Tuttu huomiohuo*aa keskenmenollaan
On laittanut somen täyteen jotain ah-niin-runollisia tekstinpätkiä "Sä et koskaan ehtinyt syliini saakka, mutta sydämessä säilyt ikuisesti" Luulisi että jos oikeasti suree niin tekee jotain muuta kun runoilee somessa.
Kommentit (9)
Et voi tietää kuinka kauan tuttusi oli yrittänyt lasta. Tai onko mahdollisesti jo aiempiakin keskenmenoja takana. Joka tapauksessa tuttusi haluaa käsitellä keskenmenoaan, myös facekavereiden nähden. Ehkä toivoo hienovaraisuutta muilta, etteivät ole heti ensimmäisenä hänelle raskauttaan tms hehkuttamassa.
Joka tapauksessa, jos ärsyttää niin facessa voi estää ihmisen päivitysten tulemasta uutisvirtaan tai voi myöskin poistaa kavereista.
Joka ikinen kerta kun avaan av:n toivon että se joskus pettäisi. Mutta ei, se ei ikinä petä.
Mautonta. Mutta mikäli on jostain ihmeen syystä aiemmin mennyt kertomaan somessa raskaudestaan, on varmaan vähiten kiusallista kaikille osapuolille, jos ilmaisee raskauden päättyneen keskenmenoon. Ehkä nuo runot ovat hänestä luontevampi tapa kirjoittaa asiasta kuin vaan päivittää "RIP sikiö :/". Muutoin joutuisi varmaan kuuntelemaan tuttavien onnitteluita ja ihmettelyitä että joko se syntyi.
Öh? Laitoin isäni kuoleman jälkeen pätkän hänen lempilaulustaan facebookiin ja muistolauseen. Olin huomiohuora?
Kuinka typerä olet? Hän on menettänyt lapsen ja sinä pilkkaat hänen tapaansa surra.
Mun kaveri sai keskenmenon, oisko raskausviikkoja ollut ehkä 2-5. Seuraavan vuoden kaveri tunki facebookkiin päivityksiä että RIP Angeliina-Sikiö-Riikkapetteri Vauvanen. Olisi vielä halunnut viedä lapsensa haudattavaksikin ja tulistui lääkäreille, kun se ei oikein onnistunut. Kirjoitteli lääkäreistä todella törkeitä juttuja Facebookkiin ja syytteli lapsenriistäjäksi. Itki lapsensa perään, katkaisi kaikki välit vain voidakseen surra. Lopulta mieskin jätti, kun se päivittäinen jankutus ei vain loppunut.
Eikä siinä mitään, mutta suojaamattoman seksin jälkeen (kännissä ilman kortsua) oli ollut ihan paniikissa FB:ssä, että ei kai ole raskaana, haluaa heti abortin, mistä tunnistaa jos on raskaana, kauanko jälkiehkäisy auttaa, joko abortin voisi saada, oksettavaa että jotain kasvaa hänen sisällään yms. Ei ole koskaan halunnut lapsia ja yökötteli koko vauvaa. Jatkoi tätä suurinpiirtein keskenmenoon asti, jolloin yhtäkkiä vauva muuttuikin elämän tärkeimmäksi asiaksi joka ei tietenkään ollut mikään solumöykky vaan Tunteva ja Ajatteleva Pieni Ihminen.
Sen kummemmin asiaa kommentoimatta, mä laitoin runon facebookiin jonkin aikaa mieheni kuoleman jälkeen. Oli kuvaava ja eräällä tavalla merkityksellinen runo, minun tapa kertoa että nyt suren. Enkä ole ainoa joka on läheistä muistanut runolla, jotkut taas muistaa esimerkiksi kuvalla ja niin edelleen. Jokainen suree omalla tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa. Yksi runo nyt ei ole huomiohuo*aamista. Välillä tuntuu että miksi on fb olemassa jos sinne ei saa edes kirjoittaa mitään.
Jokainen suree tavallaan. Itse huomiohuoraat toisen surulla, mitä itse siitä saat?