Lue keskustelun säännöt.
En halua elää "oikeaa elämää", ei kiinnosta yhtään mikään suorittaminen.
04.06.2016 |
Siinäpä se. En varsinkaan sitä sellaista "perinteistä" elämää ole kiinnostunut tavoittelemaan. Ei kiinnosta työ, ei kiinnosta ihmisten seura (paitsi hyvin harvojen, joskus), ei kiinnosta mikään ura eikä perhe eikä oikein mikään tuollainen. Jostain syystä lopahti myös kiinnostus seksiin, joten nyt on vielä helpompi elellä ihan omissa maailmoissaan. Luen hyviä kirjoja, katson hyviä sarjoja. Suunnittelen joskus omiakin tarinoita mutta valmiiksi en ole saanut mitään.
No, töissä käyn nyt kun vielä on aika helppo työ, siellä jos yt:t iskee päälle ja osuu kohdalle niin en varmaan uutta yritä edes hakea. Yliopistossa roikun kirjoilla mutta en varmaan jaksa tehdä tutkintoa loppuun. Gradu olisi jäljellä mutta mitä mä sillä.
Tuntuu oudolta, että niin moni ihan oikeasti jaksaa suorittaa sitä iänikuista oravanpyöräelämäänsä.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että moni tuollainen perinteisen elämän asia saattaisi kuitenkin kiinnostaa.
Ei oikein kiinnosta tosiaan. Kun loppui seksihalut kokonaan niin kummasti siinä vaiheessa viimeisetkin kiinnostuksen rippeet hävisivät! Pidän vielä yhteyttä muutamaan ystävääni ja tapaan heitä joskus. Samoin vanhempiani käyn välillä morjenstamassa. Ennen vielä ajattelin että edes parisuhteen haluaisin (työura ei ole koskaan kiinnostanut eikä lapsetkaan), mutta nykyään en sitäkään enää. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten teit aloituksen aiheesta? Eivät minuakaan kiinnosta monet asiat, ja niille kaikille on yhteistä se, etten ajattele niitä tai puhu niistä.
Samaa mieltä olen kanssasi.
Ainoa mikä minua kiinnostaisi olisi joku työn tapainen.
Ei kiinnosta miehet, lapset, omistusasunnot, hieno ura ja krääsää täynnä olevat kaapit. Ei kiinnosta myöskään mikään tylsä sosiaalisuus. Itsestäänselvistä ja pinnallisista asioista jauhaminen jossain kahvilassa, yök.
Ei kiinnosta selfiet, eikä oman ulkonäkönsä jatkuva tarkkailu.
Ei kiinnosta facebookit eikä hästäkit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten teit aloituksen aiheesta? Eivät minuakaan kiinnosta monet asiat, ja niille kaikille on yhteistä se, etten ajattele niitä tai puhu niistä.
No ei ole sillein varsinaisesti tarkoitus ruveta jauhamaan tässä ketjussa kovin paljon siitä perinteisestä elämästä. Tuli vain sellainen olo että haluan tämän tänne kirjoittaa ja enhän minäkään täysin missään eristyksissä elä. Palstaa selailen välillä, tämä nyt ainakin on mahdollisimman kaukana oikeasta elämästä... -Ap
Sama homma, joskin elänyt tuota elämää jo 15 vuotta. Eniten harmittaa kuitenkin kaikki pakolliset sosiaaliset sidokset mitä perheellistymisen myötä on tullut. Ei nappaa sukulaiset, opettajat, lasten kavereiden vanhemmat, harrastuskuvioiden vanhemmat yms. Kun saisi olla totaalisen yksin ja elää omaa elämäänsä ilman mitään "sosiaalisia velvoitteita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohin sanoa että toisten rahoilla eläminen kiinnostaisi.
Sama. Olen kateellinen sossupummi kaverilleni joka elää niin huoletonta ja rentoa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen kanssasi.
Ainoa mikä minua kiinnostaisi olisi joku työn tapainen.
Ei kiinnosta miehet, lapset, omistusasunnot, hieno ura ja krääsää täynnä olevat kaapit. Ei kiinnosta myöskään mikään tylsä sosiaalisuus. Itsestäänselvistä ja pinnallisista asioista jauhaminen jossain kahvilassa, yök.
Ei kiinnosta selfiet, eikä oman ulkonäkönsä jatkuva tarkkailu.
Ei kiinnosta facebookit eikä hästäkit.
Minua ei tuo työkään kiinnosta kyllä yhtään, mutta siitä on sellaisia etuja kuin raha ja työterveys muun muassa. Ei kiinnosta nääs esimerkiksi terveyskeskuksissa jonottelukaan. Kaikki nuo mitä mainitsit on minustakin karseita, ei kiinnosta. Tylsä sosiaalisuus kuvaa hyvin! Tylsää se nimenomaan on. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen kateellinen sossupummi kaverilleni joka elää niin huoletonta ja rentoa elämää.
Sossupummiksi voi melko helposti ruveta itsekin jos haluaa. Minua kyllä oikeastikin houkuttelee se. Joku toinen varmaan tekisi tätä työtäni paljon mieluummin ja paremmin kuin minä niin voitaisiin osia vaihtaa. Tähän en ole vielä uskaltanut kuitenkaan ja karenssivaihekin olisi hankala, mutta jos potkut tulee joskus niin tulkoon vaan. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et odota, että yhteiskunta (muut veronmaksajat) elättävät sinua, kun vain makailet kotona.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et odota, että yhteiskunta (muut veronmaksajat) elättävät sinua, kun vain makailet kotona.
