Lue keskustelun säännöt.
Mies! Oletko aikuisiällä nähnyt tärkeänä elää jossakin kohta yksin (ilman parisuhdetta) vai onko yksinolo mielestäsi turhaa?
13.05.2016 |
Onko elämässäsi ollut vaihe, että olet halunnut olla ilman suhdetta? Ehkä jopa ilman seksiä. Näetkö tietoisessa yksinolossa mitään pointtia?
Kommentit (14)
Olen ollut ikävuodet 18-30 parisuhteessa lukuunottamatta vuoden taukoa välissä, ja nyt olen taas ollut sinkkuna puoli vuotta. Parisuhteessa eläminen on ainakin minulle kaikin tavoin mielekkäämpi ja mukavampi tapa elää. Elämässäni ei ole mitään, mikä olisi paremmin sinkkuna. Olen kokonaisuutena vähän onnettomampi ja vaikkei minulla ole mitään hätää, taustalla on koko ajan tunne siitä, että jotakin puuttuu. Yksin elämisessä ei ole mitään etuja.
Kukin tavallaan toki. Jollekulle ei parisuhde sovi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nainen ja olen nähnyt naisissa enemmän tietoista yksinoloa. Miehet tuntuvat säntäävän suhteesta toiseen, vaikka edellinen suhde olisi päättynyt miten. Mielestäni tämä on kiinnostava eroavaisuus. Eikö miesten tarvitse käsitellä mitään asioita ja onko sitten huono suhde korvaavana parempi kuin ei suhdetta ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nainen ja olen nähnyt naisissa enemmän tietoista yksinoloa. Miehet tuntuvat säntäävän suhteesta toiseen, vaikka edellinen suhde olisi päättynyt miten. Mielestäni tämä on kiinnostava eroavaisuus. Eikö miesten tarvitse käsitellä mitään asioita ja onko sitten huono suhde korvaavana parempi kuin ei suhdetta ollenkaan?
Okei, luulin sinun tarkoittavan esimerkiksi useiden vuosien yksinoloa ilman halua parisuhteeseen. Kyllähän erosta toipumiseen nyt jokunen kuukausi menee, kun takana on pitkä suhde. Ei minulla ole siltikään ollut sellaista oloa, ettenkö haluaisi seurustella taas heti, kun minulla on suhteeseen jotakin annettavaa. Siihen voi tietysti mennä vähän aikaa, mutta en ole todellakaan menettänyt uskoani parisuhteisiin tai kaipaa pidempiä sinkkujaksoja.
Huonoista suhteista en ole kiinnostunut. -2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nainen ja olen nähnyt naisissa enemmän tietoista yksinoloa. Miehet tuntuvat säntäävän suhteesta toiseen, vaikka edellinen suhde olisi päättynyt miten. Mielestäni tämä on kiinnostava eroavaisuus. Eikö miesten tarvitse käsitellä mitään asioita ja onko sitten huono suhde korvaavana parempi kuin ei suhdetta ollenkaan?
Okei, luulin sinun tarkoittavan esimerkiksi useiden vuosien yksinoloa ilman halua parisuhteeseen. Kyllähän erosta toipumiseen nyt jokunen kuukausi menee, kun takana on pitkä suhde. Ei minulla ole siltikään ollut sellaista oloa, ettenkö haluaisi seurustella taas heti, kun minulla on suhteeseen jotakin annettavaa. Siihen voi tietysti mennä vähän aikaa, mutta en ole todellakaan menettänyt uskoani parisuhteisiin tai kaipaa pidempiä sinkkujaksoja.
Huonoista suhteista en ole kiinnostunut. -2
Naisilla yksinolo saattaa kestää jopa useita vuosia, jos suhde on ollut pitkä tai mies erityisen merkittävä. Vaikka sitä haluaisikin seurustella ja on parisuhdeihminen, niin ehkä sitä annettavaa ei vain niin nopeasti ole.
Miten miehenä koet, että onko naisen pitkä sinkkuaika neutraali / negatiivinen / myönteinen juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nainen ja olen nähnyt naisissa enemmän tietoista yksinoloa. Miehet tuntuvat säntäävän suhteesta toiseen, vaikka edellinen suhde olisi päättynyt miten. Mielestäni tämä on kiinnostava eroavaisuus. Eikö miesten tarvitse käsitellä mitään asioita ja onko sitten huono suhde korvaavana parempi kuin ei suhdetta ollenkaan?
