteen sitten niin tai näin, niin enää myöhemmin ei lapsia hankita. Mies ei välttämättä hoitojen jälkeen edes pystyis perinteisellä tavalla saamaan raskautta alkuun. Lääkäri suositteli miehen sperman pakastamista, jos mieli kuitenkin muuttuu ja haluttaiskin lapsi sillon, kun mies on terve. Miehen spermaa on siis pakastettu, mutta en usko, että sitä tullaan käyttämään.
ap
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tekisi lasta noin vaikeaan elämäntilanteeseen! Kolme pientä lasta tarvitsee ainakin yhden voimissaan olevan huoltajan! On vastuutonta tehdä pikkuvauva, jos toinen aikuinen on kuolemankielissä ja joudut kantamaan hänestäkin huolta ja abortti olisi siis enemmän kuin ymmärrettävää, kun ei kyse mistään kevytmieleisestä touhusta! Ajattele jo olemassaolevien lastesi hyvinvointia ja ennen kaikkea omaasi. Jos uupuisit sairaan mieshesi hoitoon pikkuvauvan kanssa, joutuvat muut lapset kärsimään kohtuuttomasti. Tee siis abortti ja laita sen jälkeen kierukka.
Niin kun jo kirjoitinkin niin eniten huolettaa juurikin se, että raskaus olisi liikaa tähän jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen.
Kierukka ei jostain syystä mulle sovi, aiheuttaa ihan järkyttävät vatsakivut. Jos seksiä sattuu olemaan ennen kun jommalle kummalle on sterilisaatio tehty niin tullaan käyttämään tuplaehkäisyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt sinun kohdallasi toteutuu se aborttilain pykälä: Raskaus voidaan keskeyttää naisen pyynnöstä kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus. Suhtaudun varsin kriittisesti sosiaalisin syin tehtävään raskauden keskeytykseen, mutta sinun kohdallasi on elämäntilanne oikeasti hyvin hankala raskauden ja vauvan hoidon suhteen.
Tukea on saatavilla viranomaispuolelta, vaikka omat tukiverkot niukat olisivatkin. Kartoita niiden riittävyys suhteessa omaan tilanteeseesi, ennen kuin teet päätöstä suuntaan tai toiseen. Ja kuuntele sydäntästi, vaistojasi järkipuheen rinnalla. Toki en tiedä, minkälaisia ongelmia aiemmissa raskauksissasi on ollut, jos nekin vaarantavat tämän raskauden jatkumisen tai oman henkesi, kallistuisin minä sinun tilanteessasi keskeytyksen puolelle, koska tuntuu tosi karulta ajatus, että lapsenne olisivat vaarassa menettää molemmat vanhempansa. Tokihan se riski on joka raskaudessa, mutta silti.
Mitä mieltä miehesi on?
Voimia päätöksen tekoon.
Mun oma kantani aborttiin on ollut sellainen, etten sitä ainakaan itse pystyis kovin heppoisin perustein tekemään enkä täysin hyväksy, jos se tehdään esim. vaan siksi, että ei sovi suunnitelmiin ilman sen konkreettisempaa/tarkempaa perustelua. Lähipiiristä tiedän muutaman (viiden) tehneen abortin, yhdellä näistä syy se, ettei vaan viitsinyt ehkäisyä käyttää. Muiden syyt enemmän ja vähemmän hyvin perusteltuja. Tiedän varmasti ainakin kahden heistä katuvan aborttia edelleen, vaikka heistä molemmilla lapsia onkin.
Aiemmissa raskauksissa mulla on suurimmat ongelmat aiheuttanut ympärivuorokautinen pahoinvointi sekä ennenaikaiset kivuliaat supistukset. Näistä ei kai kummastakaan voi sanoa varmaksi, että tuleeko niitä olemaan tässä raskaudessa vai ei. Tähän mennessä ei ole ollut kun kuvottava olo ja vatsakipuja.
