Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lemmikistä luopuminen?
21.05.2016 |
Voiko nainen luopua lemmikistään miehen vuoksi? Olen joutunut takaisin sinkkumarkkinoille ja todella monella naisella on nykyään vähintään se yksi koira tai kissa, toisilla jopa useampi kappale. Itse olen allerginen suurimmalle osalle karvaisia eläimiä, joten elämä sellaisen kanssa samassa taloudessa voi olla ylivoimaista.
Kysymys kuuluukin, että voisitko luopua lemmikistäsi jos tapaat miehen jonka kanssa voisit aloittaa yhteisen elämän, mutta mies on allerginen eläimille?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
Luopuminen luonnollisen poistuman myötä on täysin absurdia. Luopuminen on tietoinen valinta, kun taas luonnollinen poistuma tarkoittaa sairauteen/vanhuuteen kuolemista, eikä yksikään lemmikinomistaja voi mitenkään tietoisesti valita luonnollista poistumaa.
Nyt en ymmärrä logiikkaasi? Voihan sitä esimerkiksi sopia ettei uusia lemmikkejä oteta kun vanhat kuolevat? Onhan se silloin tietoinen valinta.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
Luopuminen luonnollisen poistuman myötä on täysin absurdia. Luopuminen on tietoinen valinta, kun taas luonnollinen poistuma tarkoittaa sairauteen/vanhuuteen kuolemista, eikä yksikään lemmikinomistaja voi mitenkään tietoisesti valita luonnollista poistumaa.
Nyt en ymmärrä logiikkaasi? Voihan sitä esimerkiksi sopia ettei uusia lemmikkejä oteta kun vanhat kuolevat? Onhan se silloin tietoinen valinta.
- ap
Niinpä. Minulla on kaksivuotias kissa. Se toivottavasti elää vielä lähes 20 vuotta. Kyllähän mies varmasti odottaisi, jos lupaisin etten sen jälkeen enää ota uutta kissaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
Luopuminen luonnollisen poistuman myötä on täysin absurdia. Luopuminen on tietoinen valinta, kun taas luonnollinen poistuma tarkoittaa sairauteen/vanhuuteen kuolemista, eikä yksikään lemmikinomistaja voi mitenkään tietoisesti valita luonnollista poistumaa.
Nyt en ymmärrä logiikkaasi? Voihan sitä esimerkiksi sopia ettei uusia lemmikkejä oteta kun vanhat kuolevat? Onhan se silloin tietoinen valinta.
- ap
Niinpä. Minulla on kaksivuotias kissa. Se toivottavasti elää vielä lähes 20 vuotta. Kyllähän mies varmasti odottaisi, jos lupaisin etten sen jälkeen enää ota uutta kissaa.
Aikamoista toiveajattelua. Tuskin ilman raihnaisuutta noin kauan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis täsmennetään nyt hieman. Jos tilanne olisi se, että seurustelu olisi edennyt jo vakavammalle tasolle ja mitkään siedätys ym. hoidot eivät toisi apua. Voisitko esimerkiksi luopua lemmikeistä luonnollisen poistuman myötä jos saisit miehestä kaverin lenkille ja kainaloon? Ymmärrän että lemmikit ovat rakkaita enkä pyytäisi ketään suoralta kädeltä luopumaan omasta lemmikistää vaan se olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
- ap
Luopuminen luonnollisen poistuman myötä on täysin absurdia. Luopuminen on tietoinen valinta, kun taas luonnollinen poistuma tarkoittaa sairauteen/vanhuuteen kuolemista, eikä yksikään lemmikinomistaja voi mitenkään tietoisesti valita luonnollista poistumaa.
Nyt en ymmärrä logiikkaasi? Voihan sitä esimerkiksi sopia ettei uusia lemmikkejä oteta kun vanhat kuolevat? Onhan se silloin tietoinen valinta.
- ap
Niinpä. Minulla on kaksivuotias kissa. Se toivottavasti elää vielä lähes 20 vuotta. Kyllähän mies varmasti odottaisi, jos lupaisin etten sen jälkeen enää ota uutta kissaa.
Aikamoista toiveajattelua. Tuskin ilman raihnaisuutta noin kauan elää.
Mitä merkitystä sillä raihnaisuudella on? Hyvinkin voi elää jopa 25vuotta terveenä. Et sinäkään kultapieni mitenkään nuorekas ole viisikymppisenä, raihnainen pikemminkin ;)
Moi, AP! Minulla on kaksi viisivuotiasta kissaa. Olen itsekin allerginen (kissat tulivat vähän sattuman kautta rescue), mutta olen oppinut hyviä tapoja selvitä sen kanssa ja nykyisin olen jo niin siedättynyt, ettei mitään oireita tule. Kissat olleet taloudessa puolitoista vuotta. En kissoista luopuisi, mutta voisin hyvin sopia, ettei uusia enää hankittaisi. Olisi silti varmaan vähän hankalaa, koska saattavat elää vaikka vuosikymmenen tai enemmänkin, joten aika pitkään pitäisi sen allergikon kestää. Mutta minulle siis ei olisi ongelma olla hankkimatta uusia lemmikeitä. Kaikenlaisia on kyllä taloudesta löytynyt (kani, akvaario, koira, papukaija, etc), joten ihan kiva välillä, ettei ole niin paljon vastuuta.
