Asiantuntija-ammatissa olevat - Miten teillä menee?

Saataisiinko tästä sellainen kannustava vertaistukikeskustelu, jollainen täällä oli aikoinaan tutkijoille?

Ap.

Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Työmäärä on viime vuosina vähentynyt, mikä on pelkästään hyvä asia. Työviikot ovat enää harvoin yli 40-tuntisia eikä töitä tarvitse kantaa enää kotiin yhtä usein kuin vielä joitakin vuosia sitten. Tämä tarkoittaa, että myös perheelle jää enemmän aikaa. 

Menee tasaisesti, lama ei mun työssä näy. Ei ole perhettä, vapaa-aikaa on aivan riittävästi.

Irtisanottiin pari päivää sitten. 

Täytynee tyytyä työttömän elämään. En omaa mitää sellaista erityisosaamista, joka paikkaisi ikäni (54v.). 

Masentunut tunnelma nyt todella. Oli ns. asiantuntijatyö, mutta ei tarpeeksi vahva sellainen. 

Olen ottanut onnen omiin käsiini ja ryhtynyt yrittäjäksi. Kyllästyin romahtaviin organisaatioihin. Vaativaa mutta nautin ja opin koko ajan tosi paljon. Saa nähdä miten menee pidemmällä tähtäimellä. Toisaalta pieniä nousun merkkejä olen huomaavinani taloudessa.

Töitä on niin vitusti, kuten aina. Se on toki luonnekysymys, kuka niitä ottaa/saa ja kuka menee vähemmällä. Se onkin se suurin haaste sovittaa työelämä muuhun elämään: vaikka intoa riitää kaikkeen, niin aika vain lopppuu.

Taantuma ei juuri itseä ole koskettanut. Tai siis, firman juhlien tarkoilut ovat surkeutuneet, ettei ne edes jaksa enää kiinnostaa, ja joillain on yt-mieliala.

Ei näy lama ei. Työmäärä aivan valtava (noin 60 h viikossa). Henkisesti menee helvetin heikosti. Oon aivan poikki.

Mielenkiintoinen substanssi, mutta ei pysyvä vakanssi. Ei käytännön mahdollisuutta esim. lyhennettyyn työaikaan. Ylityötunteja kertyy ja työt seuraavat kotiin/lomalle jo nytkin. Ei mahdollisuutta sijaiseen. Aikaa ei ole työajalla tutustua oman alan julkaisuihin tai kirjallisuuteen, kotona taas on pienet lapset. Onhan tässä omat haasteensa, toisaalta myös aika itsenäistä. Työmäärä on ihan tilastollisestikin mitattuna noussut huomattavasti kymmenessä vuodessa.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Ihan yksityisellä sektorilla. Miten sen pitäisi näkyä? Käytännössä se ei juuri näy, mutta olenkin sitä mieltä, että firman pitää suhdanteista riippumatta miettiä aina kulurakennettaan, mutta myös investoida henkilöstöön.

Hyvin menee. Lama tai nousukausi, asianajajia aina tarvitaan.

Joillakin kollegoilla on vaikeuksia yhdistää työtä ja perhettä, mutta itse olen onnistunut siinä ihan kivasti. Olen kotona aina viimeistään klo 18 ja tarvittaessa voi tehdä myös etänä. Harvoin joutuu viikonloppuisin hommiin.

Kiitos kysymästä, menee hyvin. Viihdyn työssäni, olen aina viihtynyt. Työttömyyden uhkaa ei ole. Tällaisiakin aloja on. Perhettä ei ole, joten ei ole ongelmia myöskään työn ja perheen yhteen sovittamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Julkisella sektorilla näkyy työmäärän kasvamisena ja pitkinä määräaikaisuuskierteinä (kun ei saa täyttää/perustaa virkoja). Henk.koht. yhdet yt:t takana.

