Lue keskustelun säännöt.
Onko leikkipuistossa sopivaa ojentaa vierasta lasta?
16.05.2016 |
Tulipa tuosta yhdestä toisesta keskustelusta mieleen, että kuinka sopivaa esim. leikkipusitossa on komentaa tai ohjata toisen lasta, jos vanhemmat eivät itse huomaa/puutu lapsensa käytökseen? Onko tähän olemassa jotain kirjoittamatonta "etikettiä", vai toimivatko kaikki tyylillään? Suuttuisitko jos joku ojentaisi omaa lastasi jos tämä käyttäytyisi huonosti, olisi tiellä liukumäessä tms. etkä itse sattuisi sitä juuri sillä hetkellä huomaamaan?
Näitä mietin juuri kävelemään oppineen 1v 4kk äitinä, joka on vasta äskettäin alkanut pyöriä puistoissa enemmän :)
Kommentit (20)
No en tiedä onko sopivaa vai ei mutta pakkohan se joskus on. Kerran esimerkiksi näin kun tyttö otti keinussa vauhtia ja potkaisi tahalleen pikkuveljeään, eikä mitenkään hiljaa, äiti ei nähnyt tilannetta. Tottakai sanoin heti tytölle että noin et voi tehdä ja kantelin vielä äidileenkin, joka olisi muuten luullut taaperon vain harhautuneen keinun eteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tietysti huolehdit tuosta 1.4 vuotiaasta vauvastasi ettei mene isompien alle!
Vierailija kirjoitti:
Sinä tietysti huolehdit tuosta 1.4 vuotiaasta vauvastasi ettei mene isompien alle!
Mutta äidin tehtävä on myös pitää taaperon puolia, ettei isommat tee kiusaa, kuten vaikka heittele hiekkaa naamalle!
Ei tietenkään ole oikein ojentaa sitä lasta. Se lapsi on asiassa aivan väärä osoite. Miksi ette ojenna niitä vanhempia?
Jos se tyyppi kenen kanssa lapsi on puistossa, niin ei ole kykeneväinen kasvattamaan ja komentamaan, niin kyllä. Joka paikassa on oikeus komentaa toisten kersoja. Ja mielestäni velvollisuuskin.
Omaa lastani ei ole muiden tarvinnut komentaa. Hän ei ole ikinä tehnyt sellaista, että olisi pitänyt puuttua toimintaan. Ja hänellä on aina ollut äiti mukana, joka olisi puuttunut jos olisi tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä tietysti huolehdit tuosta 1.4 vuotiaasta vauvastasi ettei mene isompien alle!
Tietenkin huolehdin. Mietin lähinnä tilannetta jossa isommat lapset heittelevät tahallaan hiekkaa/kiviä tms, istuvat liukumäessä muiden laskijoiden tiellä jne. Ja olen kyllä ollut lasten kanssa tekemisissä ennenkin (päiväkodissa sijaisena), tämä vain sattuu olemaan ensimmäinen oma lapseni ja leikkipuisto"etiketti" vielä hakusessa.
Itse ojennan ja ohjaan toisten lapsia, jos käytös on vaarallista tai toisia loukkaavaa. Lelukahinoihin tms en kuitenkaan puutu jos oma muksu ei ole niissä osallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se tyyppi kenen kanssa lapsi on puistossa, niin ei ole kykeneväinen kasvattamaan ja komentamaan, niin kyllä. Joka paikassa on oikeus komentaa toisten kersoja. Ja mielestäni velvollisuuskin.
Omaa lastani ei ole muiden tarvinnut komentaa. Hän ei ole ikinä tehnyt sellaista, että olisi pitänyt puuttua toimintaan. Ja hänellä on aina ollut äiti mukana, joka olisi puuttunut jos olisi tarvinnut.
...ja sitten sinä heräsit...
Fakta. Jokainen lapsi joskus töpeksii. Ei sen töpeksimisen tarvitse olla väkivaltaa tms. vakavaa. Vaan että tietämättömyyttään tai säännöt unohdettuaan toimii toisin kuin mitä muut toivoisivat.
jos joku mamma väittää, että hänen ei muka koskaan ole tarvinnut kieltää lastaan tai komentaa millään tavalla, niin siitä voi tehdä joko sellaisen johtopäätösen, että lastasi ei ole kasvatettu lainkaan TAI sinulla ei ole lasta.
