Jos kaverisi kysyy sua jonnekin esim. illaksi. Miksi vastaat "täytyy kattoo"

Suomalaiset ovat epävarmoja ja pelokkaita metsänpaskahousuja.

en ole silloin varma, jaksanko tai kerkeänkö. jos tiedän etten ole tulossa, sanon myös niin.

Täytyy kattoo on yleensä ettei kiinnosta mutta ei kehtaa suoraan sanoa.

Vastaan tuolla tavalla ainoastaan, jos oletettuun päivään on paljon aikaa, esim. viikko. Vaikka se päivä olisi vapaa, mutta olen painanut menemään koko viikon hommia yms niin en voi olla varma jaksanko lähteä minnekkään. Samana päivänä jos joku pyytää (niin kuin otsikosta ymmärrän) niin sanon aina että käykö vai ei.

Sitten on olemassa vaihtoehto, esim eräs työkaverini on rasittava tyyppi, joka ei ota vastaan ei-vastausta. Järjesti synttärit vuosi sitten, jonne ole tulossa kaiken maailman tyyppejä joilla oli tarkoituksena vetää kunnon känni ja juhlat olivat hankalassa paikassa jne. Hienovaraisesti selitin että väsyn introverttina helposti tällaisissa ihmisporukoissa ja olen muutenkin melkoisen väsynyt, että toivon ettei hän loukkaannu koska kysy ei ole siitä ettenkö haluaisi juhlia juuri hänen syntymäpäivää, vaan kaikki tuo oheisjuttu saa minut kovin väsyneeksi. En siis näillä sanoilla sanonut vaan painotin enemmänkin sitä että olen luonteeltani sellainen etten jaksa ylisosiaalisia tilanteita kovinkaan kauaa. No, nyt on taas tulossa ne juhlat ja on tehnyt kieltäytymisen vaikeaksi, kyselee varmaan viikon välein että kai olen tulossa... Emme ole erityisen läheisiä.

En vadtaa ikinä noin. Niin harvoin pyydetään. että lähden kyllä ja vastaan sen selvästi.

En mä voi aamulla tietää jaksanko illalla.

Vierailija kirjoitti:

En mä voi aamulla tietää jaksanko illalla.

Voi hyvänen aika. Sun kanssasi eläminen on varmaan vaikeaa jos mitään ei voi sopia ennalta. "En voi varaa matkaa, kun en tiedä jaksanko lähteä kuukauden päästä"

Tarkoittaa ettei halua, mutta tuli niin yllättäen ettei keksi hyvää tekosyytä. Ja oikea syy on liian törkeä ääneen sanottavaksi.

Hyvä kaveri antaa myös toiselle kunniakkaan pakotien, eli jos et ole tätä sosiaalista koodistoa vielä ymmärtänyt niin : Täytyy kattoo = ei kiinnosta.

Mä vastaan noin jos en tiedä kerkeenkö oleen. Tai jos on mahdollisesti tiedossa muuta kivempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä voi aamulla tietää jaksanko illalla.

Voi hyvänen aika. Sun kanssasi eläminen on varmaan vaikeaa jos mitään ei voi sopia ennalta. "En voi varaa matkaa, kun en tiedä jaksanko lähteä kuukauden päästä"

"minä minä minä, minä minä minä, minä minä eikä kukaan muu-uu...."

Minulle tuo "täytyy kattoo" tarkoittaa samaa kuin "ehkä". Jos en halua lähteä, sanon myös, että en lähde. 

Koska en todellakaan tiedä välttämättä sillä sekunnilla. Jos en halua lähteä sanon että en lähde. Mun mies on välillä päivystysvuorossa kotoa käsin, eli täytyy varmistaa voiko naapurissa asuva miehen täti tulla hätiin jos miehellä tulee lähtö töihin.

Mulla on työkaveri, jonka mielestä asiat täytyy sanoa suoraan. Hän varmaan töräyttäisi, että "En lähde, koska ei yhtään huvita lähteä sun kanssa." Musta se kuulostaa törkeältä. Itse sanon, että "No joo, katotaan", ellei mulla ole ennestään menoa, jolloin sanoisin suoraan syyn, miksen lähde. Voin mä joskus oikeasti lähteäkin, ja silloin sanon, että "Joo, voisin mä ehkä lähtee, laitan sulle viestiä vähän ajan päästä." Tällä välillä varmistan, ettei miehellä ole menoa samaan aikaan, että lastenhoito tulee varmistettua.

Mun yleisin syy (sanoa se) on yksinkertaisesti se, että en vain ole sillä hetkellä varma jaksanko tai haluanko tulla illalla. Tarvitsen tämän asian sulattelemiseen aikaa, saatan ehkä tarkistaa, mistä on kyse ja kannattaako mennä. En koskaan lupaudu mihinkään, ennen kuin olen varma. Vihaan sellaisia viime hetken peruuttelijoita ja jees-mänejä, jotka lupautuvat kaikkeen eivätkä sitten tulekaan. Siksi monilla tärkellä asioilla on deadline ja ilmoittautumisaika, johon mennessä voi harkita asiaa ja sitten ei voi enää voivoitella.