Mies ei ole ottanut selkeää kantaa, on sanonut, että minä saan tehdä sen lopullisen päätöksen. Olisi toisaalta vauvan pitämisen kannalla, mutta on myös sanonut, että se olisi ehkä jopa liian raskasta minulle. Yhdessä on keskusteltu raskauteen liittyen mm. siitä, että jos tämä raskaus on samanlainen kun edelliset niin en todennäköisesti jaksa lasten kanssa ilman ulkopuolisen avun palkkaamista tai lähipiiriltä avun pyytämistä. Ja onko sit taas lapsille hyväksi, että mahdollisesti joutuisivat olemaan erossa paljon molemmista vanhemmista, miten se heihin vaikuttaa. Alkavatko oireilla, erityisesti vanhin, mutta myös nuoremmat jo siitä, että isä on paljon poissa kotoa ja kotona ollessaankin huonovointinen. Entä jos äitikin joutuu sairaalaan, miten se vaikuttaa lapsiin.
ap
Sinulla on jo aiemmissa raskauksissa ollut paljon ongelmia, nyt miehesi sairaus lisärasitteena. Ja kolme lasta huolehdittavana. Miettisin päätöstä myös noiden lasten kannalta. Miehesi ja sinä yhtä aikaa pahimmillaan kuukausia sairaalassa, millaiset jäljet tuo jättää noihin lapsiin? Varmasti perusturvallisuus kärsii. Joskus joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja kokonaisuuden vuoksi. Nämä täällä voimakkaasti huutelevat eivät ihan ajattele tilannetta miltä se omalla kohdalla tuntuisi. Vakavasti sairas ihminen tarvitsee myös tukea parantuakseen, sinun pitäisi kyetä myös häntä tukemaan. Teet millaisia päätöksiä tahansa hae itsellesi keskusteluapua, sinun voimien varaan tukeutuu jatkossa moni perheessäsi.
Alue: Aihe vapaa
Mun oma kantani aborttiin on ollut sellainen, etten sitä ainakaan itse pystyis kovin heppoisin perustein tekemään enkä täysin hyväksy, jos se tehdään esim. vaan siksi, että ei sovi suunnitelmiin ilman sen konkreettisempaa/tarkempaa perustelua. Lähipiiristä tiedän muutaman (viiden) tehneen abortin, yhdellä näistä syy se, ettei vaan viitsinyt ehkäisyä käyttää. Muiden syyt enemmän ja vähemmän hyvin perusteltuja. Tiedän varmasti ainakin kahden heistä katuvan aborttia edelleen, vaikka heistä molemmilla lapsia onkin.
Aiemmissa raskauksissa mulla on suurimmat ongelmat aiheuttanut ympärivuorokautinen pahoinvointi sekä ennenaikaiset kivuliaat supistukset. Näistä ei kai kummastakaan voi sanoa varmaksi, että tuleeko niitä olemaan tässä raskaudessa vai ei. Tähän mennessä ei ole ollut kun kuvottava olo ja vatsakipuja.
Mies ei ole ottanut selkeää kantaa, on sanonut, että minä saan tehdä sen lopullisen päätöksen. Olisi toisaalta vauvan pitämisen kannalla, mutta on myös sanonut, että se olisi ehkä jopa liian raskasta minulle. Yhdessä on keskusteltu raskauteen liittyen mm. siitä, että jos tämä raskaus on samanlainen kun edelliset niin en todennäköisesti jaksa lasten kanssa ilman ulkopuolisen avun palkkaamista tai lähipiiriltä avun pyytämistä. Ja onko sit taas lapsille hyväksi, että mahdollisesti joutuisivat olemaan erossa paljon molemmista vanhemmista, miten se heihin vaikuttaa. Alkavatko oireilla, erityisesti vanhin, mutta myös nuoremmat jo siitä, että isä on paljon poissa kotoa ja kotona ollessaankin huonovointinen. Entä jos äitikin joutuu sairaalaan, miten se vaikuttaa lapsiin.
ap