Ärsyttää olla työtön. Kyllä duunihaun kanssa pärjäisi muuten mutta kun ei voi sietää niitä nokkavia HR-vosuja sitten mitenkään. Ja vielä vähemmän siedän TE-väkeä tai verottajaa.

Onneksi kesän jälkeen tiedossa hyvä paikka johon hakea ns tiskin ali, pääsisi eroon tästä henkisestä perspanosta.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei minulla ole lapsia. Ei tunnu taantuma oikein missään, kun ei tarvitse huolehtia muiden kuin itsensä taloudellisesta turvasta.

Töitä paljon. Osittain niin paljon, että se on muuttanut elämää melkoisesti. Katson vielä kesän ja sen jälkeen irtiotto. Irtisanoudun ja lähden uudelle uralle. Ei niin väliä, vaikkei työtä olisikaan. Myönnän kadehtivani joskus salaa työttömiä. Onhan tässä vuodet tehty töitä vähän kuin laput silmillä. Osittain siinä on hävittänyt jopa oman itsensä. Siksi ajattelen, että on parempi katsoa eteen päin. Elämä on liian lyhyt siihen, että jää pohtimaan, onko kaikki tähänastinen tyydyttänyt ammatillisesti tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, missä lama ei ole näkynyt. Julkinen sektori, terveydenhuolto, lakitoimisto? Suurin osa firmoja on kyllä ollut siitä hyvin tietoisia ja harva välttynyt vaikutuksilta.

Ihan yksityisellä sektorilla. Miten sen pitäisi näkyä? Käytännössä se ei juuri näy, mutta olenkin sitä mieltä, että firman pitää suhdanteista riippumatta miettiä aina kulurakennettaan, mutta myös investoida henkilöstöön.

Suurimmalla osalla firmoja, varsinkin globaaleja firmoja, on myynti kärsinyt ja on paineita alentoa kustannuksia. Fiksu firma teillä jos investoi silti. Mutta olisi mielenkiintoista tietää ala? Tietysti jos on sisäisissä tehtävissä, tyyliin taloushallinto, haasteet eivät näy yhtä selkeästi kuin myynnissä ja strategiassa olevilla.

Oikeasti, millä aloilla lama ei näy yksityisellä puolella, terveydenhuoltoa ja juristeja lukuunottamatta?

Myös näistä joistakin kommenteistasi kuvastuva staattisuus ("mikään ei ole muuttunut") on hämmästyttävää. Ehkä kun itse työskentelen uusimman teknologian parissa niin murros tuntuu olevan valtava ja todella nopea sekä vaikuttavan yhä useampiin alouhinta mullistavasti. Tuntuu omituiselta, että jonkun hommat pysyisivät muuttumattomina. Millä aloilla oikein olette?

Samoin tuo, että irtisanomisen uhkaa ei ole. Ainahan se on. Firmalla voi mennä huonosti tai tarvitaan uudenlaista osaamista. Virkakin voidaan lakkauttaa. Kuka voi olla sitä mieltä, että irtisanomisen uhkaa ei ole?

Mikä kaikki on asiantuntijatyötä? Miten se määritellään? Oma nimike on erityisasiantuntija, joten ehkä voin tähän vastata... toki nimike ei kerro työstäni yhtään mitään.

Ihan hyvin menee. Työpaikka vakituinen, töitä jopa enemmän kuin ehtii tehdä ja työpaikka mukava. Toisaalta taas en ole ollenkaan oman alani töissä, joten se välillä kaivelee. Tuntuu, että mahdollisuudet koskaan tehdä oman alan töitä valuvat hetki hetkeltä hukkaan, mitä pitempään näissä muissa töissä viihdyn.

Perhettä ei ole, pelkkä avopuoliso. Välillä raastaa silläkin osastolla :D toinen on kaksivuorotöissä ja nähdään nykyään aika vähän. Silloin kun ollaan yhdessä kotona, ei juuri tehdä mitään yhdessä.