Mitä mieltä siitä, että tyttären nimi aika samantyylinen kuin äitinsä nimi?
Suunnittelen tulevalle tyttölapselleni nimeä, aion antaa hänelle saman 2. nimen kuin omani. Hänen etunimensä tulee alkamaan samalla kirjaimella kuin omani, enkä tiedä onko hänen tuleva etunimensä ja oma etunimi jollain tasolla yhteydessä, siis että toinen nimi olisi peräisin toisesta tms... ei pitäisi olla, mutta varma en ole. Haittaako se? Kokonaisuutena nimemme ovat hyvin samantyyliset, etunimiä yhdistää oikeastaan vain sama alkukirjain. Mielipiteitä? Siis leikitään vaikka että oma nimeni olisi Miia Kristiina, ja lapsestani tulisi Maria Kristiina (keksityt nimet), mutta tätä siis tarkoitan.
Kommentit (16)
No me ollaan tyttären kanssa Elisa ja Alisa :) Kyllä kieltämättä vähän huvittuneisuutta on herättänyt, itselläkin tullut naurahdettua kertoessani nimet. Vanhemmilla sukulaisilla menee sekaisin nimet helposti.
Nimiä on maailma täynnä, joten pidän mielen köyhyytenä valita jokin mahdollisimman lähellä omaan nimeä oleva lapselle.
Terkkuja tässä perheelle, jossa vanhemmat ovat Tuula ja Tuomo, lapset Tuuli ja Tuomas.
Mun mummon ja hänen äitinsä nimi oli sama. En ymmärrä miksi.
Sen sijaan ap.n ideahan on kaunis ja kiva.
No mun ja äitini nimet on just tolleen, ei oo haitannu yhtään :D
Mielestäni on hienoa jos vanhemmilla ja lapsilla jotenkin yhteydessä olevat nimet :)
Mulla ja äidillä on hyvin samanlaiset etunimet, nimipäiväkin samana päivänä. Ei ole haitannut mitään, kukaan ei ole kommentoinut eikä sitä ole itsekään koskaan kummemmin ajatellut. Eli siitä vaan!
Meillä on tyttären kanssa juuri noin paitsi tyttärellä on vielä kolmas nimikin. Tykätään ja muiden arviot asiasta jätetään omaan arvoonsa.
Kuulostaa erittäin hyvältä ap, ei kannata yhtään epäröidä! Olettehan äiti ja tytär :)
Mä tiedän seuraavia: Taika ja Taina, Miia ja Niia, Marjut ja Mirja
Me ollaan äidin kanssa käytännössä sama nimi eri ''muodoissa'' vai miten sen nyt sanoisi, mutta siis toisen nimi on johdannainen toisesta (?) ja merkitys on sama. Kuten vaikka Mette ja Matilda, eli molemmat tarkoittaa voimakasta taistelijatarta :D ei ole nämä nimet mutta sama idea. Sitten vielä toinenkin nimi meillä sama, minulle vielä kolmas nimi jota äidilläni ei ole. Tämä ei ole haitannut yhtään, erittäin hieno ja suloinen idea ennemminkin. Kertoo vaan siitä miten äiti haluaa yhdistää minut itseensä, vai miten sen nyt kuvailis fiksusti :D
Mieheni suvussa on 1800-luvun alusta asti ollut sellainen perinne, että poika saa aina E-kirjaimella alkavan nimen. Hienosti on perinne jatkunut tähän päivään asti.
Meidän suvussa on pari nimeä, joita on suosittu (usein toisena nimenä perheiden jollakin lapsella) ainakin parin sadan vuoden ajan. Esimerkiksi Maria-nimeä on käytetty hyvänä ja viisaana ihmisenä tunnetun, 1800-luvulla eläneen "kantaäidin" muistoksi. Joka sukuhaarassa taitaa nytkin olla sen nimisiä lapsia.
Vanhemmat ottaa joskus vähän liikaa ressiä nimestä... siis olennaista on se että a) kyseessä on oikeasti nimi, eikä mikään keksitty sana b) ei aiheuta lapselle ongelmia (supervaikea suomeen täysin sopimaton nimi tai nimi, josta kiusattaisiin) oikeastaan millään muulla ei sitten olekaan väliä. Eli kun nimi täyttää edellämainitut kriteerit ja on mielestänne se kaikista parhain nimi, niin se on silloin se. Ihan turha miettiä muiden ihmisten mielipiteitä, ei niillä ole mitään väliä, hän on SINUN LAPSI. Ja jokaikinen ihminen kyllä tottuu siihen nimeen ja lapsen kautta alkaa pitämään siitä vaikkei olisi aiemmin pitänyt. Onnea!
Mari Mira Meri - ihme ettei pojasta tullut Rami. Ja koirasta Remi.
No ei tietenkään haittaa, lähinnä vaan suloista kun nimet noudattaa samaa tyyliä äidillä ja tyttärellä, kuten myös isällä ja pojallakin.