Ärsyttää kun kaveri elää tätä elämää niin "oikein"

Älä itke, ota rusina

Kateellisuus tappaa kalatkin vedestä..

kateus VIE kalatkin vedessä, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa en ihmettelisi, vaikka tappaisikin. Mitä tuo sönkötys edes tarkoittaa, ap?

Teetkö sitten tyhmyyttäsi/laiskuuttasi/miellyttämisen halusta usein vääriä valintoja?

Eli itse olet huonosti kasvatettujen kakaroiden rasistimutsi ja ylpeä siitä?

Miksi ärsyttää? Eihän mikään estä sinua elämästä "oikein".

Kiitos vaan kivoille kavereille jotka pahaaa puhuvat selän takana, lehdissä ja täälläkin!

Minä oon paska tyyppi, niin muidenkin täytyy olla, koska muuten pahoitan mieleni.

Jaxuhali.

Mulla on kaveri, joka tuntuu tekevän aina oikeat valinnat ihan kaikessa. Siis ihan kaikessa. Tuntuu myös löytävän aina halvimman hinnan oli kyse asunnosta tai kirppiskamoista. Kehuskelee sitten kuinka löysi taas "Artekin lampun kympillä" tms. Tuommoisia ihmisiä kai vaan on, tai sitten osaavat markkinoida itseään oikeasta kulmasta.

Voiko mitenkään olla niin, että se tunne onkin ihan sun oma, toi ärsytys? Että se kaveri ei olisikaan ärsyttävä? Mietin vaan, auttaisiko, jos muuttaisit omaa asennettasi: otat oppia kaverin tavasta kasvattaa, tutustut hänen monikulttuurisiin kavereihin jne. Iloitset hyvistä asioista hänen elämässään. Ehkä niitä alkaa pian tapahtua sinullekin?

Jotkut ihmiset on vaan niin tasapainoisia, että elämä sujuu. Vastoinkäymisiä sattuu kaikille, mutta jotkut osaa suhtautua niihin oikein.

Joillain menee kaikki putkeen. Rikkaat vanhemmat, hyvä ulkonäkö, paljon kaveteita. Hah. Tällainen "täydellinen kaverini" meni naimisiin, ja tottakai sää oli hyvä hääpäivä! Vaikka oli satanut ties miten kauan ennen sitä! : D jotkut vaan saa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisuus tappaa kalatkin vedestä..

Kommentoisin tätä sen verran että ainahan ei ole kyse kateudesta, vaan siitä että joku esittää ulospäin sellaista täydellisyyttä (tai äärimmäistä sovinnaisuutta ja "trendikkyyttä"), joka voi olla joskus vähän feikkiä. Facebookissa on ainakin paljon tällaista, välillä voi olla hieman narsistista.

Mutta sisältäpäin katsottuna minkään perheen elämä ei ikinä ole täydellistä, ulospäin vaikutelma voi olla sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Voiko mitenkään olla niin, että se tunne onkin ihan sun oma, toi ärsytys? Että se kaveri ei olisikaan ärsyttävä? Mietin vaan, auttaisiko, jos muuttaisit omaa asennettasi: otat oppia kaverin tavasta kasvattaa, tutustut hänen monikulttuurisiin kavereihin jne. Iloitset hyvistä asioista hänen elämässään. Ehkä niitä alkaa pian tapahtua sinullekin?

Toiset vaan on syntyjään negatiivisia. Koskaan mikään ei ole hyvin. Hakeudutaan samanhenkisten seuraan jossa haukutaan kaikki jumalan ja varpaanvälien väliltä. Voiko tällaiset ihmiset muuttaa itseään aurinkoisempaan suuntaan, niin vähän epäilen.

Mun ystäväni on juuri tuollainen. Aidosti. Tiedän, että hänyä kadehditaan ja epäillään. Hän on ison osan saavuttanut valinnoillaan, ei vahingossa. Unelmien työ, johon opiskeli aikuisena, kun puitteet kunnossa. Ihanat lapset, paneutui kasvattamiseen. Kirppislöytöjä, koska käyttää vapaa-aikaansa niillä kiertelyyn, usein tuloksetta. Kaunis vartalo, koska on valinnut terveet elämäntavat, liikunnan ja ruuan esimerkiksi. Juo viiniä, mutta pysyy kohtuudessa. Näkee muissa hyvää. Erityisesti miehessään, aina.

