"Lapsi pelkää, kun kohtuukäyttäjä juo"

Minä käsitän oikein hyvin, että lapset pelkäävät, kun huomaavat vanhempien kippailevan kaljaa tai väkeviä. Meillä ei ollut perheessä koskaan alkoholiongelmaa, vaikka isäpuoli joskus saattoikin ottaakin vähän rankemmin, mutta sukulaisissa oli ja on useita, joita voi nimittää juopoiksi.

Ei se viina sinänsä pelottanut, mutta kaikki se, mitä se sai aikaan: ennalta arvaamaton, normaalista poikkeava käytös, omituiset niljakkaat muka fiksut puheet, kiiluvat silmät ja punoittava naama ja kamala haju sekä estottomuus. Pelkäsin ja vihasin, muita keinoja ei pienellä lapsella ollut. Vieläkin vihaan juopottelua yli kaiken.

Sukututkimusta tehdessäni olen havainnut, että toisen isoäidin suvussa on jo sukupolvien ajan periytynyt ns. juoppogeeni, joka aiheuttaa paitsi viinanhimoa niin myös kaikenlaista häiriökäyttäytymistä. Viinanpoltto, viinanmyynti, juopottelu, tappelut ja jopa humalapäissään kirkonmenojen häiriköinti löytyvät liiankin usein rangaistuskirjan sivuilta. Suvun miehet ovat yleensä kuolleet keskimääräistä nuorempina viinan aiheuttamiin sairauksiin. Joka sukupolvessa näitä juoppolalleja on ollut ja on vieläkin. Useimmat ovat kyllä nykyään hoitaneet työnsä, mutta on ajokortin menetystä ym.

No sitten varmaan koko eteläisen Euroopan väestö on kieroonkasvanutta, kun siellä on ihan normaalia ottaa lasillinen viiniä perhelounaalla tai perheillallisella.

Vierailija kirjoitti:

Tämä väite pitää niin paikkaansa. 

Lapsi aistii heti onko aikuinen vetänyt yhdenkin siiderin, ja saattaa tuntea olonsa turvattomaksi. Ihan kutn joku sanoikin, niin aikuisen käytös muuttuu jo yhdenkin oluen jälkeen ja lapsi aistii kaikki ilmeet ja elkeet ja se tunneskaala menee häpeästä pelkoon. eri asia vain miten lapsi näyttää sen - vetäytyykö omiin oloihinsa vai sietääkö. 

Ihmeellisiä kommentteja tullut, koska tässä ei nyt huomioida sitä, että nämä alkoholinkäyttöä pelkäävät ja inhoavat lapset ovat usein niin pieniä, ettei niillä riitä huomiokyky, lukutaito saati yhdistämiskyky mihinkään alkoholin mörkööllistämiskampanjointeihin. Lapset pelkäävät enemmän kotona niitä aikuisia, jotka sen pari hönöksi tekevää saunasidukkaa ottavat kuin mitään valtion alkoholipolitiikan ilosanomia. Tässä pitää muistaa taas sekin, että oma kohtuukäyttö on aina kohtuukäyttöä, mutta naapurin dokaaminen taas ei, mutta mitä mieltä lapset ovat. 

Mä huomasin mun vanhemmista heti kun ne otti edes muutaman ja inhosin sitä, koska se asetelma saattoi johtaa joko siihen, että meidät lapset tupattiin pois tieltä että päästiin vähän terassille tai sitten siihen että alkoholia roudattiin jostain lisää. Aivan ala-asteen ensimmäisillä luokalla äiti saattoi ottaa muutaman himassa, ja se olisi ollut muuten ok, mutta kun se selitti aivan kuutamonpimeitä tarinoita alle seitsemänvuotiaille. Miten hänet tulee tuhkata kun hän kuolee, minne ihmiset menevät kuoleman jälkeen, ja miten meidän lasten on pidettävä huoli ettei tule kolmatta maailmansotaa. Toinen oli nämä omakehupuheet miten hän tuli maailman parhaiten koirien kanssa toimeen ja tai sitten arvausleikit "mikä tatti kasvaa saatana liedossa".  

