Lue keskustelun säännöt.
Emme ole tottuneet ratkomaan tällaista yltäkylläisyyden ongelmaa Parisuhteiden elinkaari on aiempaa lyhyempi
25.12.2024 |
Nykyajan digitaalinen deittailukulttuuri on muuttanut pariutumisen dynamiikkaa. Osa jää koukkuun ensihuumaan ja palaa heti huuman haihduttua takaisin alkupisteeseen etsimään uutta huumaa. Osa taas ei malta tehdä minkäänlaista valintaa, kun vaihtoehtoja tuntuu olevan rajattomasti.
Parinvalinnan psykologiaan liittyy kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe on ihastuminen, jossa tunteet ovat kuin heiluri ja voivat syttyä ja sammua yhtä nopeasti. Tätä niin sanottua kokeiluvaihetta voi seurata rakastuminen, jossa tunteet ovat jo syvempiä, ja lopulta suhde voi muuttua pidempiaikaiseksi kiintymykseksi ja sitoutumiseksi.
Nykyään parisuhteiden elinkaari on aiempaa nopeampi ja lyhyempi, ja muutos on tapahtunut käsi kädessä digitaalisten deittailusovellusten suosionnousun kanssa
Parisuhteet etenevät tavallaan pikakelauksella: potentiaalinen ihminen löytyy nopeasti, sitten siirrytään nopeasti tapailuvaiheeseen, paljon aiempaa nopeammin seksuaaliseen kanssakäymiseen ja entistä nopeammin päästään myös loppuun, jossa kiinnostus lopahtaa ja ollaan valmiita vaihtamaan. Lyhyitä suhteita ja kokeiluja on toki ollut kautta aikojen, mutta vaihtamisen helppous on sovellusten kautta tullut kaikkien saataville.
Entisaikaan puoliso löytyi todennäköisimmin ystävien kautta, opiskelu- tai työpaikalta tai esimerkiksi baarista. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui kasvotusten, jolloin ihmisestä sai heti jonkinlaisen käsityksen.
Nettideittailussa sen sijaan ihmistä ehtii tarkastella ja tulkita omien toiveiden kautta, mikä voi altistaa pettymyksille todellisissa kohtaamisissa. Pettymyksen jälkeen on helppo palata sovellukseen etsimään uutta unelmaa sen sijaan, että pyrkisi kunnolla tutustumaan toiseen ihmiseen.
Tammisalon mukaan nettideittailijalla saattaa olla jatkuva ajatus siitä, voisiko seuraava ihminen olla kuitenkin kiinnostavampi. Ihmisen voi olla vaikea nähdä vaivaa, jos hän ajattelee, ettei tilanne välttämättä johda mihinkään.
Emme ole tottuneet ratkomaan meidän kivikautisilla aivoillamme tällaista yltäkylläisyyden ongelmaa, jossa meillä onkin liikaa tarjolla potentiaalisia kumppaneita. Aivomme ovat parempia ratkomaan niukkuuteen liittyviä ongelmia. Kun kumppaneita on ollut vähemmän tarjolla, niistä on ollut helpompi valita yksi ja nähdä sitten kunnolla vaivaa tämän mahdollisesti pidemmän tähtäimen kumppanin sitouttamiseen.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010925938.html
Kommentit (10)
Partosen mukaan ihmisissä on eroja sen suhteen, kuinka voimakkaana he ensihuuman kokevat ja kuinka herkästi se syttyy uudelleen vastaavissa tilanteissa. Kun ensihuuma hellittää, myös suhteen ja puolison mahdolliset huonot puolet tulevat esiin ja selviää, onko suhteella edellytyksiä edelleen syventyä vai loppuuko se.
Partonen kertoo, että kortisolin ja testosteronin tuotanto normalisoituu viimeistään 1,5 vuoden kuluttua ensihuuman syttymisestä. Sen sijaan aivot säilyttävät kykynsä reagoida täysin samalla tavalla kuin ensihuumassa, vaikka parisuhde jatkuisi vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologisella tasolla nämä aivojen reaktiot johtavat Partosen mukaan siihen, että tunteiden ja tarkoitusperien tarkistelu vaimenee ja kriittinen asenne toista kohtaan heikkenee. Ihminen tavallaan sulkee häiritseviä tekijöitä pois, jotta parisuhde voisi vahvistua.
Mielenkiintoista.
Sanonta "rakkaus on sokea" on siis ihan totta.
(Deittailuun liittyvä) tekniikka muuttuu todella vinhaan tahtiin, siinä missä taas ihminen ei sisimmässään muutu kuin äärimmäisen hitaasti. Meidän biologiamme joutuu toimimaan koko ajan muuttuvassa ympäristössä. Ei mikään ihme, että asioita menee pieleen.