Toki riippuen asiasta, pystyn olemaanmyös spontaani ja jotkut asiat oikeasti kiinnostavat ja jaksan/tiedän aikatauluni, jolloin voin lupautua tulemaan.

Ja hyväksyn myös sen tosiasian, että jättämällä päätöksen viimehetkeen, voi olla jotain seurauksia. Esim.jos päätänkin hetki ennen tapahtumaa tulla paikalle, en odota naiivisti, että minulle olisi varattu/jäljellä ruokatarjoilua tms. Se on minun ihan oma vikani, kun en ilmoittanut ajoissa tulostani.

Vierailija kirjoitti:

en ole silloin varma, jaksanko tai kerkeänkö. jos tiedän etten ole tulossa, sanon myös niin.

Ja sun mielestä on reilua ilmoittaa tuntia ennen tapahtumaa? On kuule kutsujallakin omat menonsa..

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tuolla tavalla ainoastaan, jos oletettuun päivään on paljon aikaa, esim. viikko. Vaikka se päivä olisi vapaa, mutta olen painanut menemään koko viikon hommia yms niin en voi olla varma jaksanko lähteä minnekkään. Samana päivänä jos joku pyytää (niin kuin otsikosta ymmärrän) niin sanon aina että käykö vai ei.

Sitten on olemassa vaihtoehto, esim eräs työkaverini on rasittava tyyppi, joka ei ota vastaan ei-vastausta. Järjesti synttärit vuosi sitten, jonne ole tulossa kaiken maailman tyyppejä joilla oli tarkoituksena vetää kunnon känni ja juhlat olivat hankalassa paikassa jne. Hienovaraisesti selitin että väsyn introverttina helposti tällaisissa ihmisporukoissa ja olen muutenkin melkoisen väsynyt, että toivon ettei hän loukkaannu koska kysy ei ole siitä ettenkö haluaisi juhlia juuri hänen syntymäpäivää, vaan kaikki tuo oheisjuttu saa minut kovin väsyneeksi. En siis näillä sanoilla sanonut vaan painotin enemmänkin sitä että olen luonteeltani sellainen etten jaksa ylisosiaalisia tilanteita kovinkaan kauaa. No, nyt on taas tulossa ne juhlat ja on tehnyt kieltäytymisen vaikeaksi, kyselee varmaan viikon välein että kai olen tulossa... Emme ole erityisen läheisiä.

Vastasitko siis ei?

Tavallaan sidotaan toinen " löysään hirteen" odottelemaan sopiiko kysytylle vai ei. Yleensä ilmoitus tulee niin myöhään, ettei kerkeä ketään toista kysymään seuraksi.

Mulla täytyy kattoa todella tarkoittaa, että pitää katsoa myöhemmin. Mutta kyllähän se myös viestii, ettei fiilis ole täysin 100% asiaa kohtaan.

Toisaalta olen ärsyttävä jahkailijaluonne, saatan jahkailla ja pohdiskella ihan tosissani pitkäänkin, että haluanko vai enkö halua. Vaikka olisi kivakin juttu, joka kiinnostaisi, mutta ei ole vielä varma jaksaako vai ei.

Epäreilua kyllä odottelijalle, tiedän, siksi yritän välttää tuota tai ainakin ilmoitan esimerkiksi "täytyy kattoa, sopiiko et ilmoitan vaikka tunnin kuluttua?". En jätä kuitenkaan roikkumaan koko illaksi.

Olen niin väsähtänyt ämmä, etten aina jaksa lähteä mihinkään vaan haluankin vain möhniä yksin sohvalla. Joskus taas virtaa riittää, joten en viitsi tyrmätä ehdotusta suorilta.

En tietenkään oleta, etteikö pyytäjä voisi keksiä jotain muuta menoa, jos itse olen epävarma. Siksi sanon suoraan, että voin vaikka itse ottaa yhteyttä myöhemmin ja kysyä vieläkö ehdotus on voimassa.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan sidotaan toinen " löysään hirteen" odottelemaan sopiiko kysytylle vai ei. Yleensä ilmoitus tulee niin myöhään, ettei kerkeä ketään toista kysymään seuraksi.

Pitää kyselijän olla avuton lussukka, jos ei tajua sanoa että "no kyselen jotai muutakin kaveria, ilmoittele sinä sitten myöhemmin jos olet kiinnostunut".

Ihan omaa tyhmyyttä jos jää siihen hirteen roikkumaan, kun toinen kerta sanoo, ettei ole vielä varma asiasta!