"Lapsi pelkää, kun kohtuukäyttäjä juo"

Minä otan yhden siiderin silloin tällöin pari kertaa kuussa enkä omasta mielestäni tule siitä edes humalaan, mutta lapsukainen ei tykkää siitäkään.

Niin no jos yhteiskunta ei tekisi alkoholista mörköä ja alkoholikulttuuri sallisi että lapsia valistettaisiin kotona terveelliseen alkoholin käyttöön, esim. ruuan kanssa tai saunakalja silloin tällöin niin tälläisiä pelkoja ei syntyisi. Nykyään kuitenkin alkoholinkäyttö yleisesti yhdistetään siihen että vedetään perseet lasten edessä ja aletaan huutaan mesoon. Kyllä aikuisenakin pelkään humalassa riehuvaa ihmistä! Meillä on kotona periaate että lasten edessä ei vedetä kännejä jos yhden tai kaksi silloin tällöin ottaa niin se on ok ja ei asiaa piilotella niin kuin nykyään on alkoholilain myötä yhteiskunnassa alettu piilotteleen vaan kerrotaan lapselle että mitä juodaan ja miksi ja miksei lapset sitä saa juoda.

Lapsia pelotellaan alkoholilla liikaa yhteiskunnan takia ja siksi lapset muodostavat jonkinlaisen hirveän pelon sitä kohtaan. Muistan itsekin kuinka minua hirvitti, jos vanhemmat tilasivat ravintolassa viiniä ja se tuntui kauhealta. Nyt naurattaa, koska saatan arkisinkin nauttia muutaman lasillisen.

Yllättävän pienikin määrä alkoholia voi muuttaa aikuisenkin ihmisen käytöstä. Vaikka aikuinen olisi vain hilpeämpi, niin helposti lapsi voi sen kokea pelottavana, odottamattomana ja epäluontevana. Moni ei edes huomaa pientä hiprakkaansa, mutta lapset huomaavat pienetkin muutokset esim. puhetyylissä tai aikuisen tavassa liikehtiä. Se luo epävarman olon. Ja jos joskus on nähnyt aikuisen kunnolla humalassa, niin senkin aiheuttama säikähdys ja ahdistus voi kummitella taustalla...

Mä en juo lasten seurassa

, kuin ravintolassa viinin tai juhlissa skumpan.

Itse huomasin vanhemmistani yhdet saunakaljatkin. Inhosin sitä hienoista hilpeyttä ja tiettyä käytöksen muuttumista, vähäistäkin, ja sitä puhetta: "Otettaisko vähän viintä?" VIINTÄ! Inhosin sitä sanaa.

Lapsi kärsii vanhempien alkoholinkäytöstä aina.

Lapset kyllä pelkäävät jo paljon nuorempina kuin seuraavat millään lailla tiedotusvälineistä muuta kuin lastenohjelmia.

Pelko johtuu siitä että lievässäkin humalassa vanhemman käytös muuttuu ja lapsi kokee tämän pelottavana.

kohtuukäyttö :D mun vanhemmat kohtuukäyttää edelleen. pullo kossua perjantaisin puokkiin ja iso mäyrä kaljaa, makeaa likööriä jälkiruuaksi. lauantaisin kaksi mäyrää saunakaljoiksi. sunnuntaisin vain viiniä pari pulloa.

juu vtutti lapsena, vtuttaa edelleen. 

mun lapsi ei ole nähnyt mua humalassa eikä nää. on meillä  silti viiniä kaapissa, keräilen viskejä ja saunan jälkeen otan yhden siiderin jos tuntuu siltä. toivon että minä saan korjattua juopon sukuni asennevamman ja näytettyä parempaa elämää, alkoholilla tai ilman. 

näytelmää tuskin tulevat katsomaan ne kenen pitäisi.

Lapsi pelkää humalaa, ei niinkään alkoholia. Itse en näe mitään pahaa siinä, että juon ruuan kanssa 12cl hyvää viiniä. Humalaan en siitä tule ja uskoisin välittäväni lapsilleni sivistynyttä juomakulttuuria. Jos lapsi hermostuu lasillisestakin niin jossain mättää ja siitä tulee lapsen kanssa keskustella. Tulee mieleen, että on joskus nähnyt vanhempansa humalassa tai jonkun muun läheisen? Ehkä on kuullut uutisissa jotain tai nähnyt kadulla? 

Itse kasvoin perheessä, jossa ruoan kanssa vanhemmat saattoi  juoda viiniä ja saunakaljat viikonloppusin. Juhlissa ehkä pari lasillista enemmän. En kokenut traumoja, vaikka pienen hiprakan vanhemmista saattoi aistiakin - en koskaan kokenut negativiisena asiana sitäkään.

Käytän itse alkoholia aika vähän, mutten piilottele viinilasillista lapsilta jos sattuvat paikalla olemaan. Kunnon kännissä en ole koskaan (poikkeuksena teinivuosien läträämiset, jotka oli aika nopeasti kokeiltu).

Ongelmana varmastikin on se, että ihmiset määrittelee sen kohtuukäytön eri tavalla; yhdelle se on puoli lasillista ja toiselle kolme/neljä. Kun skaala on niin iso, niin kohtuukäytöstä puhuessa yllättäen puhutaankin ihan eri asioista.