Sen enempää työttömyystukia en odota kuin mitä ne nyt ovat. Varmaan siitä vähän pienenevät vielä. Toistaiseksi käyn kuitenkin töissä. Mutta ei nuo veroja huutelevatkaan yleensä missään suoraan tuottavassa työssä ole, ja ihan sama minulle, eipä oikein kiinnosta mitä mieltä ovat. Systeemi toimii vielä kuitenkin. Jos lakkaa toimimasta niin minähän siinä kärsin ettekä te rahoissanne huutelijat. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ketjusta. Jotenkin tuli hyvä mieli että muitakin itseni kaltaisia löytyy. Tuntuu että nykypäivän elämä on yhtä somea ja hästäggiä. Työpaikkakin nykyisin olettaa että pitäisi twiitata myös vapaa-ajalla. Juu, ei kiitos. Ei mulla ole kyllä mitään twitter-tunnuksiakaan.
Töissä tykkään käydä mutta en jaksaisi enää sen jälkeen tehdä mitään. Olen oikeasti maailman epäsosiaalisin ihminen, nautin eniten kodin rauhasta. Koen tästä kuitenkin jatkuvaa huonoa omaatuntoa, sillä jotenkin tuntuu että jään eristyksiin kun en osallistu työpaikan virkityspäiviin jatkuvalla syötöllä, enkä lastenkaan kanssa jaksaisi olla kovin paljoa menossa. Tuntuu etten sovellu tähän nykypäivän maailmaan sitten yhtään, kun haluan vaan olla kotona rauhassa. Ilman facebookkia ja instoja.
Ihana kuitenkin huomata, että muitakin kaltaisiani löytyy.
Sama. "Oikea maailma" on ahdistava paikka, elän mieluummin pääni sisällä. Se tuntuu toki surulliselta, koska sieltä on välillä tultava suorittamaan asioita, mutta en tiedä miten korjaisin asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sua sitten kiinnostaa, mitä haluaisit elämältä? Uteliaisuudesta tiedustelen, oon alkanut huomata itsestäni vähän samanlaisia puolia. Oon alkanut viihtyä omissa oloissani kotona, ja poden tästä välillä huonoa omatuntoa, pitäis olla mukamas koko ajan suorittamassa ja saavuttamassa jotain. Vaikka eihän sitä oikeesti tartteis?
No eipä tää sossupummin elämäkään hääviä ole. Saa rampata jatkuvasti sossussa, kelassa ja täytellä tukilappusia. Jatkuva pelko että työkkäri pakottomassa 9e/orjatöihin yms paskaa keksimässä. Ja rahaa 485e kuussa käytettäväksi että jee sillä biletetään paljon.
T. Sossupunmi
Miten sä sitten haluaisit elää ja mitä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ketjusta. Jotenkin tuli hyvä mieli että muitakin itseni kaltaisia löytyy. Tuntuu että nykypäivän elämä on yhtä somea ja hästäggiä. Työpaikkakin nykyisin olettaa että pitäisi twiitata myös vapaa-ajalla. Juu, ei kiitos. Ei mulla ole kyllä mitään twitter-tunnuksiakaan.
Töissä tykkään käydä mutta en jaksaisi enää sen jälkeen tehdä mitään. Olen oikeasti maailman epäsosiaalisin ihminen, nautin eniten kodin rauhasta. Koen tästä kuitenkin jatkuvaa huonoa omaatuntoa, sillä jotenkin tuntuu että jään eristyksiin kun en osallistu työpaikan virkityspäiviin jatkuvalla syötöllä, enkä lastenkaan kanssa jaksaisi olla kovin paljoa menossa. Tuntuu etten sovellu tähän nykypäivän maailmaan sitten yhtään, kun haluan vaan olla kotona rauhassa. Ilman facebookkia ja instoja.
Ihana kuitenkin huomata, että muitakin kaltaisiani löytyy.
Perheellistynyt olet sinäkin sitten kuitenkin, että vähän ollaan eri puusta veistetty. Mutta sosiaalisuuden kanssa muuten samoilla linjoilla. Minä en osallistu työpaikalla mihinkään ylimääräisiin rientoihin eikä kiinnosta tutustua työkavereihin. Toimeen tulen työajalla heidän kanssaan sen verran kun tarvitsee enkä ole epäkohtelias. Ei vaan kiinnosta heidän seura noin muuten yhtään. Tätä anonyymipalstaa selailen välillä mutta en kaipaa netissäkään mitään some-tyyppistä missä ihmiset oikeilla identiteeteillään kertoilee elämästään. -Ap
Ei minuakaan, oikea elämä on täynnä suorittamista ja kilpailua. Niin paljon kuin ihmiset yrittävätkin peittää asian... heitä kiinnostaa vain OMA menestyminen ja MUIDEN arvostus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua sitten kiinnostaa, mitä haluaisit elämältä? Uteliaisuudesta tiedustelen, oon alkanut huomata itsestäni vähän samanlaisia puolia. Oon alkanut viihtyä omissa oloissani kotona, ja poden tästä välillä huonoa omatuntoa, pitäis olla mukamas koko ajan suorittamassa ja saavuttamassa jotain. Vaikka eihän sitä oikeesti tartteis?
Ei tarttekaan. Töissä käyn ja se mainitsemani terveydenhuolto on hyvä olla, se onkin yksi suurimmista syistä miksi en jättäydy kokonaan pois työelämästä. Julkinen terveydenhuolto toki pelaa vielä jotensakin ja hyvä niin.
Mua kiinnostaa nuo aloituksessa mainitsemani eli tarinat. Kirjat, leffat, sarjat, sarjakuvat, mikä vaan muoto oikeastaan kelpaa. Jos oma mielikuvitus riittäisi niin voisin itsekin omia luoda, silloin tällöin joitain teenkin mutta valmiiksi en ole saanut. -Ap
Kuulostaa siltä, että moni tuollainen perinteisen elämän asia saattaisi kuitenkin kiinnostaa.