Miten suhtaudut, kun tulee kutsu lähes vieraan ihmisen ylppäreihin?

Laitan saman tien tekstarin, jossa ilmoitan, etten ole tulossa. Mitä muuta tuossa voisi tehdä? Ehkä heittää kutsun roskiin ja unohtaa koko jutun, mutta mielestäni on kohteliasta ilmoittaa.

Olisin kovin iloinen, että joku kutsuu. Oiva tapa tutustua lisää perheeseen

Varmaan lahjan/rahan toivossa

Ellette oikeasti halua mennä, kiitätte kutsusta ja ilmoitatte, ettette pääse paikalle. Halutessanne voitte muistaa ylioppilasta. Ei ole tietenkään pakko mennä. Jotkut kutsuvat "tuntemattomampiakin" tuttavia, jos oma sukulais- ja ystäväpiiri ei ole laaja. Meillä itsellä sukulaisia ja tuttuja on niin paljon, ettei kutsuta esim. naapureita, vaikka omakotitaloalueella jonkin verran tunnetaankin heitä ja tiedän, että monet kutsuvat naapurinsakin.

Onko tämä jokin uusi käytäntö että yo-juhliin kutsutaan erikseen? Ennen vanhaan juhlat oli sellaiset että niihin piipahdettiin (vierailla saattoi olla monet juhlat joissa käydä) ja onniteltiin lakin saanutta ja hänen vanhempiaan, juotiin kakkukahvit ja sitten poistuttiin. Ja naapuritkin saattoivat käydä kahvilla. Mutta ketään ei varsinaisesti kutsuttu, ne tuli jotka tunsivat ylioppilaan ja halusivat onnitella.

Kutsu katoaa postissa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lahjan/rahan toivossa

Uskon itsekin tähän.Itsellä ei kyllä olisi pokkaa kutsua melkein tuntemattomia 

Terv. kevään ylioppilas

Raharaharaha, mitä tahansa rahansa puolesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lahjan/rahan toivossa

Uskon itsekin tähän.Itsellä ei kyllä olisi pokkaa kutsua melkein tuntemattomia 

Terv. kevään ylioppilas

Edes silloin, jos ei ole tuttuja keitä kutsua?

Ei mikään pakko ole mennä, voitte ilmoittaa että teillä on este ettekä pääse. 

Tosin kohteliasta on kuitenkin muistaa ylioppilasta jotenkin... ja tää se onkin se kinkkinen kohta. Joku parinkympin lahjakortti taitaa olla auttamatta liian pieni summa (joo joo, saa jeesustella rahan ahneudesta jne. mutta silti), mutta toisaalta jos ei edes tunne koko ylioppilasta saati vanhempia kunnolla, niin ei tuon enempää oikein voi vaatiakaan että laittais lahjaksi.

Meillä on pari suomalais-italialaista perhettä puolituttuina ja heiltä alkoi kyllä sadella kutsuja kaikkiin mahdollisiin juhliin heti, kun oli päivää sanottu. Kai se on joissain kulttuureissa hyvinkin normaalia. Me alettiin toki heti suomalaisina keksiä syitä, miksei voida mennä :D

Ehkä ennen oli erilaista (?)

Kutsu on minusta selkeä,koska silloin on helpompi varautua tarjoiluihin jne.

Mistä muuten tietää millaiseen määrään tarjottavia varautuu?

Mekin saimme kutsun perheeseen joka piirun verran tunnetaan,mutta tottakai ollaan menossa. Emme mekään ole koskaan käyneet heillä, mutta nyt on oiva tilaisuus. Ja ennenkaikkea kunnioitan ,käymällä juhlissa ,ylioppilasta.

Jos ei kiinnosta, laitan viestin ja kerron että emme pääse. Jos haluun mennä, silloin mene ja tack ja vien pari kymppiä.

Olen valitettavasti tuona päivänä muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään pakko ole mennä, voitte ilmoittaa että teillä on este ettekä pääse. 

Tosin kohteliasta on kuitenkin muistaa ylioppilasta jotenkin... ja tää se onkin se kinkkinen kohta. Joku parinkympin lahjakortti taitaa olla auttamatta liian pieni summa (joo joo, saa jeesustella rahan ahneudesta jne. mutta silti), mutta toisaalta jos ei edes tunne koko ylioppilasta saati vanhempia kunnolla, niin ei tuon enempää oikein voi vaatiakaan että laittais lahjaksi.

Jännä. Mulle ei tulisi kyllä mieleenkään antaa rahaa tuntemattomalle ihmiselle, jonka juhliin en ole menossa. -1

Vastaisin kohteliaasti, että en valitettavasti pääse osallistumaan.

Ylppäreihin ei yleensä edes kutsuta, eikös niihin vain mennä. Haluavat ehkä lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään pakko ole mennä, voitte ilmoittaa että teillä on este ettekä pääse. 

Tosin kohteliasta on kuitenkin muistaa ylioppilasta jotenkin... ja tää se onkin se kinkkinen kohta. Joku parinkympin lahjakortti taitaa olla auttamatta liian pieni summa (joo joo, saa jeesustella rahan ahneudesta jne. mutta silti), mutta toisaalta jos ei edes tunne koko ylioppilasta saati vanhempia kunnolla, niin ei tuon enempää oikein voi vaatiakaan että laittais lahjaksi.

Jännä. Mulle ei tulisi kyllä mieleenkään antaa rahaa tuntemattomalle ihmiselle, jonka juhliin en ole menossa. -1

Tämä on joko a) tuore ylioppilas tai b) hänen äitinsä/isänsä joilla on dollarinkuvat silmissä ja kutsuja lähetetty joka puolelle.

Kyllä meillä päin on ylppäreihin kutsuttu erillisen kutsun kanssa noin vuodesta 2000 lähtien. Ja tähän väliin on mahtunut kutsuja lähemmiltä ja kaukaisemmilta sukulaisilta, naapureilta, kummilapsilta, jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään pakko ole mennä, voitte ilmoittaa että teillä on este ettekä pääse. 

Tosin kohteliasta on kuitenkin muistaa ylioppilasta jotenkin... ja tää se onkin se kinkkinen kohta. Joku parinkympin lahjakortti taitaa olla auttamatta liian pieni summa (joo joo, saa jeesustella rahan ahneudesta jne. mutta silti), mutta toisaalta jos ei edes tunne koko ylioppilasta saati vanhempia kunnolla, niin ei tuon enempää oikein voi vaatiakaan että laittais lahjaksi.

Minä ostaisin toisenlaisen lahjan ylioppilaalle.

Jos se juhlakalu on tyttö, niin sitten siellä saattaa olla sinkkunaisia; hey girlz.

Tai jos se on poika, niin voi miettiä elämää ja jakaa ohjeita.

Voi viedä 10e ja kortin kuoressa. Mutta en mene ollenkaan jos on kaukana.