Joku sanoi myös, että vanhemman käytös muuttuu miljoonasta muustakin asiasta kuin alkoholista. Sairaana on väsynyt ja apaattinen, migreenissä täysin toimintakyvytön, joskus todella iloinen, joskus surullinen ja itkuinen, joskus vihainen ja saattaa jopa huutaa jollekin. Miksi humalan aiheuttama hilpeys on jotenkin näitä kaikkia muita huonompi. Minun lapset ovat ainakin eniten peloissaan silloin, kun joskus joudun migreenin takia makaamaan paikallaan ja peittämään silmät. Eivät ole moksiskaan jos juon lasin viiniä tai saunaoluen.

Vierailija kirjoitti:

No sitten varmaan koko eteläisen Euroopan väestö on kieroonkasvanutta, kun siellä on ihan normaalia ottaa lasillinen viiniä perhelounaalla tai perheillallisella.

Tai vaikkapa Queen Elisabeth, joka kertoo juovansa lasin sherrya joka päivä. Varmaan on tosi peloittava silloin :-)

Vierailija kirjoitti:

Minä käsitän oikein hyvin, että lapset pelkäävät, kun huomaavat vanhempien kippailevan kaljaa tai väkeviä. Meillä ei ollut perheessä koskaan alkoholiongelmaa, vaikka isäpuoli joskus saattoikin ottaakin vähän rankemmin, mutta sukulaisissa oli ja on useita, joita voi nimittää juopoiksi.

Ei se viina sinänsä pelottanut, mutta kaikki se, mitä se sai aikaan: ennalta arvaamaton, normaalista poikkeava käytös, omituiset niljakkaat muka fiksut puheet, kiiluvat silmät ja punoittava naama ja kamala haju sekä estottomuus. Pelkäsin ja vihasin, muita keinoja ei pienellä lapsella ollut. Vieläkin vihaan juopottelua yli kaiken.

Sukututkimusta tehdessäni olen havainnut, että toisen isoäidin suvussa on jo sukupolvien ajan periytynyt ns. juoppogeeni, joka aiheuttaa paitsi viinanhimoa niin myös kaikenlaista häiriökäyttäytymistä. Viinanpoltto, viinanmyynti, juopottelu, tappelut ja jopa humalapäissään kirkonmenojen häiriköinti löytyvät liiankin usein rangaistuskirjan sivuilta. Suvun miehet ovat yleensä kuolleet keskimääräistä nuorempina viinan aiheuttamiin sairauksiin. Joka sukupolvessa näitä juoppolalleja on ollut ja on vieläkin. Useimmat ovat kyllä nykyään hoitaneet työnsä, mutta on ajokortin menetystä ym.

Lapsi pelkää vanhempien juomista silloin kun lapsi on oppinut että siitä seuraa tuota mainitsemaasi käytöstä (joka ei ole kyllä kohtuukäyttöä nähnytkään, vaan ollaan jo ihan selvässä humalassa). Jos lapsi oppii, että ruuan kanssa voi juoda lasin viiniä ihan siinä missä muitakin ruokajuomia, ja elämä jatkuu ihan kuin ennenkin, niin mitä ihimeen pelättävää siinä olisi. Ei se viinan juominen lasta pelota, vaan ne seuraukset.

Kuka edes juo niin paljon että tulee humalaan? Ei lasillisesta shamppanjaa tai viiniä tule humalaan.

Ongelma on varmaan tuo kohtuukäytön määritelmä. Itse ajattelen ja uskon ettei lapsi kiinnitä huomiota juonko illallisella lasin viiniä vai maitoa. Itse olen kyllä humalassa jo kolmen annoksen jälkeen, siksi en yleensä juokaan kuin yhden, max kaksi jos istun pitkää iltaa. En tiedä läheneekö oma alkoholin käyttämiseni absolutistia vai onko se kohtuukäyttöä. Itse keskustelin juuri yhden tai kahden viiniannoksen juomisesta. Tai siitä yhdestä saunakaljasta. 