Pointti siis se, että onnellisen tästä ihmisestä tekee se, että hän aina keskittyy hyvään, myönteiseen ja rakentavaan. Hän ei valita turhaa kirppisreissua, vaan on iloinen, että tehtiin se yhdessä. Hän ei kadu tai valita valintojaan, vaan uskoo aidosti kaiken johtavan parempaan. Hän valitsee, ei ajelehdi. Ihailen häntä ja yritä oppia jotain asenteesta.

(Vastoinkäymisiä? Kysy vaan, kuinka paljon. Uuden postauksen aihe, silloin se asenne vasta mitataankin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellisuus tappaa kalatkin vedestä..

Kommentoisin tätä sen verran että ainahan ei ole kyse kateudesta, vaan siitä että joku esittää ulospäin sellaista täydellisyyttä (tai äärimmäistä sovinnaisuutta ja "trendikkyyttä"), joka voi olla joskus vähän feikkiä. Facebookissa on ainakin paljon tällaista, välillä voi olla hieman narsistista.

Mutta sisältäpäin katsottuna minkään perheen elämä ei ikinä ole täydellistä, ulospäin vaikutelma voi olla sellainen.

Tämä. Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat "julkisesti" (=some & pintapuoliset kaverisuhteet) täydellisiä. Yhdenkin tutun seinä pursuaa tietoista kuluttamista, terveellistä elämää, yhteisiä piknikkejä lasten kanssa, sydänviestejä miehelle, ihania töitä, skumppalaseja Amsterdamissa jne... Hän on myös livenä samanlainen, puhuu samoista jutuista kuin somettaa. Helpostihan sitä kuvittelisi, että tämä ihminen elää täydellistä unelmaelämää.

Vähänkin paremmin tyyppiä tuntevat tietävät kuitenkin, ettei hänen elämänhallintansa ole kunnossa. Ruoka on oikeasti mitä sattuu (ylipainoa n.40kg), hän on työnarkomaani, lapset ovat sen vuoksi jatkuvasti keskenään tai lastenhoitajalla ja kaiken kruununa hän asuu nykyään erillään miehestään, vaikka ovatkin "yhdessä".

Siitä puhe mistä puute. Mitä suurempi tarve on korostaa jotain, sitä varmemmin tietää, ettei kyseinen asia olekaan kunnossa.

Ap. Epätarkasti kuvasin tuttuni. Kyllä hän saa elää tätä elämäänsä oikein. Mutta hirveästi ei jää luovuudelle tilas tilaa. Jaksaa pitää vaikka voisi vähän relata.

Jotenkin se aito ihminen jää sinne jonnekin ... En ehkä osaa selittää, mutta ainoa asia mikä puuttuu on ne aidot reaktiot js tunteet. Kaikki tehdään oikein...

Minä olen varmaankin tällainen ulkoisesti oikein tekijä. On ns. hieno ammatti, pitkä koulutus, iso asunto, lapset ja ihana mies. Teen hienoja kirppislöytöjä ja kerron positiivisesti elämästäni/elämästämme. Kuitenkin kaikkien näiden asioiden takana on paljon työtä, itsensä sivuun laittamista toisen eduksi, valvottuja öitä ja ennen kaikkea sen arvostamista, mikä elämässä on hyvin. En vain ole sitä tyyppiä, joka kehtaa valittaa joka ikisestä asiasta kun suurin osa asioista on saatu yhdessä puurtaen kuntoon. Mutta minulla on sairaus, joka hankaloittaa arkea ja lyhentää elämää, on kivulias ja syön paljon lääkkeitä. Tämä ei ulospäin selvästi näy, mutta on yksi syy miksi olen niin onnellinen siitä kaikesta mitä olen saanut ja näen paljon vaivaa tärkeiden asioiden eteen.

Äh, miksi keskityt kateellisuuteen? Siinä on teidän ero: hän keskittyy omaan elämäänsä, sinä hänen..

Ihmettelen muutenkin, miksi toisten onni ärsyttää joitakin.

