Lue keskustelun säännöt.
Miten muut suhtaudutte, jos kanssanne ei haluta naimisiin
18.05.2016 |
Jos mies ei siis halua. Ajattelin juuri että olisi kiva saada kerran elämässä kivat juhlat , kun seuraavat todennäköisesti on hautajaiset.
En halua omaisuutta ja avioliittokaan ei takaa loppuelämää, mutta minusta olisi mukava juhlia yhdessä oloa ja järjestää häät.
Nyt näyttää siltä, etten niitä tule ikinä saamaan, kun mies on niin ehdoton asiassa.
Kiva lukea muiden häävalmisteluista ja buffeepöydistä ja häämekoista.
Jotenkin kaikki miehet elämäni aikana ovat karttaneet hääaihetta ja kihlasormuskin on ollut hui.
Sinänsä on surku, että selkainen perinne häviää, kun halutaan olla niin itsenäistä, että minuahan ei kukaan kahlitse.
Ehkä seuraavassa elämässä sitten.
Kommentit (35)
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia teette niin sanot tosiaan että haluat lapsille sinun sukunimesi. Minä en ainakaan haluaisi olla eri sukunimeä lapseni kanssa. Naimisiin ei ole pakko mennä, voithan järjestää ihan mitkä tahansa juhlat milloin tahansa.
No, vaikka avioliitto ei sinänsä ole mulle tärkeä asia niin mun täytyy myöntää, että mä en olisi ottanut hyvällä, jos mies ei olisi missään nimessä halunnut naimisiin kanssani. Ristiriitaista ehkä, mutta siis tarkoitan että koen itse sitoutuneeni mieheeni täysillä kun tapasimme ja rakastuimme, ja koen että hän myös on siitä lähtien ollut täysin sitoutunut minuun. Mutta jos mies olisi ollut avoimesti avioliittoa vastaan niin olisin kokenut, että hän ei ehkä kuitenkaan loppujen lopuksi rakasta minua täysillä/halua viettää kanssani loppuelämääni. En siis halunnut elokuvakosintaa enkä häitä, vaan sen tiedon, että mies ei ole suoranaisesti haluton avioliittoon. Minulle se olisi ollut merkki siitä, että hän ei koe minua "siksi oikeaksi".
Silloin en mene naimisiin. En kyseisen kanssa enkä todennäköisesti kenenkään muunkaan. No big deal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsia? Se on sun ainoa mahdollisuus "kiristää" tuolla asialla jos mieskin jälkikasvua haluaa... ilmoitat että et tee lapsia kuin avioliittoon.
Me ollaan molemmat avioliittovastaisia / -kauhuisia, joten asia ei ole ollut ongelma.
Ehdotuksesi on erittäin vastenmielinen
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Mitä tekemistä avioitumisella on lasten sukunimen kanssa? Tokihan pidät oman sukunimesi ja lapsillesi päätät saman, kun asia sinulle noin tärkeä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Lain mukaan ei todellakaan päätä. Vaan huoltaja.
Toivottavasti mies jättää sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Mitä tekemistä avioitumisella on lasten sukunimen kanssa? Tokihan pidät oman sukunimesi ja lapsillesi päätät saman, kun asia sinulle noin tärkeä on.
Idea oli vissiin, että edellisen kirjoittaja halusi naimisiin ja miehensä halusi lapsilleen oman sukunimensä, joten mies kosi = kaikki ongelmat ratkesivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelis ees miehen kanssa joka ei haluais koskaan naimisiin :( vähän sellanen tunne et tuollaset tyypit menis kuitenkin naimisiin seuraavan kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Mitä tekemistä avioitumisella on lasten sukunimen kanssa? Tokihan pidät oman sukunimesi ja lapsillesi päätät saman, kun asia sinulle noin tärkeä on.
Idea oli vissiin, että edellisen kirjoittaja halusi naimisiin ja miehensä halusi lapsilleen oman sukunimensä, joten mies kosi = kaikki ongelmat ratkesivat.
