Muita "Ilonen talo" katsojia?
Dramaturgisesti aika paskaa, mutta koskettavaa silti.
Olen elänyt alkoholistiperheessä, mutta tuon tasoista menoa ei koskaan ole ollut. Aikuiset kuitenkin ovat olleet loppujen lopuksi hillittyjä. Lähinnä vain poissaolevia pahimmillaan. Jossain määrin noloja juhlissa. Kertovat typeriä juttuja kerta toisensa jälkeen...
Känniörinää olen kuullut, mutten kohdannut väkivaltaa. Olenko lähes etuoikeutettu?
Kommentit (11)
Milka Ahlroth on niin kaunis, että saa kaiken anteeksi tyttäriltäänkin.
Vai kuinka uskottavaa tuo ainainen "me rakastamme sinua" on? Muija makaa pitkin pituuttaan milloin missäkin ja pahinta tässä on se, että perustuu tositapahtumiin.
Vierailija kirjoitti:
Lue se kirja, saat enemmän irti tunnevivahteista.
Ei ollut vapaana kirjastossa, varasin kyllä.
Oletko lukenut Onkelin kirjan ja novellin, joihin tuo perustuu? Kannattaa. Itsekin olen katsonut nyt, kun sattumalta törmäsin sarjaan. Samaa mieltä olen siitä, ettei kovin laadukas tekele, mutta siinä on hyvin tavoitettu mielentiloja ja pienellä saatu asioita näytetyksi. Nuorena luin tuon Ilosen talon. Se kosketti aivan erityisesti, koska oli kuin lukisin omaa elämäntarinaani. Onkelin lapsuus ja tuo romaani tapahtuvat viereisessä kylässä jossa itse elin lapsuuden ja nuoruuteni helvettiä.
Kirja erinomainen, televisiosta en uskaltanut edes katsoa, suomalainen rymyäminen menee aina yli.
Joo... kuten sanoin, kirja on tulossa lähikirjastoon.
Luen varmasti!
Elokuvakin koskettaa tosiaan sillä tasolla, että olen elänyt perheessä, jossa käytännössä vanhemmat olivat kännissä koko ajan kaveriporukoineen. Ikäviä tilanteita, vanhempien riitelyä ja sammumisia -- turvattomuuden tunne koko ajan läsnä ja huolehdin pikkusisaruksesta viimeisen päälle.
Ja muuten koirastakin, joka Onkelin kässärissä vietiin poliisien toimesta saunan taakse.
No minun lapsuus oli tuon kaltaista, yhtään ei ole tarvinnut liioitella. Minulla vain ei käynyt niin hyvä tsägä, että olisin välillä päässyt pois johonkin laitokseen tai sijaiskotiin.
Mutta kyllä meistä (5 kpl lapsia) tuli ihan täyspäisiä. Koulutettiin itse itsemme, vissiin vähän terapoitiinkin itsemme. Kellään ei ole sen kummempia addiktioita, eikä väkivaltaisia, riippuvaisia ihmissuhteita. Tiedän sen verran niistä lapsuuteni ympyröistä ja niistä muun juopporingin lapsista, että valitettavasti näin ei käynyt kaikkien kohdalla. Jokunen niistä penskoista tappoi myöhemmin itsensä, yksi on narkkari. Mut meitä hyvin tai kohtalaisesti pärjänneitä on kuitenkin enemmistö.
Ja aina sai hävetä. Toi on niin totta. Mut toisaalta nyt vanhempana ei hävetä juuri mikään.
Vierailija kirjoitti:
Mua säälitti vain se koira.
Niin,
Tunteensa on helpompi siirtää olentoon, joka ei ole niin lähellä tarpeineen. Monet ovat kylmiä jopa omille lapslleen, mutta kokevat suuria tunteita joidenkin Välimerellä hukkuneiden osalta.
Tarkastele tätä!
Oli se jotenkin outo... Siis ajankohdaltaan
Eka osassa soi Ratsia, mut kaikki muu oli jotain 70 -luvun alkupuolta.
Jotenkin epäuskottava . Se koira muakin eniten säälitti.
Kirjaa en ole lukenut mutta suomalaiseksi tv-sarjaksi ihan kohtuullinen mielestäni. Todella hyviä tv-sarjoja on Suomessa tehty hirveän vähän jos nyt verrataan esim. tanskalaiseen tuotantoon.
En sinänsä pidä tuota meininkiä tv-sarjassa edes mitenkään täysin epärealistisena, tietysti vähän äärimmäisenä kyllä.
Kivaa kuitenkin että tulee telkkarista myös tämän tyyppisiä tv-sarjoja. Äärimmäisen hyvin näyttelevät nuo tyttäret mielestäni tv-sarjassa, varsinkin se nuorempi tytär on todella aito.
Lue se kirja, saat enemmän irti tunnevivahteista.