Perhe ei tajua että etätyö ei ole pelkkää kotona lojumista.

Pelkkää kotona lojumista? Ei etätyö ole ollenkaan kotona lojumista. Jo tuo 9-15 pituinen työpäivä on lyhyt, jos tarkoituksesi on tehdä kokoaikaista työtä.

Kun aikoinaan aloitin etätyöt, sanoin perheelle, että vaikka he näkevätkin minut tässä, en ole tässä vaan töissä. Ja että mulle voi tulla työpäiväni aikana sanomaan, jos talo on tulessa, mutta muussa tapauksessa ette puhu mulle mitään.

Sama homma. Ihmettelee miks ei oo ruoka tehtynä ja miks lapsi on vietävä hoitoon kun kotonahan mä vaan olen. Joo olen, mutta teen töitä 9-17, en ehdi kaitsea siinä samalla 2-v lasta. Kun kävin vielä työpaikalla töissä mies ei nurkunut lasten hoidosta tai siitä ettei ole ruoka pöydässä odottamassa yhtään, mutta nyt kitisee. Se vissiin kuvittelee, että mun työ muuttui helpommaksi kun muutettikn miehen uuden työn vuoksk eri paikkakunnalle ja mä siirryin etätyöläiseksi, vaikka ihan samoja hommia teen kotoa käsin.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää kotona lojumista? Ei etätyö ole ollenkaan kotona lojumista. Jo tuo 9-15 pituinen työpäivä on lyhyt, jos tarkoituksesi on tehdä kokoaikaista työtä.

Esimerkki lyhyemmästä päivästä, usein pidempi mutta noina lyhyempinä päivinä se "voithan sinä tehdä vaikka sitä ja tätä tänään!" On vielä pahempaa. Pitäisikö vaan hommata työhuoneeseen lukko, korvatulpat ja sulkea kännykkä kokonaan?

Mä kyllä teen kotitöitä ja käyn kaupassa etäpäivinä. Silti saan etäpäivinä paljon enemmän aikaan kuin konttoripäivinä, koska kotona saa olla rauhassa ja pystyy keskittymään. Konttorilla on kauhea häly eikä siellä voi keskittyä eikä tehdä mitään vähänkään vaativampaa. 

Meillä ongelma ei ollut perhe, vaan muun suku tai ns. lapsuudenperhe. Kun sanoin, että ei sovi tulla yökylään moneksi päiväksi (sukulaiset eivät pistä tikkua ristiin jos ei käske ja minähän kyllä käsken, mutta rasittavaa komennella aikiusia), mulla on töitä, niin loukkaantuivat kun minähän olen vain kotona. Itse tein töitä vähän erilaisilla työajoilla, joten päivälläkin ehdin jotain tehdä, mutta nämä kyläilijät olivat ongelma. Puolison sukua en oikein kehdannut kieltää, jos esim. anopilla oli joku sairaalakäynti (meiltä pari kilsaa sairaalaan, anopilla 150). 

Jotkut ei vaan tajua...mun läheiset ei sitten MILLÄÄN ymmärrä, miten mä en käy shoppailemassa ja siivoa kun mulla on päivät "vapaata" -eli kun teen esim. 5 yövuoroa putkeen. Olen vuosia yrittänyt selittää, mutta kun ei niin ei.

Mene ap vaikka jonkun kaverisi luo pitämään niitä etäpäiviä.

Sama ongelma on myös vuorotöissä jos tekee yötyötä. Ihmiset kuvittevat että päivä on vapaata aikaa hoidella esim. vanhempien sukulaisten asioita. Kyllä se päivä nukkumiseen menee.

Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä joten omalla kohdallani kysymys on täysin teoreettinen. Mut voisin kuvitella, että etätyöpäivinä voisin esim. käynnistää pyykkikoneen ja nakata välissä vessareissun yhteydessä valmiit pyykit kuivuriin. Tai lounasta syödessäni tyhjäisin samalla tiskikoneen. Mutta ei tosiaan lastenhoitoa, kauppareissuja ja siivouspäiviä, saati vieraiden kestitsemistä "siinä sivussa kun oon kuitenkin kotona". 

Teen yötyötä. Siksi mulle voi (yrittää) sälyttää jos jonkinlaisia hommia, koska mulla on "kaiket päivät vapaata". Ja sit on herne nenässä, kun ehdotin että rakas siskoni voisi käydä joku yö pesemässä vanhempiemme ikkunat, kun sillä on öisin aina vapaata aikaa...