No itse käsitän kohtuukäytön juuri lasilliseksi shamppanjaa juhlissa tai lasilliseksi viiniä juhla -aterian kanssa. En edes muista, milloin olisin juonut mitään muuta tai milloin olisin ollut humalassa. Se olisi vastenmielistä.

Nämä tarinat täällä alkoholistivanhemmista joita pelättiin eivät kyllä kuvasta kohtuukäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Minä otan yhden siiderin silloin tällöin pari kertaa kuussa enkä omasta mielestäni tule siitä edes humalaan, mutta lapsukainen ei tykkää siitäkään.

Mitä on kerrottu että hän edes ymmärtää eron siiderin ja limpparin välillä jos todellakin otat vain yhden silloin tällöin (en kyseenalaista tätä, on normaalia ottaa yksi silloin tällöin, se on nautintojuoma humaltumattakin)?

Vierailija kirjoitti:

No itse käsitän kohtuukäytön juuri lasilliseksi shamppanjaa juhlissa tai lasilliseksi viiniä juhla -aterian kanssa. En edes muista, milloin olisin juonut mitään muuta tai milloin olisin ollut humalassa. Se olisi vastenmielistä.

Nämä tarinat täällä alkoholistivanhemmista joita pelättiin eivät kyllä kuvasta kohtuukäyttöä.

No kohtuukäyttö on kyllä ihan muuta monille ja kuuluukin olla. Lasi skumppaa tai viiniä on kohtuukäyttöä, mutta yhtälailla on kohtuukäyttöä 100kg isälle ottaa 6 isoa tölkkiä perjantaisin saunan jälkeen. Ei siitä känniin tule ja puolet niistä otetaan kun lapset ovat jo nukkumassa. Kohtuukäyttöä on myös se, että ottaa 1-2 viinilasillista vaikka joka ilta. Monet. Tosi monet niin tekevät. Kohtuukäytön ulkopuolelle mennään, jos alkoholinkäytöstä seuraa ongelmia, muut puuttuvat tapaasi tai terveysarvot näyttävät, että tulisi vähentää. Kohtuukäyttöä on se, että alkoholia voi nauttia, mutta känniin tulee vain silloin kun se on suunniteltu ja siis tarkoituskin. Viittaan siis juhliin tms illanviettoihin. Juopon tarkoitus on tulla känniin joka kerta kun alkoholia nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse käsitän kohtuukäytön juuri lasilliseksi shamppanjaa juhlissa tai lasilliseksi viiniä juhla -aterian kanssa. En edes muista, milloin olisin juonut mitään muuta tai milloin olisin ollut humalassa. Se olisi vastenmielistä.

Nämä tarinat täällä alkoholistivanhemmista joita pelättiin eivät kyllä kuvasta kohtuukäyttöä.

No kohtuukäyttö on kyllä ihan muuta monille ja kuuluukin olla. Lasi skumppaa tai viiniä on kohtuukäyttöä, mutta yhtälailla on kohtuukäyttöä 100kg isälle ottaa 6 isoa tölkkiä perjantaisin saunan jälkeen. Ei siitä känniin tule ja puolet niistä otetaan kun lapset ovat jo nukkumassa. Kohtuukäyttöä on myös se, että ottaa 1-2 viinilasillista vaikka joka ilta. Monet. Tosi monet niin tekevät. Kohtuukäytön ulkopuolelle mennään, jos alkoholinkäytöstä seuraa ongelmia, muut puuttuvat tapaasi tai terveysarvot näyttävät, että tulisi vähentää. Kohtuukäyttöä on se, että alkoholia voi nauttia, mutta känniin tulee vain silloin kun se on suunniteltu ja siis tarkoituskin. Viittaan siis juhliin tms illanviettoihin. Juopon tarkoitus on tulla känniin joka kerta kun alkoholia nauttii.

