Omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen ei

ja tottumuksesta.

Luulen, että kyse on toisten arvostamisesta ja ihmisten erilaisuuden ymmärtämisestä. Suvaitsevaisuuteen ja ystävällisyyteen ei tarvita täydellistä elämää.

n räikeästi vääräksi. Eikö omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen voi ap: filosofian mukaan arvostella esim. pedofiileja, sovinisteja, rasisteja tai väkivaltaisiakaan ihmisiä? Ja jos voi, niin mihin se raja vedetään. Itse voi esim. samalla tavalla -joskaan en tietenkään yhtä paatoksellisesti- arvostella myös vähän " lievempiä" paheita omaavia ihmisiä, joiden toiminnan kuitenkin itse näen typeränä/epäreiluna/epäsopivana tms. Eikä tällä ole mitään tekemestä oman tyytyväisyyteni tai tyytymättömyyteni kanssa. Jotkut asiat ovat mielestäni väärin, ja arvostelen niitä kannattavia tai toteuttavia ihmisiä. piste.

Pointtini oli, että tyytyväinen elämäänsä... Elämäänsä voi olla tyytyväinen, vaikkei se aina hohtoisa olisikaan. Uskomatonta että tästäkin aloituksesta tuli jotain PIENTÄ tuhistavaa.

AP

AP

kategoriaan kuulu. Samoin jos ei imetä, tms.

Vierailija:

n räikeästi vääräksi. Eikö omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen voi ap: filosofian mukaan arvostella esim. pedofiileja, sovinisteja, rasisteja tai väkivaltaisiakaan ihmisiä? Ja jos voi, niin mihin se raja vedetään. Itse voi esim. samalla tavalla -joskaan en tietenkään yhtä paatoksellisesti- arvostella myös vähän " lievempiä" paheita omaavia ihmisiä, joiden toiminnan kuitenkin itse näen typeränä/epäreiluna/epäsopivana tms. Eikä tällä ole mitään tekemestä oman tyytyväisyyteni tai tyytymättömyyteni kanssa. Jotkut asiat ovat mielestäni väärin, ja arvostelen niitä kannattavia tai toteuttavia ihmisiä. piste.

Jotenkin minun käy sinua sääliksi..

AP

Pointtini oli, että tyytyväinen elämäänsä... Elämäänsä voi olla tyytyväinen, vaikkei se aina hohtoisa olisikaan. Uskomatonta että tästäkin aloituksesta tuli jotain PIENTÄ tuhistavaa.

AP

silloinpa olet ainakin henkisesti vakaa. Harva nykyaikana on.

AP

Joo, saa arvostella ja haukkua pedofiilia, joka konkreettisesti vahingoittaa toista. Tämän me kaikki varmasti tunnustamme. Entäpä vaikka äärioikeistolainen " isänmaallinen" ihminen, jolla on rasistisia mielipiteitä tyyliin " neekerit ovat apinoita ja koiriakin alhaisempia" , mutta hän ei käytännössä satuta ketään? Saako häntä haukkua, vai onko hänellä oikeus mielipiteisiinsä ja poliittiseen kantaansa? Pitääkö hänen mielipiteitään suvaita ja kunnioittaa? Ja entäpä kun jonkun mielestä lapsen 1-vuotiaana hoitoon vieminen todella vahingoittaa lasta, ts. joku todella kokee asian olevan näin. Jos hän arvostelee ihmistä, jonka oman näkemyksensä mukaan näkee vähingoittavan lastaan, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että hän on epätyytyväinen elämäänsä? Tuskin. Usein pahimmat besserwisserit ovat pikemminkin erittäin tyytyväisiä itseensä ja omiin toimintamalleihinsa.



Minusta ihmiset arvosteleminen ja haukkuminenkin on ihan luonnollista. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja eri ihmiset kokevat eri asiat vahingollisiksi, vääriksi, typeriksi jne. Tottakai syntyy antipatioita toisia kohtaan. Aikuisuuteen, käytöstapoihin ja älykkyyteen liittyy sitten se, että ymmärtää mitä, miten ja koska voi sanoa. Vierasta ihmistä, vaikkapa julkisuuden henkilöä voi mielestäni haukkua kotinsa suljettujen seinien sisällä ja samanmielisessä seurassa juuri niin kuin haluaa. Julkisesti kritiikki on esitettävä sivistyneesti ja rakentavasti. Omassa mielessään voi manata toisen vaikka alimpaan helvettiin, mutta toisen mieltä ei saa ylilyönneillä pahoittaa jne.



Varmaan omaan elämäänsä tyytymättömillä tai epävarmoilla ihmisillä on prototyyppisesti suurempi taipumus haukkua ja arvostella toisia (motiiveina kateus ja omien mielipiteiden pönkittäminen), mutta ihan paskaa on lähteä sanomaan, että tyytyväinen ihminen ei hauku ketään...

Loistava näkökulma ja totta joka sana!

Joillekin sitä kokemusta ei kerry tarpeeksi edes 90 vuodessa, että pystyisi ymmärtämään ihmisenä olemista.

Muuten ihminen ei kehity mihinkään suuntaan.

Turhaa saivartelua.



AP

nro 6?

Akat juoruu ja puhuu paskaa toisistaan tuulettaakseen ajatuksiaan, arvoja ja tunteitaan. Paskan puhuminen on vähän niin kuin peili. Kun puhutaan naapurin ämmän kakaroista, voi huomata, että jaa sellainen ei siis ole hyväksyttyä käytöstä.



Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut paskan puhumisen, haukkumisen ja juoruamisen tärkeydestä ihanan kolumnin, josta allekirjoitan joka sanan.

Ei sitä tarvitse ruveta naapurin ämmän kanssa opiskelemaan siinä vaiheessa kun itse pitäisi jakaa eettisiä ja moraalisia neuvoja lapsilleen.

AP