Ongelmat ei rateknnut vaan paheni. Mies ei oikeasti halunnut naimisiin mutta hänet on siihen kiristetty. 100% varmuudella tuollainen avioliitto kaatuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kihlasormuskin on ollut hui" No tietenkin on, jos eivät ole naimisiin halunneet?
Mutta joo, jos ei halua naimisiin niin ei halua naimisiin. Itselleni avioliitto ei ole mikään periaatekysymys vaan juridinen - avolesken asema on todella heikko ja hankala kun vertaa leskeen.
Vähän pistää silmään tuo että haluat häät koska seuraavat juhlat on varmaan hautajaiset. Tuntuu siltä ettet oikein osaa itse tehdä itseäsi onnelliseksi. Järjestä isot syntympäiväjuhlat tai tuparit tai vaikka sukukokoontuminen jos kaipaat juhlia, ei siihen kihloja tarvita.
ex-avomies ei halunnut naimisiin, ja kyllähän se häiritsi, ajoittain paljonkin, ja olin siitä katkera. Koin että hän ei rakastanut minua tarpeeksi. Melkein 15v oltiin yhdessä kunnes erottiin muista syistä. Nyt olen onnellisesti naimisissa toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Mitä tekemistä avioitumisella on lasten sukunimen kanssa? Tokihan pidät oman sukunimesi ja lapsillesi päätät saman, kun asia sinulle noin tärkeä on.
Idea oli vissiin, että edellisen kirjoittaja halusi naimisiin ja miehensä halusi lapsilleen oman sukunimensä, joten mies kosi = kaikki ongelmat ratkesivat.
Ongelmat ei rateknnut vaan paheni. Mies ei oikeasti halunnut naimisiin mutta hänet on siihen kiristetty. 100% varmuudella tuollainen avioliitto kaatuu.
Eipä tuo mies ole valittanut kertaakaan että hän olisi tyytymätön avioelämään. Ja en sitä sano kiristämiseksi jos minäin en suostu olemaan eri sukunimellä lapsieni kanssa. Mies se asioista hankalan teki ja vaati kaiken itselleen. Olisiko minun pitänyt suostua sekä aviottomaan elämään ja luopumaan minulle toisestakin tärkeästä asiasta ja nimetä lapset isän sukunimellä? Mies sai itse päättää kumpi oli tärkeämpää ei avioitua vai lasten sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Mitä tekemistä avioitumisella on lasten sukunimen kanssa? Tokihan pidät oman sukunimesi ja lapsillesi päätät saman, kun asia sinulle noin tärkeä on.
Idea oli vissiin, että edellisen kirjoittaja halusi naimisiin ja miehensä halusi lapsilleen oman sukunimensä, joten mies kosi = kaikki ongelmat ratkesivat.
Ongelmat ei rateknnut vaan paheni. Mies ei oikeasti halunnut naimisiin mutta hänet on siihen kiristetty. 100% varmuudella tuollainen avioliitto kaatuu.
Niin kaatuu moni muukin, jopa ilman kiristystä.
Surullisempaa on se, että mies ei avioituessaan voita muuta kuin oman sukunimensä lapsille, eikä sekään ole mitenkään taattu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Mitä tekemistä avioitumisella on lasten sukunimen kanssa? Tokihan pidät oman sukunimesi ja lapsillesi päätät saman, kun asia sinulle noin tärkeä on.
Idea oli vissiin, että edellisen kirjoittaja halusi naimisiin ja miehensä halusi lapsilleen oman sukunimensä, joten mies kosi = kaikki ongelmat ratkesivat.
Ongelmat ei rateknnut vaan paheni. Mies ei oikeasti halunnut naimisiin mutta hänet on siihen kiristetty. 100% varmuudella tuollainen avioliitto kaatuu.
Niin kaatuu moni muukin, jopa ilman kiristystä.
Surullisempaa on se, että mies ei avioituessaan voita muuta kuin oman sukunimensä lapsille, eikä sekään ole mitenkään taattu juttu.