Lapsikin on ihminen ja tajuaa mitä hänelle sanoo. Komentaminen voi olla jopa arvokasta lapselle jos kotona ei pidetä minkäänlaisia rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki puutut jos joku lapsi tekee muille kiusaa tai on itse vaarassa. Se kuuluu jokaisen aikuisen vastuulle tuollainen.
puuttumisen voi tehdä monella tavalla. Ensin puhuisin nätisti järkeä ja vasta jos se ei tehoa, alkaisin tiukemmalla sävyllä.
Jospa kerron esimerkin? Tästä on jo vuosia aikaa kun omat on jo kouluikäisiä, mutta kerran oltiin puistossa, jossa yhdellä lapsella oli kova tarve kiivetä liukumäkeä ylöspäin eli muut lapset eivät sitten päässeet laskemaan, kun tämä yksi räpelsi edessä. No, kaksi kertaa sanoin lapselle tästä (kerran kauniisti ja kerran vähän tiukemmin), ei auttanut. Sitten pyysin esikoistani, siinä vaiheessa 8v, laskemaan päin tätä noin 5v sankaria. Johan loppui kiipeily, kun sai 3v vanhemman lapsen lenkkarin naamaansa. Mitään aikuista en lapsen lähellä nähnyt koko aikana. Ja sen jälkeen oma kuopukseni ja kaikki muutkin, saivat laskea rauhassa. Ja tämä herranterttukin siirtyi laskemaan liukumäessä ja kiipeämään kiipeilytelineelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainakin on vaan kiva jos muutkin sanoo niistä asioista mistä selvästi kuuluu sanoa jos en itse jostain syystä olisi sanomassa, lapset oppii että kaikki säännöt eivät ole vanhempien mielivaltaa vaan ihan yleisesti oleellisia ihmisten tapoja.
Hei muistetaan kuitenkin että tässä ei ole kyseessä mikään "koko kylä kasvattaa lapsen" -mentaliteetti, jookosta? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai puutun tilanteeseen, jos vieras lapsi tarvitsee ojentamista tai ohjausta. Teen sen samalla tavalla kuin toivoisin jonkun vieraan tarvittaessa minunkin lastani ojentavan.
Minulla 1,5 vuotias taapero, ja esim. joskus isommat tuppautuvat hieman tönimään, tai muuten vain leikit ovat liian rajuja. Tällöin ohjeistan isompia miten toimitaan pienten kanssa. Samalla tavalla puutun tietenkin jos esim. oma lapsi vie leluja toisten kädestä. Meidän tyttö on vielä niin pieni, että leikkipuistossa kyllä seuraan tämän touhuja herkeämättä ja melko lähietäisyydeltä. Paljon näkee puistoissa niitäkin mammoja, jotka eivät välitä tuon taivaallista mitä oma muksu tohuaa. Kyllä lapsi tarvitsee aikuista ohjaamaan leikkejä, ja opastamaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Liian paljon näkee niitä muksuja jotka eivät selkeästi ole saaneet tähän mallia taikka ohjausta. Kyllä tällaiset valitettavasti kostautuu lapselle viimeistääm tarhassa ja koulussa.. Silloin tekisi kyllä mieli ojentaa ennemminkin niitä vanhempia..
Mielestäni on ok opastaa ja kieltää vieraan lasta, enkä kutsuisi sitä ojentamiseksi. Kyllä tilanteet voi hoitaa hyvässä hengessä. Joskus kävi niin, että oma lapseni kävi mahdottomaksi ja silloin toinen äiti puuttui tilanteeseen ja lapseni sai taas korvat päähänsä. Olin lähinnä kiitollinen.
Jo sana "ojentaa" kertoo Ap:stä paljon.
Aikuisten ensisijainen velvollisuus on leikkipuistossa valvoa, että kaikilla on turvallista. Toisten lapsia voi estää vahingoittamasta itseään tai toisia, ottamasta leluja oman lapsen käsistä, pelastaa tippumasta liian korkealta telineeltä jne. jos omat vanhemmat eivät ehdi väliin. Eli siis reagoida välittömiin vaaratilanteisiin ja toki omaa omaisuutta voi vahtia. Se ei vaadi eikä ole "ojentamista".
Joku jos tuntee tarvetta "ojentaa" mun lasta sen pitää käydä se keskustelu mun eikä lapsen kanssa.
