Miksi joidenkin vaikea hyväksyä, että fyysisesti paras synnytysikä on 20-25?

Ehkä joidenkin elämäntilanne on ikävuosien 20-25 välillä semmoinen että on mahdotonta hankkia vielä lapsia.;) Esim. Opiskelut ja liian vähän rahaa sen lapsen elättämiseen.;)

Monille tuon ikäisille on tärkeämpää se bilettäminen ja että voi vapaasti ryypiskellä ja mielellään elää sitä iki-ihanaa nuoruuttaan sinne lähemmäs neljääkymmentä. Sitten hoksataan että värkit ei enää oo parhaimmassa mahdollisessa kunnossa lasten tekoon.

Ei se varmasti ole kenellekään mikään uutinen että tuossa iässä nainen on hedelmällisimmään. Mutta - enemmän ihmisiä varmasti rasittaa ne sormi pystyssä saarnaajat, joiden mielestä lapsia ei muussa iässä saa tehdäkään ja jo yli kolmikymppisenä nainen on harmaahapsinen ikäloppu joka ei saa aikaan vain Down-lapsia, jos niitäkään. Nelikymppisistä puhumattakaan. 

Todellisuudessa ihmisten valinnat ja elämänpolut kulkevat omia aikojaan ja reittejään ja hyvä niin. Jotkut ovat teiniäitejä, toiset pyöräyttävät lapset opiskelujen ohessa tai heti ensimmäisessä työpaikassaan, toiset hummaavat pitkäänkin ennen kuin asettuvat aloilleen ja perustavat perheen. Niin kauan kuin perhe itse on onnellinen, hyvä niin. Muiden valintoja ei kannata arvostella koska kukaan ei tiedä taustoja ja vaikka tietäisikin, jokainen vastaa omista valinnoistaan ihan itse. 

Kenen se on vaikea hyväksyä?

Toisaalta taas aivojen kehitys on  kesken 25-vuotiaaksi asti. Kumpi äitiydessä onkaan tärkeämpää, henkinen kypsyys vai paikkojen palautuminen?

Niinpä.

Tein ketjun "mitä järkeä on hankkia lapsia 40+ vuotiaana" ja siihen ketjuun vastanneet eivät tätäkään synnytysasiaa ymmärtäneet.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta taas aivojen kehitys on  kesken 25-vuotiaaksi asti. Kumpi äitiydessä onkaan tärkeämpää, henkinen kypsyys vai paikkojen palautuminen?

Niinpä.

Toisaalta sukukypsäksi ollaan tultu yli 10 vuotta aiemmin. Ihan luonnollista saada lapsia nuorena vaikka aivot kehittyvät, evoluutio on silti hienosti huolehtinut että jälkeläisistä pystyy huolehtimaan.

Niinpä.

Paikat voivat palautua toki nopeammin, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle se ei olisi ollut paras äiti-ikä. Synnytys on pienen pieni osa äitiyttä. Tärkeämpää on se, miten jaksaa hoitaa homman synnytyksen jälkeen.

Minä valmistuin yliopistosta 25-vuotiaana ja tein pätkää ympäri maata kolme vuotta, kunnes sain vakipaikan. Kun olin tehnyt töitä 10 vuotta ja päässyt jo hyvään vauhtiin asuntolainan maksussa ja saanut säästöjä sen verran, että elin oikein mukavasti hoitovapaa-ajan, silloin jaksoin olla myös hyvä ja turhista stressaamaton äiti.

Jos olisin tehnyt lapsen opiskeluaikana, olisi opiskelu ollut todella rankkaa paitsi rytmittömän elämän takia (miten jaksaa lukea tentteihin tai tehdä gradua, kun päivät ja yöt kuluvat kolmen tunnin sykleissä?) myös taloudellisesti, mikä olisi stressannut minua aivan suunnattomasti. Olen itse köyhästä perheestä lähtöisin ja päätin jo lapsena, että minun lapseni ei tarvitse nähdä nälkää tai kulkea muiden vanhoissa kengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta taas aivojen kehitys on  kesken 25-vuotiaaksi asti. Kumpi äitiydessä onkaan tärkeämpää, henkinen kypsyys vai paikkojen palautuminen?

Niinpä.