Jos ihan rutiininomaisesti vetää joka ilta pari lasillista viiniä niin, ettei ikinä jätä väliin, niin kyllä minulla hälytyskellot soisivat ihan siitä riippumatta, huomauttaisiko joku ulkopuolinen asiasta. En olisi arvannut kirjoittavani tällaista, koska yleensä av:n keskusteluissa vastustan alkoholin demonisoimista ja kannatan kohtuullista nautintokäyttöä. Mitä useammin alkoholia juo, sitä vähemmän siitä känniin tulee, eli humaltumista ei minusta voi pitää selvänä terveysrajana. Jos käytännössä alkoholista tulee jokailtainen "pakko", kannattaa pysäyttää kierre ja pitää ihan tipattomia päiviä. Ja sitten kun on varma, että pystyy elämään ilman sitäkin, niin sitten taas voi alkaa nauttia kohtuullisia määriä. Vaikka useamman kerran viikossakin, mutta ei joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kohtuukäytön ulkopuolelle mennään, jos alkoholinkäytöstä seuraa ongelmia, muut puuttuvat tapaasi tai terveysarvot näyttävät, että tulisi vähentää. Kohtuukäyttöä on se, että alkoholia voi nauttia, mutta känniin tulee vain silloin kun se on suunniteltu ja siis tarkoituskin. Viittaan siis juhliin tms illanviettoihin. Juopon tarkoitus on tulla känniin joka kerta kun alkoholia nauttii.

Jos alkoholinkäytöstä aiheutuu ongelmia esim. lapsille se ei enää ole kohtuukäyttöä?

Kohtuukäytöllä ja ongelma juomisella on mielestäni hiukan erimääritelmät. Kohtuukäyttö ei koskaan ole alkoholin ongelma käyttöä. Ja ongelmia alkoholi aiheuttaa jos juomista ei pysty halutessaan lopettamaan ja muut ovat huolissaan juomisesta jos et sitä vähennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no jos yhteiskunta ei tekisi alkoholista mörköä ja alkoholikulttuuri sallisi että lapsia valistettaisiin kotona terveelliseen alkoholin käyttöön

Minkähän takia tämä "yhteiskunta" on tehnyt alkoholinkäytöstä kamalan mörön?

terveisin alkoholistia aikansa katsellut

Onhan se mörkö jos elää luulossa että kaikki alkoholia käyttävät ovat alkoholisteja. Kukaan ei pakota elämään alkoholistin kanssa, on paljon ihmisiä jotka eivät omasta tahdostaan käytä alkoholia ollenkaan.

höpö löpö. Meillä juodaan joskus saunakalja tai uuh, kun mennään ravintolaan niin siellä lasillinen viiniä. Juhlissa ehkä lasillinen kuohuvaa ja annan siitä vaikka alakoululaisten lastenkin maistaa. Kukaan ei pelkää, kukaan ei ole kännissä ja mitään mörköjä tai salaisuuksia ei liity kuningas alkoholiin. 

Nykyään keksitään traumoja sinne missä niitä ei ole. Lapsia inhottaa jos ne tietää että vanhemmat harrastaa omassa makuuhuoneessaan seksiä. Siis lapsi ei kuule, ei näe, ei ehkä edes ole kotona silloin, mutta sitä älöttää ajatus että äiti ja isi ehkä "tekee joskus sitä". No juu, voi olla! Silti veikkaan, että perhe kokonaisuudessaan voi paremmin, kun vanhemmilla on edes joskus "sitä". 

Samoin lapsi ahdistuu jos äiti tulee hakemaan päiväkodista vasta ruokakaupassa käytyään, siis kauheeta kun äiti ei kurvannut ylinopeutta suoraan töistä, vaan kävi ensin Prismassa. Lapsi saa siinä pihalla leikkiessään kauheet traumat, joita sitten terapiassa käydään läpi koko aikuisuus... 