Usein pystyy sanomaan ihan ystävällisesti, eikä tarvitse komentaa. Esimerkiksi sanoisin kaikille lapsille hiekkalaatikolla, että eihän heitetä hiekkaa. Tämä ei mielestäni ole komentamista. Tai, jos joku jumittaa liukumäessä muiden edessä sanon kohteliaasti, että "Hei, voitko hieman väistää niin muut pääsevät ohi" tai "lasketko jo kohta, kun takanasi on jono" . Aina on tälläinen jutustelu riittänyt, toisaalta asumme hyvällä alueella ja vanhemmat valvovat lapsiaan itse.
Riippuu tietysti mitä kukin komentamisella tarkoittaa, mutta en olisi tyytyväinen, jos muut alkavat komentaa lastani puistossa. Yllämainittuja kehoituksia toki sopii lapselleni antaa ja siinä vaiheessa tulisinkiknviimeistään jo itse paikalle katsomaan miten lapsella menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä tietysti huolehdit tuosta 1.4 vuotiaasta vauvastasi ettei mene isompien alle!
Tietenkin huolehdin. Mietin lähinnä tilannetta jossa isommat lapset heittelevät tahallaan hiekkaa/kiviä tms, istuvat liukumäessä muiden laskijoiden tiellä jne. Ja olen kyllä ollut lasten kanssa tekemisissä ennenkin (päiväkodissa sijaisena), tämä vain sattuu olemaan ensimmäinen oma lapseni ja leikkipuisto"etiketti" vielä hakusessa.
Missä te oikein asutte? Ei meilläpäin isommat lapset heitä hiekkaa. Hiekan heittäjät ovat täällä vauvoja ja taaperoita (jotka siis eivät oikein ymmärtä syy ja seuraussuhteita ja tarvitsevat kokoaikaista valvontaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tyyppi kenen kanssa lapsi on puistossa, niin ei ole kykeneväinen kasvattamaan ja komentamaan, niin kyllä. Joka paikassa on oikeus komentaa toisten kersoja. Ja mielestäni velvollisuuskin.
Omaa lastani ei ole muiden tarvinnut komentaa. Hän ei ole ikinä tehnyt sellaista, että olisi pitänyt puuttua toimintaan. Ja hänellä on aina ollut äiti mukana, joka olisi puuttunut jos olisi tarvinnut.
...ja sitten sinä heräsit...
Fakta. Jokainen lapsi joskus töpeksii. Ei sen töpeksimisen tarvitse olla väkivaltaa tms. vakavaa. Vaan että tietämättömyyttään tai säännöt unohdettuaan toimii toisin kuin mitä muut toivoisivat.
jos joku mamma väittää, että hänen ei muka koskaan ole tarvinnut kieltää lastaan tai komentaa millään tavalla, niin siitä voi tehdä joko sellaisen johtopäätösen, että lastasi ei ole kasvatettu lainkaan TAI sinulla ei ole lasta.
Ei muuten töpeksi. Ikinä ei ole tehnyt mitään itselleen tai muille haitallista. Tosi kiltti mukula oli, ja on edelleen.
Joitain muita ongelmia meillä sitten oli. Mm. kivasta paikasta lähtö oli yhteen aikaan joka stanan kerta vaikeaa, mutta siihenkään ei tarvinnut muiden puuttua. Huutava kakara kainaloon ja menoksi. En ollut kysynyt, että lähdetäänkö vai ei :)
Mun lapsi ei myöskään ole normaalipentu ollut siinäkään asiassa, että olisi alkanut kaupassa keuhkoomaan, kun ei saanut mitä halusi. Tyynesti jatkoi matkaa. Mutta sitten taas kotona jos jotain halusi, mitä ei saanut, niin jaksoi puoli päivää toistaa samaa levyä. Toki huutamatta, mutta kuuntele monta tuntia saanhan, miksi en saa, saanhan, se olisi kiva..... Vaikka olit selkeällä suomenkielellä sen kieltänyt jo heti alkuunsa. Jeesus että meni hermot.
Että on tuollakin ollut omat juttunsa. Mutta toisten ei ole tarvinnut komentaa, koska ei ole tehnyt mitään sellaista, että olisi pitänyt.
Jos lapseni käyttäytyy sopimattomasti, aikuinen voi komentaa. Komennan myös itse vieraita lapsia, jos vanhempia ei näy tai jostain syystä he eivät lastaan kiellä.