Yksinäisyys + puolison kaverit

Nostan tämän vanhan ketjun. Kaipaisin vastauksia myös.

Aika tympeältä kuulostaa mun mielestä. Toki ymmärrän että puolisoa ei aina halua ottaa mukaan mutta kyllä välillä vois mennä yhdessä. Tsemppiä kuntoutumiseen, toivottavasti löydät ystäviä!

Outo puoliso sulla

Mene opiskelemaan jotakin uutta

Missä asut?

Olisko joku harrastus tai vapaaehtoistyö sun juttu? Saisit uusia ihmiskontakteja ja ehkä jotain uutta sisältöä elämään muutenkin.

Onko parisuhteenne muuten kunnossa? Arvostaako miehesi sinua?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että miestä ei hirveästi sun tunteet kiinnosta...Eihän tuommoisesta suhteesta mitään tule.

Miehesi tuntuu jotenkin todella ajattelemattomalta. Jos kerran yksi nainen ei mahdu välillä porukkaan niin onko näillä kavereille seurustelukumppaneita? Ehkä voisit ehdottaa miehellesi, että pitäisitte illanistujaiset ja kutsuisitte kavereiden kumppanit mukaan niin tutustuisit samalla heihin ja ehkä jopa voisitte joskus viettää aikaa muutenkin. Mutta tekisin kyllä miehelle selväksi ettei tollanen käytös ole hyväksyttävää, jos olette sopineet yhteisestä illanvietosta niin ei kai hän voi yhtäkkiä lähteä muualle, kun "parempi' kutsu tuleekin.

Voithan laittaa nettiin jonkun ystäväilmoituksen, jos esim. vieressä isompaa kaupunkia niin varmasti muitakin yksinäisiä löytyy. Tai sitten voisit aloittaa jonkun harrastuksen.

Kuulostaa tosi kurjalta :/ miten olisi jokin vapaaehtoistyö tai uudelleen opiskelu? Ja jos sun tekee mieli mennä sinne kylän ainoaan baariin lasilliselle niin menet! Sun mies ei voi kieltää sua!

Voi, olisitpa samassa kaupungissa kuin mä, tää kuulosti aivan mun parisuhteelta....

Aloin lukemaan aika penseästi. Olen itse sosiaalinen ja  mulla on paljon kavereita ja minulla on ollut todella huonoja kokemuksia kumppaneista jotka eivät anna nähdä kavereita ilman mökötystä, syyllistämistä ja sekopäisiä pettämissyytöksiä. 

Minusta on kuitenkin outoa että jättää kumppanin kävelemään yksin kotiin kun kaverit pyytävät jonnekin, vaikka ollaan oltu yhteisin suunnitelmin liikkeellä. Minäkin haluan pitää omat kaverit ja kumppanin kaverit isoksi osaksi erillään koska haluan tilaa myös yksin tekemiselle, mutta tuossa tilanteessa olisin joko sanonut kavereille ei tai ottanut puolison mukaan.

Olen usein ollut tilanteissa ainoa nainen tai mieheni on ollut ainoa mies. On outoa että sukuelinten muoto sanelee sen, kuka baarin pöydässä saa istua.

Parisuhde tulee halusta olla yhdessä. Toki jokaisella on omiakin ystäviä, mutta jos nämä menevät AINA puolison edelle, ei kunnioitusta ole, saati rakkautta tai edes välittämistä, joten mitä järkeä parisuhteessakaan on?

Miesystäväsi ei ole joko kasvanut aikuiseksi tai hän ei vaan aidosti välitä sinusta. Tiedän, että nämä ovat kovia sanoja, enkä halua pahentaa oloasi, mutta pelkään, että tilanteenne jatkuminen tällaisena kyllä pahentaa sitä.

Itsekkäissä/lapsellisissa miehissä on se huono puoli, että heille saattaa hyvinkin riittää joku nainen, kunhan tämä siivoaa, pyykkää ja kokkaa, sänkyhommien lisäksi. Älä huoli huonoa miestä jos tämä on sellainen!

Exäni käyttäytyi vähän samanlailla. Erona oli että vietimme jatkuvasti aikaa hänen kavereiden kanssa.  Ei siinä mitään, mukavia tyyppejä mutta puhuivat vierasta kieltä jota en osannut yhtään. Sama homma myös että jos vietimme kaksin aikaa ja kaverit ehdottivat tapaamista, niin pää kolmantena jalkana sinne heidän luokse :D

Lopulta mulla rupes olemaan niin tylsää, ja tuli ihme ajatuksia että exäni ei viihtynyt kanssani eikä tahtonut tehdä mitään hauskaa kaksin. Päätin erota, en nähnyt meissä mitään. 

Sinun tilanteessasi lähtisin opiskelemaan uutta alaa, tai hakisin töitä. Joku ehdotti illanistujaisia, se kuulostaa kivalta!

Vanhassa parisuhteessa mies käyttäytyi samalla tavalla, toki oli muutenkin lapsellinen ja aika itsekäs. Kaverit ja heidän kanssa ajan viettäminen meni aina minun ja suhteen edelle. Nykyisessä suhteessa menee paremmin, mutta miehellä tietysti omat kaverit joiden kanssa haluaa olla ja itselläni ei juuri ole kavereita, siksi tuntuu pahalta jäädä ''ulkopuolelle''.