Okei, luulin sinun tarkoittavan esimerkiksi useiden vuosien yksinoloa ilman halua parisuhteeseen. Kyllähän erosta toipumiseen nyt jokunen kuukausi menee, kun takana on pitkä suhde. Ei minulla ole siltikään ollut sellaista oloa, ettenkö haluaisi seurustella taas heti, kun minulla on suhteeseen jotakin annettavaa. Siihen voi tietysti mennä vähän aikaa, mutta en ole todellakaan menettänyt uskoani parisuhteisiin tai kaipaa pidempiä sinkkujaksoja.
Huonoista suhteista en ole kiinnostunut. -2
Naisilla yksinolo saattaa kestää jopa useita vuosia, jos suhde on ollut pitkä tai mies erityisen merkittävä. Vaikka sitä haluaisikin seurustella ja on parisuhdeihminen, niin ehkä sitä annettavaa ei vain niin nopeasti ole.
Miten miehenä koet, että onko naisen pitkä sinkkuaika neutraali / negatiivinen / myönteinen juttu?
Kaipa se on myönteinen asia, jos oikeasti siinä elämäntilanteessa viihtyy paremmin yksin eikä kaipaa itselleen parisuhdetta. Ei sinkkuna olemisessa ole mitään vikaa, jos se on oikeasti oma valinta ja se, mikä parhaiten vastaa omia toiveita.
Jos taas kaipaisi suhdetta mutta kokee, ettei kykene sellaiseen, tilanne on tietysti hyvin ikävä. Monen vuoden kyvyttömyys parisuhteeseen tuntuu kyllä jo melkein psykologiselta ongelmalta, koska se oikeasti rajoittaa elämää.
Se, kuinka kauan aikaa oman parisuhdehistorian käsittelyyn menee, ei minusta kerro niinkään suhteen merkityksellisyydestä kuin siitä, miten tehokasta käsittely on. Itse olen työstänyt tunteitani ja ajatuksiani hyvinkin intensiivisesti, koska oen tosiaan parisuhdeihminen ja haluan päästä jaloilleni melko nopeasti. Kyllä siihen silti taitaa se yhdeksän kuukautta ainakin mennä. -2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nainen ja olen nähnyt naisissa enemmän tietoista yksinoloa. Miehet tuntuvat säntäävän suhteesta toiseen, vaikka edellinen suhde olisi päättynyt miten. Mielestäni tämä on kiinnostava eroavaisuus. Eikö miesten tarvitse käsitellä mitään asioita ja onko sitten huono suhde korvaavana parempi kuin ei suhdetta ollenkaan?
Okei, luulin sinun tarkoittavan esimerkiksi useiden vuosien yksinoloa ilman halua parisuhteeseen. Kyllähän erosta toipumiseen nyt jokunen kuukausi menee, kun takana on pitkä suhde. Ei minulla ole siltikään ollut sellaista oloa, ettenkö haluaisi seurustella taas heti, kun minulla on suhteeseen jotakin annettavaa. Siihen voi tietysti mennä vähän aikaa, mutta en ole todellakaan menettänyt uskoani parisuhteisiin tai kaipaa pidempiä sinkkujaksoja.
Huonoista suhteista en ole kiinnostunut. -2
Naisilla yksinolo saattaa kestää jopa useita vuosia, jos suhde on ollut pitkä tai mies erityisen merkittävä. Vaikka sitä haluaisikin seurustella ja on parisuhdeihminen, niin ehkä sitä annettavaa ei vain niin nopeasti ole.
Miten miehenä koet, että onko naisen pitkä sinkkuaika neutraali / negatiivinen / myönteinen juttu?
Kaipa se on myönteinen asia, jos oikeasti siinä elämäntilanteessa viihtyy paremmin yksin eikä kaipaa itselleen parisuhdetta. Ei sinkkuna olemisessa ole mitään vikaa, jos se on oikeasti oma valinta ja se, mikä parhaiten vastaa omia toiveita.
Jos taas kaipaisi suhdetta mutta kokee, ettei kykene sellaiseen, tilanne on tietysti hyvin ikävä. Monen vuoden kyvyttömyys parisuhteeseen tuntuu kyllä jo melkein psykologiselta ongelmalta, koska se oikeasti rajoittaa elämää.