Tuo on vielä pahempaa jos ne etätyöpäivät vaihtelee ajaltaan ja sisällöltään rajusti. "Miksi et voi mennä tänään kauppaan vaikka menit toissapäivänäkin" koska toissapäivänä oli rentoa toimistotyyppistä työskentelyä ja papereiden pyörittelyä ja tänään helvetillinen määrä asiakaspalvelua JA sitä paperinpyörittelyä, monta kertaa se pitää sanoa?!

Sama homma täälläkin. Meillä siirryttiin töissä pakollisiin etäpäiviin, eli jokainen pitää niitä kuukaudessa tietyn määrän. Etäpäivinä täytyy saada tietty määrä työtehtäviä aikaiseksi, täytyy olla asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden tavoitettavissa, ja kaiken lisäksi on vielä päivittäisiä lync-palavereita, joissa tosiaan täytyy olla läsnä netin välityksellä.

Meillä mies ja sukulaiset eivät tätä ymmärrä, vaan he kuvittelevat etäpäivän olevan sellainen päivä, että näpyttelen tietokoneella pari sähköpostia, ja sen jälkeen makaan sohvalla katsoen jotain Kauniit ja rohkeat -uusintoja. Mies valittaa siitä että en ole siivonnut ja kokannut, ja usein hän vielä lupailee tutuilleen että "Mari" voi tulla auttamaan pihatöissä tai käyttää autolla Ikeassa, kun sillähän on vapaapäivä.

Vierailija kirjoitti:

Teen työtä, jota ei voi tehdä etänä joten omalla kohdallani kysymys on täysin teoreettinen. Mut voisin kuvitella, että etätyöpäivinä voisin esim. käynnistää pyykkikoneen ja nakata välissä vessareissun yhteydessä valmiit pyykit kuivuriin. Tai lounasta syödessäni tyhjäisin samalla tiskikoneen. Mutta ei tosiaan lastenhoitoa, kauppareissuja ja siivouspäiviä, saati vieraiden kestitsemistä "siinä sivussa kun oon kuitenkin kotona". 

Mä tein välillätätä, että lounastauolla pyykit koneeseen ja astianpesukone päälle, jos oli tarpeen. Sitten kahvitauolla pyykit pois koneesta. Mutta kun tein töitä, tein töitä. Olen oikeastaan jo päättänyt, että maksan sen verran työrauhasta, että jos löydän jonkun edullsen huoneen jostain, en tee jatkossa enää töitä kotona ainakaan säännöllisesti. Nyt käyn tavispalkkatyössä, mutta kaipaan niitä aikoja, kun hallitsin omia töitäni itse. Mulla oli siis yritys, minkä unohdin aiemmin kertoa. 6.

Meillä ollaan molemmat tehty paljon etätöitä kotoa käsin. Asutaan pienellä itäsuomalaisella paikkakunnalla. Aikoinaan kun lapset olivat vielä päivähoitoiässä, olivat päväkodin tädit äimistelleet, että miksi meidän lapset tuodaan hoitoon, vaikka olemme itse kotona. Jotenkin pisti tympimään, kun tosissaan töitä tehtiin ja hyvin hankala olisi ollut samalla hoitaa lapsia kotona. Ja vaikka ei oltaisi mitään tehty, niin silloinhan oli voimassa subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Mulla on ihan sama!  Työskentelen kotoa käsin, ja miehen mielestä mun pitäisi tehdä kaikki kotityöt, koska mä olen meistä se, joka on kotona! Toki joskus hoidankin jonkun pakollisen asian keskellä päivää, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että työpäiväni venyy myöhempään illalla. Ja miehen mielestä on ikävää, jos teen iltaisin töitä. Mies on kyllä muuten älykäs. Miten siis voi olla, ettei hän ymmärrä tällaista yksinkertaista asiaa.