Voittaa. Esim täysin lesken oikeudet ja leskeneläkkeen jos ja kun toinen kuolee. Lisäksi omaisuus menee puoliksi jos erotaan (minulla on enemmän omaisuutta ja tienaa enemmän) ja lisäksi jos jotain tapahtuu niin hän voi päättää esim minun hoidostani jos olen koomassa. Lisäksi lapset nimettiin miehen sukunimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin kun raskauduin avioliitto kammoiselle miehelleni nimistä puhuessa että lapselle tosiaan tulee minun sukunimeni. Yritti inttää vastaan mutta totesin että lain mukaan äiti päättää sukunimestä ja uskonnosta ja minä en suostu eri sukunimeen lapseni kanssa. Meni kolme päivää ja mies kosi. Naimisiin mentiin siitä 2kk ja nyt kolme vuotta aviossa.
Lain mukaan ei todellakaan päätä. Vaan huoltaja.
Toivottavasti mies jättää sinut.
http://www.minilex.fi/a/lapsen-sukunimen-määräytyminen
Katsopa sieltä mitä käy kun vanhemmat ovat avoliitossa. Lapsi saa äidin nimen. Sen saa yhteisessä ymmärryksessä vaihtaa miehen sukunimeen jos tahtoo. Mutta minä en olisi tahtonut joten mies olisi voinut yrittää oikeuden kautta saada oman nimensä mutta tuskin onnistuu
Meillä oli sama ongelma. Mies ei tahtonut naimisiin ja raskaaksi tultiin. Olin jo ennen lapsia sanonut miehelle että jos ei olla naimisissa niin lasten sukunimi on sama kuin minulla. Mies luuli että vitsaili mutta nimistä kun alettiin puhumaan silloin kun lapsen sukupuoli selvisi mies kerran mallaili nimiä hänen sukunimeensä tyyliin "kulta mä tykkäisin nimestä Milla. Se sopisi hyvin. Milla Teppolainen." Katsoin hetken ja korjasin "Milla Mattilainen siis"
Mies oli ihan hölmistynyt ja muistutin että sanoin että lapsille tulee sama sukunimi kun minulla. Sanoi ensin että luuli että vitsailin ja alkoi sitten vänkäämään vastaan että ihan ennenkuulumatonta. Lapsethan kuuluu laittaa miehen sukunimelle. Hain netistä lakitiedot ja pistin miehen nokan eteen. Samalla totesin että hänellä on ollut mahdollisuus pitkään ennen lapsia mennä naimisiin ja näin saada lapsille oma sukunimi.
Seuraavana päivänä mies tuli kotiin ja polvistui siinä kun ruokaa tein ja kosi. Tarviiko edes sanoa että kieltäydyin ja sanoin että turha sitä enään on kosia kun selkeää on etten minä ollut hyvä syy mennä naimisiin mutta lasten sukunimi näyttävästi on. Siitähän syttyi riita ja kuukausi sinniteltiin ja ero tuli.
Lapsi syntyi ja sai minun nimen. Lapsen ollessa kaksi löysin uuden miehen ja hänen kanssaan mentiin naimisiin ja hankittiin kaksi lasta lisää. Naimisiin mennessä mies otti minun sukunimeni ja lapset sai myös minun sukunimeni. Ex vieläkin haahuilee ja näinä vuosina lempattu useasti kun naisille selviää ettei mies halua naimisiin.
Seurustelin miehen kanssa joka oli ollut aviossa aiemmin (minä siis en ollut), ja kyseinen mies oli niin katkeroitunut siitä kokemuksesta että ilmoitti ettei hän halua enää koskaan naimisiin. Noh, minä halusin, joten erohan siinä tuli.
Onko lapsia? Se on sun ainoa mahdollisuus "kiristää" tuolla asialla jos mieskin jälkikasvua haluaa... ilmoitat että et tee lapsia kuin avioliittoon.
Me ollaan molemmat avioliittovastaisia / -kauhuisia, joten asia ei ole ollut ongelma.