Höpön pöpön. Ollaan tultu pisteeseen, jossa naiset eivät ole enää miesten orjia ja kauppatavaraa, joka on johtanut siihen ettei meitä kiinnosta enää vittuakaan miellyttää teitä. Ja koska ei kiinnosta, parisuhteita ei synny
Katsokaa eläinmaailmaa. Koiraat ja naaraat elelevät itsekseen ja kun naaras haluaa, tämä antaa astua itsensä. No ihminen saattaa ottaa vaan siemenen, mutta teoriassa ollaan juuri tuossa pisteessä
Lopettakaa siis parisuhdevinkuminen, ei ole enää seksejä tulossa. Ette kykene monogamiaan tai kunnioittamaan naiseutta, joten naiset on otettu teiltä pois. Etsikää asema mistä nautitte ja alkakaa tehdä jumalan työtä, niin saatatte seuraavassa elämässä nähdä naisen sukuelimen, kun synnytte. Muussa tapauksessa kannattaa allaa valmistautumaan ikuiseen pimeyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä naisena en ainakaan ole koskaan ajatellut, että "kyllä mä paremmankin löydän". Jos mä tapaan huipputyyppi ja tykkään jostakin ja viihdyn hänen seurassaan, niin miksi mä jatkaisin kumppanin etsintää?
Totuus on se, että deittisovellukset tarjoavat yltäkylläisyyden tunteen ainoastaan hyvin pienelle joukolle miehiä ja selvästi suuremmalle joukolle naisia. Tästä on olemassa täysin selvät tilastot, joita kyseiset firmat ovat julkistaneet.
Kysyin kahdelta viimeiseltä tinderistä tapaamaltani naiselta asiasta, ja toisella oli yli 5000 tykkäystä odottamassa, kun taas toisella 8000. Psykologien mukaan ihminen pystyy vertailemaan vain noin viiden eri vaihtoehdon välillä, joten ei ihmekään jos tuntuu hankalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nainen jätä miestä jolla on iso penis. Täysin älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, että deittisovellukset tarjoavat yltäkylläisyyden tunteen ainoastaan hyvin pienelle joukolle miehiä ja selvästi suuremmalle joukolle naisia. Tästä on olemassa täysin selvät tilastot, joita kyseiset firmat ovat julkistaneet.
Hyvä analyysi. Ja mitä väliä sillä on, vaikka olisikin vaikka kuinka paljon valinnanvaraa, jos on tyytyväinen nykyiseen kumppaniin?
Tammisalo huomauttaa, että ennen digitaalisia deittailusovelluksia ihmiset pääsivät ylipäätään harvemmin sellaisiin tilanteisiin, joissa syntyi kiinnostus toista ihmistä kohtaan ja pääsi peilaamaan ajatuksia, kuten olenkohan kiinnostunut ja onkohan tuo toinen kiinnostunut minusta. Nykyään tällaisia pohdintoja voi harrastaa helposti jopa usean ihmisen kanssa samaan aikaan.
Teknologia mahdollistaa myös sen, että parinetsintää saa tehdä muiden katseilta salassa. Se voi myös osaltaan lisätä deittailua. Jos oma toiminta on vahvasti muille näkyvillä, se Tammisalon mukaan ohjaa ja hillitsee deittailukäytöstä, sillä varsinkin useat samanaikaiset tai peräkkäiset seksikumppanit koetaan usein mainehaitaksi.
Rakastumisen ensihuuman taustalla on fysiologisia muutoksia elimistössä. Hermosolut alkavat tuottaa aivoissa enemmän dopamiinia, minkä seurauksena mielihyväntunne kasvaa, huomiokyky kapenee ja ihminen keskittyy viehättäväksi kokemaansa ihmiseen, kuvailee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.
Myös aivojen hermovälittäjäaine serotoniinia alkaa vapautua tavallista runsaammin, mikä johtaa empatiantunteen heräämiseen: ollaan kiinnostuneita toisen tunteista ja ajatuksista ja on helpompi myötäelää toisen kanssa erilaisia tilanteita. Oksitosiini(hormoni) sen sijaan voimistaa näitä reaktioita tuottamalla tavanomaista enemmän mielihyvää aiheuttavia endorfiineja.
Psykologisella tasolla nämä aivojen reaktiot johtavat Partosen mukaan siihen, että tunteiden ja tarkoitusperien tarkistelu vaimenee ja kriittinen asenne toista kohtaan heikkenee. Ihminen tavallaan sulkee häiritseviä tekijöitä pois, jotta parisuhde voisi vahvistua.
Rakastumisen ensihuuma on elimistölle myös stressitila, sillä lisämunuaisten kuorikerroksesta erittyy tavanomaista enemmän keskeistä stressihormonia eli kortisolia. Tämä pitää valppaana ja auttaa olemaan läsnä rakastetun kanssa.
Naisilla testosteronin tuotanto kaksinkertaistuu ja miehillä selkeästi vähenee, mutta psykologinen vaikutus on samansuuntainen.
Naisista tulee vähemmän laskelmoivia ja miehistä vähemmän aggressiivisia, eli molemmista tulee lempeämpiä toisiaan kohtaan. Tämän myötä parisuhde saa mahdollisuuden syventyä.