Huvittavaa. Työnantaja survoo työntekijöitä kotiin tekemään töitä jossa ei ole edes kunnon tiloja. Sitten ihmetellään, miksi perhe ei pidä etätyötä oikeana työtä kun äiskä näpyttelee läppäriä jossakin keittiön pöydällä kahvikupin kanssa. Noh kaikessa pitää säästää ja nyt näköjään ollaan tulossa siihen, että työntekijän pitää järjestää työnantajalle tilatkin missä sitä työtä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Ihmettelee miks ei oo ruoka tehtynä ja miks lapsi on vietävä hoitoon kun kotonahan mä vaan olen. Joo olen, mutta teen töitä 9-17, en ehdi kaitsea siinä samalla 2-v lasta. Kun kävin vielä työpaikalla töissä mies ei nurkunut lasten hoidosta tai siitä ettei ole ruoka pöydässä odottamassa yhtään, mutta nyt kitisee. Se vissiin kuvittelee, että mun työ muuttui helpommaksi kun muutettikn miehen uuden työn vuoksk eri paikkakunnalle ja mä siirryin etätyöläiseksi, vaikka ihan samoja hommia teen kotoa käsin.

Jätä av palstalla roikkuminen pois, niin ehdit tehdä ruuan.

Todella sääli, että sairastunu vakavasti noin nuorena.. :( Minä en osaa nähdä elämää elämisen arvoisena tuollaisena vakavasti sairaana ja varmasti koko loppu elämänsä tuolla sairaalassa... Lääkkeet voi auttaa pitämään pahimmat oireet kurissa, mutta eihän ne mitään taikapillereitä ole, jotka ihmisen parantaa.

Sairaalan toimintaa en itse osaa moittia, koska se vain on totta, että virhearviointeja tapahtuu välillä. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja virheitä sattuu jokaiselle elämässä, suurempia ja pienempiä. Tässä nyt kävi näin, tyyppi on vapaana vaikka ei saisi olla, mutta eiköhän tuokin pian kiinni saada. 

Toivottavasti ei ehdi ennen sitä tappaa ketään. Olkaa ihmiset varuillanne, etenkin te, jotka Kuopiossa päin asutte ja lähiympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Todella sääli, että sairastunu vakavasti noin nuorena.. :( Minä en osaa nähdä elämää elämisen arvoisena tuollaisena vakavasti sairaana ja varmasti koko loppu elämänsä tuolla sairaalassa... Lääkkeet voi auttaa pitämään pahimmat oireet kurissa, mutta eihän ne mitään taikapillereitä ole, jotka ihmisen parantaa.

Sairaalan toimintaa en itse osaa moittia, koska se vain on totta, että virhearviointeja tapahtuu välillä. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja virheitä sattuu jokaiselle elämässä, suurempia ja pienempiä. Tässä nyt kävi näin, tyyppi on vapaana vaikka ei saisi olla, mutta eiköhän tuokin pian kiinni saada. 

Toivottavasti ei ehdi ennen sitä tappaa ketään. Olkaa ihmiset varuillanne, etenkin te, jotka Kuopiossa päin asutte ja lähiympäristössä.

Sori, tuli väärään ketjuun :D Tämä piti laittaa tuohon Niuvanniemen sairaalasta karanneeseen :DD

Vierailija kirjoitti:

Teen yötyötä. Siksi mulle voi (yrittää) sälyttää jos jonkinlaisia hommia, koska mulla on "kaiket päivät vapaata". Ja sit on herne nenässä, kun ehdotin että rakas siskoni voisi käydä joku yö pesemässä vanhempiemme ikkunat, kun sillä on öisin aina vapaata aikaa...

Aaaah...kylläpä tuleekin oma nuoruus mieleen ja ne vuodet kun tein yötyötä. Ja niitä idiootteja, jotka kysyivät et mitä sä sitten teet päivällä? Öööö...nukun? Jotkut eivät vain pysty käsittämään yötyötä ja sen aiheuttamia muutoksia. Eivät vain pysty. Muistan, et se oli pienoinen järkytys tajuta, minkätasoisia ihmiset älykkyydeltään oikeasti ovat. Eräs sukulainen esim. tuli erittäin vihaisena huoneeseeni ja äyski et mitä ihmettä sä vielä nukut - klo oli 12 ja olin mennyt nukkumaan klo 8, siis neljän tunnin yöunet. Huusin takaisin, et vttu mä tulen seuraavan kerran herättämään sut klo 4 yöllä ja raivoan et mitä hvttiä vielä nukut, ylös ylös. Ei se tajunnut edes senkään jälkeen. Jotkut ei vain tajuu.