Toisaalta sukukypsäksi ollaan tultu yli 10 vuotta aiemmin. Ihan luonnollista saada lapsia nuorena vaikka aivot kehittyvät, evoluutio on silti hienosti huolehtinut että jälkeläisistä pystyy huolehtimaan.

Niinpä.

Kai tiedät, että vaikka jopa 10-vuotiaskin voi olla fyysisesti sukukypsä, lasten saaminen teini-iässä saati ennen sitä on fyysisesti haitallista?

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta taas aivojen kehitys on  kesken 25-vuotiaaksi asti. Kumpi äitiydessä onkaan tärkeämpää, henkinen kypsyys vai paikkojen palautuminen?

Niinpä.

Toisaalta sukukypsäksi ollaan tultu yli 10 vuotta aiemmin. Ihan luonnollista saada lapsia nuorena vaikka aivot kehittyvät, evoluutio on silti hienosti huolehtinut että jälkeläisistä pystyy huolehtimaan.

Niinpä.

Kai tiedät, että vaikka jopa 10-vuotiaskin voi olla fyysisesti sukukypsä, lasten saaminen teini-iässä saati ennen sitä on fyysisesti haitallista?

Niinpä.

15 vuotias on aivan kykenevä hankkimaan fyysisesti lapsen.

Ei minulla ole mitään vaikeutta hyväksyä sitä, sehän on ihan fakta. Mutta joidenkin on todella vaikeaa hyväksyä sitä, että aivojen otsalohkon hitaan kehityksen vuoksi 30-vuotias on lähes poikkeuksetta parempi vanhempi kuin sama ihminen 20-vuotiaana. (poikkeuksena ihmiset, jotka tuolla aikavälillä kehittävät fyysisen tai henkisen sairauden)

Kuinka monta aloitusta aiot tänään tehdä tästä aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Tein ketjun "mitä järkeä on hankkia lapsia 40+ vuotiaana" ja siihen ketjuun vastanneet eivät tätäkään synnytysasiaa ymmärtäneet.

Miksi sinä et kykene ymmärtämään, että aina ei kädessä ole ne parhaat kortit, mutta niillä pitää pelata. Varmasti jokainen nelikymppinen tietää ja ymmärtää, että hedelmällisyys on jo laskussa ja riskit ovat alkaneet nousta. Entä sitten? Jos lapsen haluaa siinä iässä, se o tehtävä, ei se optimaalinen synnytysikä siinä vaiheessa ole mielenkiinnon kohte pätkääkään. Sinun pitäisi reppana saarnata teineille.

Samaa mieltä. Olen itse 34 v. mies ja tyttis on 32, en oikein näe häntä juoksemassa lasten perässä. Työpäivä tuntuu jo vievän mehut. Olen miettinyt että olisiko kaikille parempi jos erottaisiin ja tekisin perheen nuoremman naisen kanssa, sillä perheen kuitenkin haluan. Tyttis haluaa lapsia myös mutta en ole vielä ihan valmis, parin vuoden päästä ja sitten riskit kasvaa lapsilla saada joku syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole mitään vaikeutta hyväksyä sitä, sehän on ihan fakta. Mutta joidenkin on todella vaikeaa hyväksyä sitä, että aivojen otsalohkon hitaan kehityksen vuoksi 30-vuotias on lähes poikkeuksetta parempi vanhempi kuin sama ihminen 20-vuotiaana. (poikkeuksena ihmiset, jotka tuolla aikavälillä kehittävät fyysisen tai henkisen sairauden)

Kaikki vanhemmat ovat epätäydellisiä kasvattajia, iästään huolimatta. Nuoremmat saavat kuitenkin terveemmät lapset, jotka selviävät paremmin epätäydellisestä kasvatuksesta.

Voi tsiisus! Onnea vaan kaikille, joiden elämä menee kuin oppikirjassa!

Että tällaista asiaakin pitää oikein tuoda esiin, sitähän ei kukaan muuten tiedä. Maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyksiä, mutta muistutetaan nyt vielä, että alle kolmekymppisenä olisi paras aika synnyttää.