Joka asiaan liittyy Suomessa hirvee ahdistus. Maailman masentuneimpia kansoja ollaan juu ja siihen on syynsä (mutta se ei ole viini, seksi eikä kaupassa käynti ilman lapsia)

Vierailija kirjoitti:

Itse kasvoin perheessä, jossa ruoan kanssa vanhemmat saattoi  juoda viiniä ja saunakaljat viikonloppusin. Juhlissa ehkä pari lasillista enemmän. En kokenut traumoja, vaikka pienen hiprakan vanhemmista saattoi aistiakin - en koskaan kokenut negativiisena asiana sitäkään.

Käytän itse alkoholia aika vähän, mutten piilottele viinilasillista lapsilta jos sattuvat paikalla olemaan. Kunnon kännissä en ole koskaan (poikkeuksena teinivuosien läträämiset, jotka oli aika nopeasti kokeiltu).

Ongelmana varmastikin on se, että ihmiset määrittelee sen kohtuukäytön eri tavalla; yhdelle se on puoli lasillista ja toiselle kolme/neljä. Kun skaala on niin iso, niin kohtuukäytöstä puhuessa yllättäen puhutaankin ihan eri asioista.

Ymmärrän, että lapset (ja aikuisetkin), jotka ovat kasvaneet esim. alkoholiongelmaisen läheisen kanssa, suhtautuvat eri tavalla siihen yhteenkin lasilliseen. 

Äitini oli alkoholisti. Se ei siltikään ole vaikuttanut minun suhtautumiseeni. Kohtuukäyttö on ok. Kohtuukäyttäjä ei ole sairas tai juo pakosta. En itse peittele omilta lapsiltani muutaman siiderin tai lonkeron juomista. Juon lasten nähden tuon määrän muutaman kerran vuodessa.

Minä join niin paljon työstressiin ja ahdistukseen, että siitä tuli kierre. Lapsetkin sen huomasivat ja pelkäsivät heti kun huomasivat että olin ottanut. Lopetin kun yhtenä kertana en pystynyt lapsia nukkumaan laittamaan ja olivat itse käyneet nukkumaan. Heräsin kaameaan oloon 04:00 aamulla ja säikähdin mitä oli tapahtunut. Lapset onneksi olivat turvassa ja nukkumassa mutta se riitti minulle. Jos sitä sitten joskus taas tahtoisin, että pilaan oman elämäni, niin teen sen sitten kun lapset ovat aikuisia. Mutta näillä näkymin en sitä tee. En todellakaan.

Kyllä minulla ahdisti vanhempieni juominen. Jo yhden oluen jälkeen lauantaisin äidistäni tuli ärsyttävä. Alkoi ilveilemään ja lässytti puhuessaan. Kun olin pihalla kaveteiden kanssa niin saattoi tulla juttelemaan typeriä juttuja kavereideni kuullen. Isälle alkoi sitten nalkuttamaan, kun enemmän otti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse käsitän kohtuukäytön juuri lasilliseksi shamppanjaa juhlissa tai lasilliseksi viiniä juhla -aterian kanssa. En edes muista, milloin olisin juonut mitään muuta tai milloin olisin ollut humalassa. Se olisi vastenmielistä.

Nämä tarinat täällä alkoholistivanhemmista joita pelättiin eivät kyllä kuvasta kohtuukäyttöä.

No kohtuukäyttö on kyllä ihan muuta monille ja kuuluukin olla. Lasi skumppaa tai viiniä on kohtuukäyttöä, mutta yhtälailla on kohtuukäyttöä 100kg isälle ottaa 6 isoa tölkkiä perjantaisin saunan jälkeen. Ei siitä känniin tule ja puolet niistä otetaan kun lapset ovat jo nukkumassa. Kohtuukäyttöä on myös se, että ottaa 1-2 viinilasillista vaikka joka ilta. Monet. Tosi monet niin tekevät. Kohtuukäytön ulkopuolelle mennään, jos alkoholinkäytöstä seuraa ongelmia, muut puuttuvat tapaasi tai terveysarvot näyttävät, että tulisi vähentää. Kohtuukäyttöä on se, että alkoholia voi nauttia, mutta känniin tulee vain silloin kun se on suunniteltu ja siis tarkoituskin. Viittaan siis juhliin tms illanviettoihin. Juopon tarkoitus on tulla känniin joka kerta kun alkoholia nauttii.