Lapsia en tosin halua, että se voi sitten olla pitkä minus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luopuisi kissastani, joka minulla on ollut 8 vuotta. Otin sen löytötarhasta koska halusin tarjota yhdelle kodittomalle hyvän kodin loppuelämäkseen, enkä ole katunut päivääkään. Inhotti lukea jo tästä kiinteistövälittäjästä joka luopui seitsemästä kissastaan uuden miehen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Voiko nainen luopua lemmikistään miehen vuoksi? Olen joutunut takaisin sinkkumarkkinoille ja todella monella naisella on nykyään vähintään se yksi koira tai kissa, toisilla jopa useampi kappale. Itse olen allerginen suurimmalle osalle karvaisia eläimiä, joten elämä sellaisen kanssa samassa taloudessa voi olla ylivoimaista.
Kysymys kuuluukin, että voisitko luopua lemmikistäsi jos tapaat miehen jonka kanssa voisit aloittaa yhteisen elämän, mutta mies on allerginen eläimille?
En luopuisi,ensinnäkin olen lemmikin ottaessani sitoutunut huolehtimaan siitä,ehkä jos itse tulisin niin allergiseksi etten voi pitää sitä tai saisin allergisen lapsen,lemmikistä olisi pakko luopua,mutta jokin uusi tuttavuus olisi hyvin heppoinen peruste siihen.
Toisekseen,lemmikit ovat uskollisia ja rakastavia kumppaneita loppuelämänsä,samaa ei voi sanoa ihmissuhteista.Kyllä vituttaisi,jos luopuisin rakkaasta lemmikistä ottaakseni tilalle miehen,ja sitten se ei olisikaan elämäni mies.Loppujen lopuksi ei olisi miestä eikä lemmikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää puolisoa on todella vaikea löytää. En ymmärrä teitä, jotka ette luovu lemmikistä toisen allergian takia.
Öh,vaikkapa siksi että karvaisia eläimiä pitävä tyyppi ja kaikelle karvaiselle allerginen tyyppi eivät varsinaisesti ole mikään match made in heaven?Jos nyt olisin sinkku,en edes harkitsisi minulle sopivana puolisona ihmistä,joka ei voi elää kissan kanssa saman katon alla.
Ja toisekseen:hyviä lemmikeitä vasta onkin vaikea löytää,ei niitä voi "testata" että sopiiko luonteet yhteen.Minulla on kissa,joka on menettänyt edellisen kotinsa,ja se on hyvin hellyydenkipeä.Itse olen yhden kissan joutunut hautaamaan,ja rakastan rapsutella kissaa.Sovin kissan kanssa yhteen.
Jos kaipaisin hyvää puolisoa,voisin käydä treffeillä testaamassa,millaisen miehen kanssa sovin yhteen ja kuka on minulle hyvä puoliso.Päätyisin yhteen sen sopivimman kanssa ja silti ei ole takeita,että se kumppanuus kestäisi loppuelämän.
Joten:ei,en keksi yhtäkään syytä luopua rakkaasta kissasta,josta olen sitoutunut huolehtimaan,varsinkin kun sillä on ollut ennen minun luokseni muuttoa rankka nuoruus ja kissa luottaa minuun.En yksinkertaisesti usko,että yksikään "hyvä puoliso" olisi niin ison uhrauksen arvoinen.
En. Minulla on eläimiä nyt ja aina, joten en edes tutustuisi allergiseen ihmiseen sen syvällisemmin. Ihan sama asia, jos mies haluaa lapsia. Minä en, joten parempi olla tutustumatta ollenkaan. On asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Minulla on eläimiä nyt ja aina, joten en edes tutustuisi allergiseen ihmiseen sen syvällisemmin. Ihan sama asia, jos mies haluaa lapsia. Minä en, joten parempi olla tutustumatta ollenkaan. On asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja.
Nimenomaan,olisi mukavaa jos parisuhteessa voisi aina tehdä päätöksiä,joihin molemmat on tyytyväisiä,mutta ei se mene niin.Esimerkiksi lastenhankinnassa ei voi tehdä kompromissia,jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei ollenkaan.Sama juttu lemmikeiden kanssa.Olisi julmaa vaatia eläinrakasta olemaan ilman lemmikeitä niin kauan kuin allerginen puoliso on kuvioissa.
Onneksi ei tarvitsekaan yrittää kompromisseja,voi etsiä sellaisen puolison,jolla on samat valinnat ja elämäntyyli kuin itsellä.
Alue: Aihe vapaa
Kuvitteleeko osa ihmisistä oikeasti, että eläimet ovat tasavertaisia perheenjäseniä ihmisten kanssa? Voivat ne tärkeitä olla, sitä en kiellä, mutta nykyaikana ne eivät ole edes välttämättömiä elämisen kannalta.