Mainitsin puolison painosta, uhkaili itsemurhalla

Ei sun tarvi kakaraa katsoa. Eikä ollut sun vika toi ahmiminen, etkä tosiaankaan ollut kusipää. Ilmoitat vain, ettet katsele tuommoista vinkujaa kauempaa, ja häivyt.

Ja nuo itsemurhalla uhkailijat harvoin toteuttaa uhkaustaan.

Miehellä on pahoja ongelmia selvästi. Jos ei itse halua apua, niin enpä tiedä mitä voit tehdä. Terapian paikka.

Onhan se aika kovaa tajuta että ei kelpaa rakkaalleen omana itsenään.

0/5

Yritä enemmän, pystyt varmasti parempaan!!

Tästä päätellen olet valta-asemassa sihteessanne ja mies lohduttautuu ruokaan. Miettisin nyt enemmän miehen tunteita vai oletko semmoinen joka ajattelee vain itseään?

Nosto

Nostan vielä, jos saisin mielipiteitä että miten tästä eteenpäin

Älä taivu mihinkään uhkailuihin. Sano että nyt alkaa terveysremontti ennen kuin on liian myöhäistä.

Kerrot miehelle, että pointti nimenomaan on ette halua hänestä eroon. Ajattelet vaan sen terveyttä, olet huolissasi ja muuta diipadaapaa. Pyydät varaamaan ajan lääkärille terveystarkastukseen, joka varmaan kehottaa pudottamaan painoa.

Ehkä toimii, luultavasti ei.

On käynyt lääkärissä. Lähete on sokerirasitukseen, mutta ei suostu menemään. "Se mitä ei tiedä ei satuta"

Ja ei jaksa kuulema olla syömättä ja juomatta Niin kauan.

Huh, miehesi on kunnon draamakuningatar.

Verisesti loukkaantunut..Ilmeisesti itsekin tiedostaa tilanteen ja paino ärsyttää,siksi tuollainen reaktio.

Ja draama jatkuu :D

Aikoo hakea avioeroa jos vielä mainitsen asiasta!

Pitikin sohaista ampiaispesää!

Noille voi todeta, että no siinäpä tapat sitten, oma päätös. Ei kukaan itseään riidan vuoksi tapa ja jos tappaa niin ei sille itse voi mitään tehdä kuitenkaan.

Eli mies saa joko mielestään syöpötellä itsensä hengiltä tai vaihtoehtoisesti uhkailee erolla tai hengenlähdöllä? On toi jo aika paha ettei mene sinne sokerirasitukseen, ja selvää on että tommoinen mässäily vaan lisää sitä painoa. Yrittää tukkia sun suun ns. "ampumalla kovilla". Nyt sun pitää päättää että missä kulkee raja ja mitä aiot sietää.

Eiköhän aikuinen ihminen saa itse päättää mitä syö ja mitä ei. Oletteko naimisissa? Myötä ja vastamäessä jne.

En rehellisesti usko, että miehesi on itsemurhaa tekemässä tai eroa ottamassa. Tuo on vain hänen piikkipuolustuksensa, kun huomautuksesi osui hänessä hieman liian kipeään paikkaan. Ehkä senkin vuoksi minusta on epäreilua tarjota ratkaisuksi oven osoittamista lihoneelle miehelle: ihan oikeastiko osoitatte kumppanillenne aina ovea, kun eteen tulee vastoinkäymisiä tai muuten kipeitä tunneasioita? Minusta olisi hedelmällisempää istua alas ja selvittää, että tarkoituksesi ei ollut loukata. Ehkä olisi myös ihan ok kysyä, että miksi kommenttisi sai aikaan niin suuren piikkipuolustuksen, ja että mitä miehesi itse tilanteesta ajattelee. Se osoittaisi, että painonnousu toki on ongelma (ja varmasti eniten hänelle itselleen, jos hän ei uskalla edes mennä sokerirasitukseen), mutta et ole miestäsi siitä tuomitsemassa, vaan tukemassa ja etsimässä molemmille sopivia ratkaisuja. Uskon, että tämä tapa on hedelmällisempi kuin "tulos tai ulos" asenne - jos siis kyseessä on kuitenkin ihminen, jota rakastaa. 

Mitäs sitten jos mikään ei muutu? En halua tämän takia lapsistani erolapsia.

Sitten hyväksyt elämän (tulevaisuudessa mahdollisesti sairaalloisen) ylipainoisen miehen kanssa. Senkin, että liikkumaan myöhemmin ei oikeen pääse, kaikkialle meno on hankalaa kun toinen on ihan älytön tankki. Se että tulee varmasti jotain tauteja, sydän- ja versisuonitaudit, hengitysvaikeuksia, polvet pettää jne. Lapsille älyttömän hyvä roolimalli myös. Mites se jaksaa niiden kanssa touhuta ku sohvalta ei pääse ku jääkaapille asti.. Tää nyt on vaan se pahin ajateltu skenaario (paitsi joku yli 200kg joka ei sängystä edes enää oikein nouse).

Johonkin se rajakin pitää vetää. Keskustele miehen kanssa siitä.

alku.pe kirjoitti:

Mitäs sitten jos mikään ei muutu? En halua tämän takia lapsistani erolapsia.

Valitettava fakta on se, että miehesi pystyy vain itse vaikuttamaan painoonsa. Voit keskustella aiheesta, kannustaa laihtumaan ja tehdä olosuhteet järkevissä määrin sellaisiksi, että terveelliset elämäntavat ovat luontevia kodissanne... Mutta miehestäsi riippuu se, kuinka paljon hän itse haluaa muutosta, tai millaiset resurssit hänellä on muutokseen. On ihan mahdollista, että hän löytää joko kanssasi tai ihan itsekseen kipinän laihtua, mutta yhtä mahdollista on sekin, ettei hän tule laihtumaan, tai prosessiin kuluu useita vuosia. Sinusta riippuu se, miten sinä hyväksyt hänen muutoksensa, tai muutoksen puutteen. Paljonko puolisosi ylipaino merkitsee sinulle, ja merkitseekö se sinulle niin paljon, että olisit valmis eroamaan?