Esimerkiksi mieheni perhe on, no, aika omalaatuinen. Hän on sisaruksista ainoa, jolla "menee hyvin" ja on onnellinen. Anoppini ja mieheni sisarukset keskittyvätkin meidän elämämme arvosteluun. Sikäli kuin arvosteltavaa löytävät, ja koska eivät löydä, arvostelevat aivan naurettavia asioita. On liian täydellinen sisustus, on liian siistiä, on liian fiksut vaatteet, liian kiltit lapset, liian tällätty vaimo, liian laadukasta ruokaa, liikaa KAIKKEA. Olisivat tyytyväisiä, jos mies olisi jäänyt rypemään siihen samaan negatiivisuuteen ja itsesääliin kuin he.. Surullista että pilaavat vähänkin onnensa sillä, että keskitttvät lyttäämään toisten onnellisuutta.

Lisäksi yrittävät protestoida meidän valintojamme mm. kävelemällä liian siistiin kotiimme kengät jalassa. Natsimeininkiä, kun emme anna niin tapahtua.

En edes ajattele, että kenelläkään olisi syytä olla kateellinen, jokainen kun rakentaa oman elämänsä. Eikä kukaan näe sen "täydellisen elämän" takana työmäärää, joka on tarvittu ja tarvitaan tilanteeseen pääsyyn ja ylläpitoon. Harva saa esim. kaunista kotia, siisteyttä tai kauniisti käyttäytyviä lapsia ilmaiseksi, ilman työtä.

Vierailija kirjoitti:

Äh, miksi keskityt kateellisuuteen? Siinä on teidän ero: hän keskittyy omaan elämäänsä, sinä hänen..

Ihmettelen muutenkin, miksi toisten onni ärsyttää joitakin.

Esimerkiksi mieheni perhe on, no, aika omalaatuinen. Hän on sisaruksista ainoa, jolla "menee hyvin" ja on onnellinen. Anoppini ja mieheni sisarukset keskittyvätkin meidän elämämme arvosteluun. Sikäli kuin arvosteltavaa löytävät, ja koska eivät löydä, arvostelevat aivan naurettavia asioita. On liian täydellinen sisustus, on liian siistiä, on liian fiksut vaatteet, liian kiltit lapset, liian tällätty vaimo, liian laadukasta ruokaa, liikaa KAIKKEA. Olisivat tyytyväisiä, jos mies olisi jäänyt rypemään siihen samaan negatiivisuuteen ja itsesääliin kuin he.. Surullista että pilaavat vähänkin onnensa sillä, että keskitttvät lyttäämään toisten onnellisuutta.

Lisäksi yrittävät protestoida meidän valintojamme mm. kävelemällä liian siistiin kotiimme kengät jalassa. Natsimeininkiä, kun emme anna niin tapahtua.

En edes ajattele, että kenelläkään olisi syytä olla kateellinen, jokainen kun rakentaa oman elämänsä. Eikä kukaan näe sen "täydellisen elämän" takana työmäärää, joka on tarvittu ja tarvitaan tilanteeseen pääsyyn ja ylläpitoon. Harva saa esim. kaunista kotia, siisteyttä tai kauniisti käyttäytyviä lapsia ilmaiseksi, ilman työtä.

Siinähän ei ole mitään pahaa jos asiat on hyvin. Tottakai jokainen tietää että siisti koti ja hyvin kasvatetut lapset vaatii vaivannäköä.

Mutta jos sen kaiken ulostuominen on niin feikkiä, niin huvittaahan sen. Esim. facebook on täynnä kuvia joissa koti on aina viimeisen päälle laitettu. Lapset saa aina vaan 10 kokeista. Koskaan ei näy kuvaa jossa miehen paita on heitetty sohvan selkänojalle. Klo 10 lauantaina on jo leikattu pihalta nurmikko, tampattu matot, pyyhitty pölyt ja pullataikinakin on jo kohoamassa. Se ei ole hyvää elämää siinä merkityksessä kuin sinä tarkoitat vaan siinä halutaan korostaa itseä , että mullapas on näin hyvin asiat, mites sulla? Ja oikeasti sieltä alta löytyy sitten kaikennäköistä paskaa. Tyyliin ovat eron partaalla ja ainoat leipomukset mitä talossa on nähty 8kk on kaupan pakastepullia mitkä vaan ite paistetaan uunissa.

Toinen on jos sitä ah niin täydellistä elämää käytetään aseena siihen että saa piruilla ystäville joilla ei olekaan ah niin täydellistä. Kaveri kertoo lukevansa jotain aivot narikkaan-kirjaa, pitää päästä kertomaan ettei itse välitä sellaisista vaan on juuri lukemassa Nalle Wahlroosin elämänkertaa tai viimeisimmän kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanutta kirjaa.