Se, kuinka kauan aikaa oman parisuhdehistorian käsittelyyn menee, ei minusta kerro niinkään suhteen merkityksellisyydestä kuin siitä, miten tehokasta käsittely on. Itse olen työstänyt tunteitani ja ajatuksiani hyvinkin intensiivisesti, koska oen tosiaan parisuhdeihminen ja haluan päästä jaloilleni melko nopeasti. Kyllä siihen silti taitaa se yhdeksän kuukautta ainakin mennä. -2
Kiitos hyvistä vastauksista, vaikutat mukavalta tyypiltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nainen ja olen nähnyt naisissa enemmän tietoista yksinoloa. Miehet tuntuvat säntäävän suhteesta toiseen, vaikka edellinen suhde olisi päättynyt miten. Mielestäni tämä on kiinnostava eroavaisuus. Eikö miesten tarvitse käsitellä mitään asioita ja onko sitten huono suhde korvaavana parempi kuin ei suhdetta ollenkaan?
Nainen saa mojovan osan parisuhteen eduista sinkkunakin. Mies ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ikävuodet 18-30 parisuhteessa lukuunottamatta vuoden taukoa välissä, ja nyt olen taas ollut sinkkuna puoli vuotta. Parisuhteessa eläminen on ainakin minulle kaikin tavoin mielekkäämpi ja mukavampi tapa elää. Elämässäni ei ole mitään, mikä olisi paremmin sinkkuna. Olen kokonaisuutena vähän onnettomampi ja vaikkei minulla ole mitään hätää, taustalla on koko ajan tunne siitä, että jotakin puuttuu. Yksin elämisessä ei ole mitään etuja.
Kukin tavallaan toki. Jollekulle ei parisuhde sovi ollenkaan.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Voisitko kertoa omasta näkökulmastasi, että miksi se parisuhteessa eläminen sitten voittaa sinkkuilun. Mitä on ne parisuhteen "edut", joita ei sinkkuna saa? Koetko parisuhteen miellyttäväksi kuin sinkkuilun siinäkin tapauksessa, että tyttöystäväsi ei haluaisi jossain vaiheessa ollenkaan enää seksiä ja joutuisin tyydyttämään itse itsesi käsin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ikävuodet 18-30 parisuhteessa lukuunottamatta vuoden taukoa välissä, ja nyt olen taas ollut sinkkuna puoli vuotta. Parisuhteessa eläminen on ainakin minulle kaikin tavoin mielekkäämpi ja mukavampi tapa elää. Elämässäni ei ole mitään, mikä olisi paremmin sinkkuna. Olen kokonaisuutena vähän onnettomampi ja vaikkei minulla ole mitään hätää, taustalla on koko ajan tunne siitä, että jotakin puuttuu. Yksin elämisessä ei ole mitään etuja.
Kukin tavallaan toki. Jollekulle ei parisuhde sovi ollenkaan.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Voisitko kertoa omasta näkökulmastasi, että miksi se parisuhteessa eläminen sitten voittaa sinkkuilun. Mitä on ne parisuhteen "edut", joita ei sinkkuna saa? Koetko parisuhteen miellyttäväksi kuin sinkkuilun siinäkin tapauksessa, että tyttöystäväsi ei haluaisi jossain vaiheessa ollenkaan enää seksiä ja joutuisin tyydyttämään itse itsesi käsin?
Puhuin toki tuossa hyvästä parisuhteesta, jossa saa jakaa arkensa toisen ihmisen kanssa. On todella palkitsevaa, kun elämässä on joku, jolta saa rakkautta, ymmärrystä ja kumppanuutta, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää, joka tukee, tsemppaa ja naurattaa, joka on paras ystävä ja rakastajatar ja vielä hemmetin hyvää seuraa. Tyypillisesti syvällisin ja paras ihmissuhde, joka ihmisellä voi elämässään olla. -2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi olisi ollut olla sinkkuna kuin huonossa suhteessa, mutta kun eroaminen on tavismiehelle niin suuri riski. Elämä nuorena miehenä ilman mahdollisuutta seksiin on ahdistavaa.
Noin yleisesti ottaen en pidä hyvänä liian aikaista yhteenmuuttoa. Ehkä ainakin jonnekin 25-vuotiaaksi asti olisi hyvä että miehellä olisi oma kämppä, riippuen nyt vähän kuinka aikaisin muuttaa pois lapsuudenkodistaan. Mutta olisi kai hyvä että ehtisi asua omillaan niin kauan että ehtisi kyllästyä siihen ja alkaisi jo kaivata perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Onko elämässäsi ollut vaihe, että olet halunnut olla ilman suhdetta? Ehkä jopa ilman seksiä. Näetkö tietoisessa yksinolossa mitään pointtia?
Naisen kanssa on ihan perseestä elää, mutta kun tekee pillua mieli jonkun pitää siivota tätä kämppää ja pestä pyykkiäkin, miehenä eläminen on aika vainea.
Nostan.