Ymmärrän, että lapset (ja aikuisetkin), jotka ovat kasvaneet esim. alkoholiongelmaisen läheisen kanssa, suhtautuvat eri tavalla siihen yhteenkin lasilliseen. 

Minusta lapsena oli ihanaa, jos vanhemmat "kohtuukäyttivät". Aina niin jurot, sisäänpäinkääntyneet ihmiset olivatkin hyväntuulisia ja hilpeitä. Kehuivat ja antoivat rahaakin.

En usko että viinilasillinen ruualla saa lapsen pelkäämään aikuisia. Silloin siinä on jotain muuta turvattomuutta takana.

Vierailija kirjoitti:

Pelko johtuu siitä että lievässäkin humalassa vanhemman käytös muuttuu ja lapsi kokee tämän pelottavana.

Pääsääntöisesti varmaankin näin, mutta pakko mainita omakohtaisesta kokemuksesta myös päinvastaista: muistan, että oma äitini oli pikkuhiprakassa melkein mukavempi kuin "normaalisti", koska otti jotenkin rennommin. Äitini oli tavallisesti aika tosikkotyyppiä (ihana äiti kyllä silloinkin). En siis todellakaan pelännyt pienenä, tosin en myöskään koskaan nähnyt vanhempiani missään änkyräkännissä.

Ihme uikutusta taas. Ymmärrän alkoholistien lapsien olevan peloissaan, mutta kohtuukäyttäjätkin aiheuttaa lapsissa pelkoa..? Suomen holhoova alkoholipolitiikka ja siitä seurannut asennekasvatus saanut ihmiset käyttäytymään oudosti tässä asiassa. Kyllä saa olla ihmiset aika pelokkaita koko elämänsä, jos kohtuukäyttökin alkaa lapsena jo pelottamaan.

Omat vanhempani joivat kohtuullisesti, kun itse olin lapsi. Juomista ei piiloteltu tai tehty siitä mitään mörköä. Ei ole jäänyt pelkoja.

Kai sitä lapsikin alkaa pelkäämään, jos vanhemmat käyttäytyy omituisesti, kun ottavat häpeillen ja salaa sen saunakaljan. Enemmän se vanhempien salailu ja outo suhtautuminen alkoholiin pelottaa kuin itse alkoholin vaikutus, kohtuukäytössä siis.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin vanhemmistani yhdet saunakaljatkin. Inhosin sitä hienoista hilpeyttä ja tiettyä käytöksen muuttumista, vähäistäkin, ja sitä puhetta: "Otettaisko vähän viintä?" VIINTÄ! Inhosin sitä sanaa.

Lapsi kärsii vanhempien alkoholinkäytöstä aina.

Minkälainen suhde tälläisellä lapsella on aikuisena alkoholiin?

Mun isäni oli alkoholisti. 

Enkä mä voi allekirjoittaa noita lapset pelkää vanhempiaan. Päinvastoin odotin aina perjantaita, kun isä tulee kotiin ja on pienessä hiprakassa. Hän oli silloin kiva. Isän kanssa oli lomiakin kivempi viettää, kun kävi Alkon kautta.

Äiti sen sijaan oli aina se jatkuva riivinrauta. Koko ajan valittamassa ja kiukuttelemassa. Kyllä isän juomisen takia, kun ei itse vielä silloin kehdannut juoda.

Isä kuitenkin sillon oli meidän lasten kanssa, kertoi juttuja, teki ruokaa, siivosi.. osallistui siis kotihommiin. Tai ehkä vaan osallistui viikonloppuisin enemmän muutenkin.

Selvinpäin mies oli kärttyinen gorilla. Makasi sohvalla ja ärisi HILJAA!

Vierailija kirjoitti:

Niin no jos yhteiskunta ei tekisi alkoholista mörköä ja alkoholikulttuuri sallisi että lapsia valistettaisiin kotona terveelliseen alkoholin käyttöön

Minkähän takia tämä "yhteiskunta" on tehnyt alkoholinkäytöstä kamalan mörön?

terveisin alkoholistia aikansa katsellut

16 jatkaa, että itse juon todella harvoin. esim ylppäreissä skumppalasi, juhannuksena olut. Olen juhlajuoja.

Vierailija kirjoitti:

Pelko johtuu siitä että lievässäkin humalassa vanhemman käytös muuttuu ja lapsi kokee tämän pelottavana.

Ehkä näin, mutta on paljon muitakin asioita jotka saavat vanhemman käytöksen muuttumaan. Minä tulen iloseksi ja hilpeäksi kun tapaan pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Surulliseksi ja ehkä kiukkuiseksikin jos olen kipeä tai huonosti nukkunut. Eikö lapsi sitten koe näitä muita muutoksia pelottavana ? Ainoastaan lievän (vahva humalatila on tietysti ihan eri asia) humatilan aiheuttama käytöksen muutos on kielletty asia. Vai pitääkö minun alkaa kontrolloimaan itseäni siten että en koe enkä näytä mitään muutoksia olemuksessani ja käytöksessäni. Aina vaan olen tasainen, jossa ei mikään aiheuta tunnereaktioita.

Hitto ku aina vaan luen otsikon että "lapsi pelkää kohtu_käyttäjää".......