Olenko ainoa, joka haluaa pitää Google-näkyvyytensä minimissä?

Minä olen myös. Minusta ei googlettamalla löydy mitään muuta kuin opiskeluaikojen jotain juttuja sekä jokunen agilitytulos koiraharrastuksesta vuosien takaa. Olen epäsosiaalinen erakko enkä ole missään sosiaalisessa mediassa, enkä halua että minusta löytyy tietoa googlaamallakaan.

Ei, olet uniikki lumihiutale.

Minun nimisiäni (etunimisukunimi) ei ole muita, joten olen kuin julkkis konsanaan, jos nimeni leviää XD Toisaalta saattaisin haluta olla esillä JOSSAIN, mutta en todellakaan halua, että nimelläni tulee mitään hakutuloksia googlesta. En tajua, miksi porukka laittaa esim. myynti-ilmoituksia omalla nimellään tai väsää deittiprofiileihin nickejä, joista saa helposti etunimen ja/tai sukunimen selville. Idiootteja lienevät...

Minä. Nettijalanjälkeni on melko anonyymi, eikä googlettamalla löydy mitään, vaikka nimi on taatusti uniikki. Ahdistava ajatus että kuka tahansa löytäisi mitä tahansa ja voisi ottaa yhteyttä. Muut paistatelkoon parrasvaloissa, minä mielelläni katoan tapettiin.

Minä haluaisin pitää näkyvyyteni minimissä, mutta minulla on valitettavasti täyskaima, joka levittää koko elämänsä nettiin muuten, mutta omaa pärstäkuvaansa ei. Facessakin hänestä on vain joku valkovuokko tai muu kukka profiilikuvana. Monta kertaa olen törmännyt tilanteeseen, että minua luullaan häneksi. Meillä on sama hyvin yleinen etunimi, mutta erittäin harvinainen sukunimi. Koiranetissä on hänen koiriensa kohdalla hänen nimensä, minullakin on koiria, mutta olen kieltänyt nimeni julkaisemisen koirieni tiedoissa. Usein hänen koiriaan on luultu minun koiriksi ja olen saanut välillä uroskyselyitä hänen koiristaan, kun joku on hakenut nimellä puhelinnumerotiedot numeropalvelusta. Oma puhelinnumeroni on salainen, mutta työnumeroni on valitettavasti julkinen, koska on työnatajan liittymä ja siihenhän sitten tulee tälle kaimalle osoitettuja puheluita.

Minä! Valitettavasti google löytää jotakin, mutta lähinnä työasioitani. Ja olkoon niin. Perheestä ei saa näkyä MITÄÄN. 

Suurin ihmetyksen aiheeni onkin, miten ihmiset haluavat kaiken maailman tosi-TV-ohjelmiin. Mulle se olis kuin joukkoraiskaus.

Et ole ainoa, ap. Se on yksi tärkeimmistä, vaikkakaan ei tärkein, syy, miksi en ole esim. Facebookissa. Olin nimimerkkijäsenenä yhdellä suomalaisella ja yhdellä ulkomaisella keskustelupalstalla, ennen kuin ne kaatuivat Facebookin ja Twitterin jne. yleistymisen myötä. Niihin postasin joskus valokuvia, mutta en koskaan kenenkään omaiseni tai ystäväni kasvokuvia enkä tunnistettavia kuvia ihan lähiympäristöstänikään, omanaamakuvista puhumattakaan. Halusin olla mukana kuvioissa, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Nyttemmin ainoa sosiaalisen median foorumini on tämä näin, eikä tänne paljon valokuvia postailla muutenkaan. Olen kerran googlannut nimeni ja sen tuloksena tulin siihen tulokseen, että aika hyvin olen piilossa. Yhden kerran minua on haastateltu paikalliseen lehteen (ilman kuvaa), ja siitä on jälki, mutta muuten nimelläni tulee esiin vain sen yhden ja ainoan etu-&sukunimikaimani tekemisiä, ja hyvä niin. Monet haluavat olla rikkaita ja kuuluisia, minä haluaisin olla vain rikas.

Hyvä että muitakin järkeviä on olemassa. Tosiaan, tosi-TV vaikuttaa itsemurhalta :-D En hae mitään uniikkia erikoisuutta tällä nettihiljaisuudellani tai ole erakko, mutta olen inhonsekaisin tuntein seurannut, miten moni työkaveri kyttää tuttujensa tai tuntemattomienkin tekemisiä googlaamalla ja kateus käy tietysti käsi kädessä uteliaisuuden rinnalla. Selvitetään asuinpaikka, tulot, verot, puolisot, lapset ja heidän tekemisensä, työpaikat, yritykset, omistukset ja osuudet, harrastukset jne. ja tiedetään aika paljon ihmisen yksityisasioista.

Minä uskon, että kun on mennyt tarpeeksi aikaa, moni on valmis maksamaan, että heidän nettimenneisyytensä ja -tietonsa hävitetään.

ap