Mies pakenee ongelmia

Musta mies tekee oikein, jos ei yritä liian vihaisena puhua. Ja vaikka sitten asioiden käsittely kestää, tuo voi silti olla paras tapa ratkoa asiaa. Vihaisena saattaisi loukata toista turhaan, tuon aikalisän kanssa on miettinyt asioita enemmän ja sitten kun puhutaan asioista, pystytään ne selviksi puhumaan. En näe lopulta ongelmaa tuossa, vaikka tuo voikin tuntua raskaalta. Ehkä neuvoni sulle on, että mieti tuossa välillä itse muita asioita tai sitten yritä miettiä asioita valmiimmaksi niistä riideltävistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Musta mies tekee oikein, jos ei yritä liian vihaisena puhua. Ja vaikka sitten asioiden käsittely kestää, tuo voi silti olla paras tapa ratkoa asiaa. Vihaisena saattaisi loukata toista turhaan, tuon aikalisän kanssa on miettinyt asioita enemmän ja sitten kun puhutaan asioista, pystytään ne selviksi puhumaan. En näe lopulta ongelmaa tuossa, vaikka tuo voikin tuntua raskaalta. Ehkä neuvoni sulle on, että mieti tuossa välillä itse muita asioita tai sitten yritä miettiä asioita valmiimmaksi niistä riideltävistä asioista.

Toisaalta voisi ajatella näinkin. Mulle on vaan tosi raskasta odotella jatkuvasti pahalla mielellä, että milloinkahan mies puhuis. Inhottavaa mennä nukkumaankin pahalla mielellä... Kaikenlisäks joudun lähes aina aloittamaan keskustelut, mikä on myös rasittavaa...

Mistä teidän pitäisi puhua? 

Yleensä vihaisena puhuminen on johda kuin toinen toisen syyttelyyn. Jos joku erityinen sinua nyt vaivaa niin ota se puheeksi kun tilanne on rauhallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä teidän pitäisi puhua? 

Siis jos meillä on ollut jostain riitaa, ja se riita pitäisi selvittää. Ap.

Onko teillä useinkin tuollaista? Sovitteko te yhteen? Auttaisikohan joku avioliittoleiri tai neuvonta?

Tuon neuvon olen ainakin kuullut lapsen kasvatuksessa, että asioista puhutaan kun tilanne on rauhoittunut.

No tuossa puhumattomuusmallissa lakaistaan ongelmat maton alle ja paetaan tilanteesta. Näin ongelmat kärjistyvät, kun toinen (ja miksei molemmat) ei enää jaksa. Asiat junnaa vaan lähtökuopissa ja ihan varmaan hermo kiristyy koko ajan vaan aiemmin ja kahta kipakammin.

Noidankehästä on vaikea päästä irti. Keskustelu täytyy saada aikaiseksi. Miksi vain mies saisi toimia kuten haluaa? Kompromissi jotenkin? Näin saisi mieskin äänensä kuuluviin ja ehkä niitä riitaa/erimielisyyttä aiheuttavia tilanteita saisi jo ennakkoon purettua. Voi olla myös "väärinkäsityksiä/ymmärryksiä", jotka olisi hyvä selvittää ainakin. Terapiaan?

Mitä mies on sanonut, kun olette tästä teidän tavasta riidellä puhunut?

Mä olen huomannut, että vain tyhmillä ihmisillä on riideltävää. Lopettakaa se riitely mieluummin ja käyttäytykää niin, ettei tarvitse riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen huomannut, että vain tyhmillä ihmisillä on riideltävää. Lopettakaa se riitely mieluummin ja käyttäytykää niin, ettei tarvitse riidellä.

Niinpä! Puhutte ennen kun menee riidaksi. Ja varmaan myös tiedät mistä mies hyppii seinille niin opit ennakoimaan ja käsket lähteä sinne salille ennen kun kuppi menee nurin.

Yyyh, meillä oli ihan samanlaista. Todella outo ja vieras toimintatapa mulle, että riitaa ei selvitetä. Ymmärrän toki tuon, että ihan heti voi olla parasta vaan vaihtaa hetkeksi maisemaa, mutta kun ei senkään jälkeen voinut puhua. Meni ihan lukkoon, syytteli paniikissa että huudan (en.huutanut.), syyttelen, kiristän, uhkailen häntä myöntämään virheensä ja että minä olisin oikeassa - minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua rauhallisesti asioita läpi ja kaikki tuo oli aivan epätotta, olin aina valmis arvioimaan myös omaa osuuttani riidassa yms. Pääasia, että oltaisiin saatu asia puhuttua (en tarkoita tuntien analysointia), pyydettyä ja annettua anteeksi, oltaisiin ehkä sovittu kuinka jatkossa ko. riidanaiheen kohdalla toimitaan, ettei asia uusiudu. Tällainen minusta olisi järkevin tapa selvittää riita, mutta ei mieheltä onnistunut ikinä. 

Parasta, kun sitten tämän rauhoittumisen ja vetäytymisen jälkeen koitin herätellä keskustelua aiheesta, ni "vieläkö sää sitä vanhaa juttua jankkaat, eikö sen voi antaa olla jo?!"... Niin ne asiat jäi sitten aina käsittelemättä kun hölmistyneenä lakaisin asiat sen kuuluisan maton alle. Hyi saatana mitä elämää ja mikä suhde.

Minä en myöskään oikein ymmärrä, miten teillä on "aikaa" riidellä, mutta sopimiseen ei. Puhukaa samantien asia loppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä teidän pitäisi puhua? 

Siis jos meillä on ollut jostain riitaa, ja se riita pitäisi selvittää. Ap.

Mistä teillä sitten tulee riitaa?

Olisiko vaan helpompaa jos antaisit sille vähän useammin?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä useinkin tuollaista? Sovitteko te yhteen? Auttaisikohan joku avioliittoleiri tai neuvonta?

Valitettavasti on aika usein tällaista, enkä enää edes tiedä sovitaanko yhteen :( itse olisin valmis selvittämään asiat, mutta en jaksa ikuisesti vaan odotella ja odotella... ap.

Kerro meille ne riidanaiheet, niin katsotaan, jos ne vaikka saisi ratkaistua ilman riitelyä.

Riidanaiheilla ei minusta ole tässä väliä, vaan sillä, että mies käyttää valtaa ja saa näin tilanteet aina menemään oman mukavuusalueensa mukaan. Ei tule yhtään vastaan ja huomioi toista.  

"vieläkö sää sitä vanhaa juttua jankkaat, eikö sen voi antaa olla jo?!"

Tämä on se pointti, jota yhtenä kannattaa miettiä...onko kaikki riidat sen arvoisia, että niistä pitää loukkaanutua ja niihin palata. Jos kyse on  jostain yksittäisestä roskapussin viemisestä niin maksaako vaivaa. Toki asioista pitää puhua, jos on kyse isommasta loukkauksesta.(mielummin rauhallisena) Ja pitääkö aina mennä riitaan asti, että asiasta voi puhua. Riitelemäänkin voi opettella, jos sitä on pakko harrastaa.

Eihän se aina ole kyse niistä aiheista vaan siitä, että vaan syystä tai toisesta yhdessäolo onkin kivan olemisen sijaan ainaista käninää. Minä ainakin olen eksän kanssa jotenkin niin eri aallonpituudella, että kaikesta tulee riitaa vaikka muiden kanssa ei tule (syytän siis mielessäni exää, hah). Se on ihan yhtä rasittavaa, riidelläänkö pyykin ripustamistavasta vai jostain isoista asioista. Se riitaisa elo on se, joka rasittaa.