Toivottavasti tuo tyyppi saa tyttöystävältään kenkää, joka haaveili nuoremmasta lastensa äidiksi. Hyvä esimerkki siitä, että ikä ei ole mikään merkki kyvykkyydestä vanhemmaksi, toisista ei ole siihen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta taas aivojen kehitys on  kesken 25-vuotiaaksi asti. Kumpi äitiydessä onkaan tärkeämpää, henkinen kypsyys vai paikkojen palautuminen?

Niinpä.

Henkinen kehitys tulee elämänkokemuksesta, toisilla sitä kertyy enemmän kuin toisilla, toisilla aikaisemmin kuin toisilla. 

Se että aivojen kehitys on huipussaan 25-vuotiaana, ja siitä alkaa rapistuminen, ei liity lasten tekemiseen millään lailla. Hedelmällisyyskin alkaa laskea 25v. Ihmisen kehityskaari on sellainen että fyysisesti on korkeimmalla kohdalla 25v. ja siitä alkaa tasainen lasku alaspäin, nelikymppisenä lasku jyrkkenee, ja mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän se laskee, kudokset rapistuu, aivot rapistuu ym. keho valmistautuu kuolemaan.

Nykyään voidaan ihmisen elämää pitkittää loppupäästä 20-30 vuotta entiseen verrattuna, mutta kehon rapistumista ei voida juurikaan estää, vähän hidastaa jos on hyvin terveet elämäntavat. Se saavutettu lisäelämä ei ole kovin hääviä koska kroppa eikä aivot ei ole enää sellaiset kuin vaikka viisikymppisenä, vaan auttamatta loppuelämä on surkeaa sinnittelyä sairauksien ja vaivojen kanssa jotka on vääjäämättömiä. Ihmiset kuvittelevat että elävät ikuisesti kun lääkkeillä pidetään hengissä satavuotiaaksi, mutta eipä se elämä ole juurikaan elämisen arvoista viimeisinä kymmeninä vuosina, se on lähinnä kuoleman odottelua, kuitenkin kroppa ja aivot sanoo että olisi tämän olisi pitänyt jo loppua aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole mitään vaikeutta hyväksyä sitä, sehän on ihan fakta. Mutta joidenkin on todella vaikeaa hyväksyä sitä, että aivojen otsalohkon hitaan kehityksen vuoksi 30-vuotias on lähes poikkeuksetta parempi vanhempi kuin sama ihminen 20-vuotiaana. (poikkeuksena ihmiset, jotka tuolla aikavälillä kehittävät fyysisen tai henkisen sairauden)

Kolmekymppisellä on jo viisi vuotta aivot rapistuneet huipustaan, siihen on turha vedota.

Henkinen kasvu tulee elämänkokemuksesta, siihen ei auta mikään muu kuin se että kokee paljon erilaisia asioita, varsinkin vastoinkäymisiä, ja selviää niistä.

Mä en ainakaan usko suorilta mitään mitä täällä väitetään. :D Lähteen uskottavuus kyseenalainen, joten suosittelen lämpimästi laittamaan jotain lähdettä siihen väitteeseen mukaan, jos haluaa tulla uskotuksi.

Ja sitten on hiukan ylimielistä odottaa että sadat palstailijat itse etsisivät ja lukisivat pitkiä tutkimuksia ko. aiheesta, tuskin monia niin paljon aihe kiinnostaa kuin sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole mitään vaikeutta hyväksyä sitä, sehän on ihan fakta. Mutta joidenkin on todella vaikeaa hyväksyä sitä, että aivojen otsalohkon hitaan kehityksen vuoksi 30-vuotias on lähes poikkeuksetta parempi vanhempi kuin sama ihminen 20-vuotiaana. (poikkeuksena ihmiset, jotka tuolla aikavälillä kehittävät fyysisen tai henkisen sairauden)

Kaikki vanhemmat ovat epätäydellisiä kasvattajia, iästään huolimatta. Nuoremmat saavat kuitenkin terveemmät lapset, jotka selviävät paremmin epätäydellisestä kasvatuksesta.

Ainoastaan kromosomipoikkeavuuksien riski kasvaa ikääntyessä. Muita vammaisia ja erityislapsia tulee yhtä lailla myös nuorille vanhemmille, tosin heillä on keskimäärin huonommat henkiset ja sosioekonomiset resurssit tukea lapsiaan. Jaksavat isovanhemmat onneksi voivat pelastaa tilanteen.