Elän koko ajan menneisyydessä

Ongelmani on hassu, mutta en osaa elää hetkessä. Elän menneessä. En osaa nauttia mitä tapahtuu nyt. Esimerkiksi entisissä kouluissa ja työpaikoilla, ei ole tavatonta, että löydän itseni näistä paikoista muistelemasta menneitä ja puhumasta itsekseni ja on noloa, että joku kysyy, mikä hätänä?
Sama koskee ihmisiä ja tapahtumia. En ole osannut nauttia heidän seurastaan oikealla hetkellä. Löydän usein itseni paikoista, jossa olen heidät joskus nähnyt, huhuilemasta heitä, vaikkei he paikalla olekaan. Jos ovat muuttaneet muualle, usein kuljen heidän vanhoissa asuinpaikoissaan mölisemässä. Aika kulkee ja ihmiset jatkaa elämäänsä, minä vaan muistelen menneitä. Ei kai muilla näin hölmöä ongelmaa ole.