Kyllä minusta pikku humalat voi ottaa, kunhan toinen vanhemmista on se, joka lapsista huolehtii. Ja siis nimenomaan mieluiten kodin ulkopuolella. Ei lasten pidä kännistä vanhempaa joutua katsomaan. Itsekin olen pari kertaa jostain saunaillasta aikanaan kotiin tullut niin ajoissa (siis lähtenyt liiallisen kännin vuoksi kotiin aikaisin) että lapset olivat vielä hereillä ja kyllä keskustelin häpeissäni lasten kanssa myöhemmin. Edellisestä tällaisesta aikaa varmaan 5 vuotta ja nythän lapset ovat jo paljon isompia. Mutta silti olen linjan pitänyt sen jälkeen, etten enää humalassa kotiin tule ennen puolta yötä. Harvemmin toki nykyisin tulee enää edes humalassa oltua.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että kohtuukäyttö? Sen raja on miehillä 7 annosta ja naisilla 5 annosta päivässä. Yksi annos on pullollinen olutta tai siideriä tai viskipaukku. Kyllä siinä on lapsella kestämistä, jos iskä vetäisee joka ilta 7 pulloa kaljaa ja äiti 5 viskipaukkua. Eipä tartte pyytää vanhempia kuskaamaan kauempana asuville kavereille, saati harrastuksiin.

t. alkoholistien lapsi, jonka piti keksiä ties mitä verukkeita kaverin vanhemmille siitä, miksi halusi kävellä 5 km kotiin sen sijaan, että olisi pyytänyt vanhempia hakemaan autolla

En koskaan pelännyt isäni kohtuukäyttöä. Viinilasillinen ruokailun aikana ei aiheuttanut mitään tuntemuksia. Sen sijaan jääkiekkopeleissä kännissä örveltäminen ja kotona umpijärrissä riidan haastaminen ja raivoilu aiheutti pelkoa. En pelännyt siskoni luona, kun muutin hänelle turvaan isäni yrittäessä hakata minut portaissa. Siskoni joi miehensä kanssa viiniä ruoan kanssa ja selitti alkoholin järkevästä käytöstä. Miten alkoholia pitäisi käyttää ja mikä on vahingollista.

Vaikka olen alkoholistin lapsi, joka joutui kokemaan paljon kaltoinkohtelua, väkivaltaa, jokapäiväistä henkistä väkivaltaa, hylkäämisiä ja muita, en silti demonisoi alkoholia. Ei se aine saanut isääni juomaan, vaan hänen käsittelemättömät traumansa. Aivan kuten ase ei tapa, vaan ihminen sen aseen kanssa.

Minusta tuurijuopot ovat pelottavampia. Arvaamaton joko-tai käyttäytyminen. Selvinpäin kuivana kautena ovat vainovarhaisia ja tuomitsevia, eivätkä siedä edes viinilasillista toisilla. Kun korkki taas aukeaa, niin piru on irti. Käsittelemättömät traumat nousevat taas pintaan. Pelkään ihmisiä jotka eivät osaa suhtautua alkoholiin normaalisti. Mulla on itsestäänselvää etten juo lapsen läsnäollessa kuin korkeintaan lasin tai kaksi. Ja kun oli mies jolla meni joskus hallinta täysin, niin pelkäsin juoda yhtään. Uskalsin ostaa viiniä vain silloin kun hän ei juonut. Ja silloinkin join sen viinin vain kestääkseni häntä.