Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö pettäjästä kertoa?
11.06.2016 |
Miksei pettäjää paljasteta? Mieheni petti ja sain varmaan viimeisten joukossa tietää tästä. Olisi ollut kilttiä kertoa totuus. Siihen loppui lähes kymmenen vuotta kestänyt liitto.
Olen naisvaltaisella alalla ja tiedän pari työkaveria, joista toinen seurustelee ukkomiehen kanssa ja toisen mies pettää. Tilanne on hankala, sillä enhän tiedä, onko suhde avoin. Miten toimisitte? Itse olisin todellakin ollut kiitollinen tiedosta.
Kommentit (13)
Käytte siis kasvotusten kertomassa petetylle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän "kerronko puolisolle" avaus on tehty. Ihmeen myöhään se tänään menikin.
Ei, kenenkään ulkopuolisen tehtävä ei ole kertoa puolisolle. Tänäänkään. Kertomisella hekumoijat tyydyttävät vain omia ylemmyyden tarpeitaan.
Viestin viejä ammutaan yleensä ensimmäisenä, jos näin vertauskuvallisesti voi sen sanoa.
Mikäs siinä jos haluat hämmentää montaa soppaa. Kai siitäkin voi saada mielihyvää. Tai vaihtoehtoisesti voi hankkia elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerron aina tyyliin "Ehkä jo tiedätkin, mutta halusin varmistua asiasta - -". Helpointa ja hienotunteisinta on ilmoittaa asiasta sähköpostitse tai tekstiviestitse. Petetty saa sitten itse kysellä lisätietoja, jos haluaa.
Jos mun mieheni olis uskoton niin haluisin tietää. En mitään juoruja vaan oikeesti todistetusti. Eli jos sulla ei oo todisteita niin kannattaa harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti pitää kertoa. Puolisollani oli sivusuhde vuosia tietämättäni ja jälkeenpäin harmittaa todella että elämäni parhaimmat vuodet olivat pelkkää kulissia ja valetta. Kunpa joku olisi kertonut minullekin.
Haluaisin tietää. Eli pitää kertoa totuus. Valehtelua on muutenkin liikaa tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerroin ja petetty oli todella kiitollinen. Mitä iloa siitä saa jos katsoo vain sivusta kun toinen pettää. No joku saa tästäkin nautintoa .
Itsen en ole kertonut vaikka tiesin ystäväni lipsuneen väärään sänkyyn.
Mielestäni vuosia kestänyt ja systemaattinen pettäminen voisi olla kertomisen arvoista, mutta satunnainen hairahdus jää mun puolesta unholaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kertoisin jos petetty olisi läheinen esim. ystävä tai sukulainen. En kuitenkaan rupeaisi kertomaan epäilyjä naapurille tai työkaverille, mutta jos ihan oikeasti olisin sataprosenttisen varma, niin saattaisin "viattomasti" mainita jotain esim. näin Matin laivalla viime viikonloppuna. Oliko se nainen Matin sukulainen?
Miksi kokisin tarpeelliseksi kertoa läheisilleni ikäviä uutisia? Koska rehellisyys kuuluu jokaisen ihmissuhteen perustaan. En voisi katsoa sivusta, kun läheistäni huiputettaisiin vuosikausia. Enkö silloin olisi kuin ne koulukiusaajat jotka yllyttävät sitä varsinaista kiusaajaa naureskelemalla sivusta?
Jos minun sisareni tai ystäväni tietäisi tai epäilisi mieheni pettävän, niin olisin äärimmäisen loukkaantunut, jos hän ei kertoisi asiaa minulle.
Olen kertonut ja tulen kertomaan jatkossakin jos tarve on.