Lemmikistä luopuminen?
Voiko nainen luopua lemmikistään miehen vuoksi? Olen joutunut takaisin sinkkumarkkinoille ja todella monella naisella on nykyään vähintään se yksi koira tai kissa, toisilla jopa useampi kappale. Itse olen allerginen suurimmalle osalle karvaisia eläimiä, joten elämä sellaisen kanssa samassa taloudessa voi olla ylivoimaista.
Kysymys kuuluukin, että voisitko luopua lemmikistäsi jos tapaat miehen jonka kanssa voisit aloittaa yhteisen elämän, mutta mies on allerginen eläimille?
Kommentit (51)
Juu en luovu. En yhdenkään miehen takia.
Niin ja olisi hyvä jos jaksaisit hieman perustella myös, niin ymmärtäisin vähän paremmin mitä eri vaihtoehtoja tämmöisessä tilanteessa voisi olla.
- ap
En voisi. Olen ottanut lemmikkejä ja sitä kautta sitoutunut hoitamaan ne. Yksikään mies ei saisi minua luopumaan rakkaista eläimistä. Miehiä tulee ja menee mutta lemmikit pysyvät.
En luopuisi, mies saisi aloittaa siedätyshoidon jos välittäisi minusta aidosti. Tuo olisi sama kuin pyytäisi luopumaan lapsestaan, minun lemmikkini ovat minulle perheenjäseniä.
En luovu. En edes alkaisi tapailla miestä, joka ei voisi olla koirani kanssa samassa tilassa. Perustelen sillä, että 7v. staffini on ollut minulla tosiaan se 7 vuotta ja se on minulle tärkein ja rakkain. Joku uusi ventovieras mies ei ole mitään verrattuna tuohon koiraan.
En, sillä vaikka en mikään the craziest dog lady olekaan, niin koirat näyttelevät arjessani isoa osaa (lenkit, satunnaiset näyttelyt, koirakaverit ja puistoilut), niin kokisin että meillä saattaisi tulla miehen kanssa arjen yhteensovittamisessa ongelmia, jos hän ei ymmärtäisi ollenkaan koirien päälle. Minulle koirani ovat elämäntapa, niinkuin jollekin on vaikka salilla käynti. Jos ei mietitä tunnesidettä, niin luopuisitko itse harrastuksestasi naisen takia?
En todellakaan luopuisi. En alkaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei pysty olemaan eläinten lähellä, ei pidä eläimistä tai harrastaa metsästystä.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi luopua, enkä luopuisi siis itsekään. Lemmikin ottaminen tarkoittaa mulle siihen sitoutumista ja sen parhaan varmistamista tilanteessa kuin tilanteessa, aina alusta saakka siihen hetkeen kun on mahdollisesti aika päästää vaikkapa kipuileva, sairas ystävä tuskistaan. Tähän matkaan liittyy priorisointia ja kompromisseja ja varmasti myös kurjia valintatilanteita, mutta sitoutuminen on just nimenomaan sitä että silloinkin osaa ajatella sen toisen parasta. Sen, joka ei ole toinen ihminen ihmisen mahdollisuuksilla ja älyllä, vaan sinusta riippuvainen eläin.
Miksi mä luopuisin 7 vuoden aikaisesta elämänkunppanistani jonkun random -deitin vuoksi? Kuvitteletko sä oikeasti olevasi niin mahtava "saalis", että joku nainen on valmis luopumaan yhdestä perheenjäsenestä sun takia?
Etsi nainen, joka ei pidä tai on allerginen eläimille. Kyllä niitäkin on.
En. Mistä muusta se vaatisi mua tulevaisuudessa luopumaan?
Kysytkö tosissasi? Kuvitteletko, että joku nainen OIKEASTI luopuisi rakkaasta lemmikistään sinun vuoksesi? Jos vihaisit lapsia, niin kysyisitkö, että luopuisiko yh-äiti niistä sinun vuoksesi?
En missään tapauksessa! Minulla on kaksi koiraa ja kaksi kissaa, ikähaarukka näillä 10kk-14v. Yksikin mies sai kenkää kun kysyi kerran "Kuinkas pitkään nuo kissat elää" juuri kun oli haukkunut ne turhiksi eläimiksi. Nykyinen mieheni ottaa vastuuta koirista omasta tahdostaan ja se on ihailtavaa!
Olen lemmikkini ottaessa sitoutunut pitämään niistä huolta niin pitkään kun elävät, minulta ei mene yksikään eläin kiertoon jonkun turhan deitin takia. Eläimet eivät petä, jätä yms. Mies saattaisi eläimestä luopumisen jälkeen olla että juu ei tästä tuukkaan mitään, moro.
En ja ihan siksi kun olen ne ottanut ja niitä rakastan. Ai et piikille jonkun äijän takia joka ei välttis oo kuvioissa enää 2 kk kuluttua?..juu ei.
Eläimiin voi luottaa..harvaan ukkoon voi.
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
En todellakaan. Asia ei kaipaa kummempia perusteluita.
Vierailija kirjoitti:
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
En todellakaan luopuisi. Miehestä kaverin lenkille ja kainaloon!? Koirani on minulle muutakin, kuin lenkkikaveri, se on perheenjäsen. Kyllä se vaan niin on, ettei yksikään mies mene koirani edelle.
Vierailija kirjoitti:
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
Luonnollisen poistuman myötä, siis että kuolevat vanhuuteen?
En luopuis koirastani, mutta sitten kun koirasta aika jättää voisin miehen allergian takia olla ottamatta uutta koiraa. Ehkä.
En luopuisi koirasta, mutta jos mies olisi kuvioissa vielä koiran kokiessa luonnollisen loppunsa, voisin jättää uuden hankkimatta, ehkä. Tosiasiassa en kyllä lähtisi suhteeseen alun alkaenkaan ihmisen kanssa, joka ei tule toimeen koirien kanssa syystä tai toisesta. Sen jälkeen kun täytin kolme meillä on aina ollut koira. Aikuisiällä olen ollut ilman koiraa kuukauden, ja oli kyllä hirvein kuukausi ikinä.
Etsi ap eläimetöntä naista, kyllä niitäkin riittää.
En.