Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua... jaksaminen kahden pienen lapsen kanssa
09.05.2016 |
Lapset 7kk ja tasan 2v. En jaksa. Vauva huutanut "koko elämänsä". Ravattu lääkärissä, mitään syytä ei löydy. Yöt ok, päivät huutaa. Esikoinen tekee tuhojaan/kiukkuaa koko ajan. Minusta ei riitä hänelle riittävästi huomiota koska pienempi huutaa. Kuinka tälläistä arkea voi pyörittää? Esikoinen huutaa lattialla, vauva sylissä. Mummolta saamme hoitoapua kerran viikossa, mutta perusarkea se ei pelasta. Tuntuu että olen epäonnostunut äitinä. Esikoisen taidot tuskin ikätasolla, koska vauva niin vaativa etten pysty keskittymään esikoiseen. Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta/neuvoja?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten isä?
Hoitaa lapsia kaiken vapaa-aikansa kun ei ole työssä. Käytännössä olen yksin kaikki päivät lasten kanssa. Ap
No ensinnäkin (tiedän ettei tää auta) mutta se menee ohi. Sun lapset ei kuole siihen jos et jaksa viedä niitä pihalle tai tehdä lautasmallin mukaan ruokaa viisi kertaa päivässä. Mulla ei ole ollut näiden kolmen lapsen kanssa ehkä noin rankkaa, mutta ymmärrän sua kyllä, tiedän millaista on kun vauva vaan huutaa ja vanhempi vauva kiukuttelee silmät päästään. Onko sulla kantoreppua, viihtyykö vauva siinä? Mites 2vee, sylitteletkö häntä? Onko isä kuvioissa? Muista myös se, että vauva ei kuole tai traumatisoidu jos et joka itkusta ota heti syliin.. Pidä lähellä vaan.
Nukkuuko vauva muuten liikkuvissa vaunuissa? Auttaisiko jos menisitte vaunukävelyille esikoisen kanssa?
Soita neuvolaan ja pyydä keskustelua tilaanteestasi. Sulla pitäis olla mahdollisuus ennaltaehkäisevään perhetyöhön eli joku tulis autteleen sua sinne. Ottais vaikka vauvan että saisit esikoisen kanssa touhuta. Ei sun pidäkään eikä tarvi jaksaa yksin! Ei siitä mitalia saa. Lasten etu on että saat apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä ajattelin, että mahtaisiko sinua vaivata synnytyksejälkeinen masennus? Se voi tulla aika myöhäänkin. Hyvä puoli on siinä, että apua on saatavissa. Mietin tätä vain siksi, että mainitsit tuntevasi itsesi epäonnistuneeksi äitinä (tämä on usein babybluesin oire). Sitten rohkaisun sana: olet varmasti maailman paras äiti lapsillesi.
Tsemppiä! Meillä auttoi, kun lähdettiin heti aamusta ulos. Vauva nukahti rattaisiin ja esikoinen sai puistoilla. Iltapäivät jaksettiin sitten joten kuten. Aikaa myöten helpotti, nyt nuorempi on yli vuoden ikäinen ja arki on taas sujuvaa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotias on hankalassa iässä ja niin on vauvakin.Helpottaa kyllä puolessa vuodessa. Muuta ei voi oikeen sanoa. Pitää jättää tekemättä kaikki ylimääräinen ja mennä päivä ja viikko kerrallaan kyllä se aika auttaa. Eipä se kuitenkaan yllätys pitäisi olla,että on rankkaa kun lapset noin pienellä ikäerolla.
Kerro tää kaikki neuvolassa. Sitä kautta on mahdollista saada konkreettista apua, kuten perhetyöntekijä säännöllisesti kotiin käymään.
Sit mun vinkki on, että lähde ulos. Se ison sakin kanssa lähteminen itsessään on valtava projekti, mutta meillä ainakin kannatti aina lähteä. Puistossa isommalla on tekemistä eikä ehkä sit olis sitä jatkuvaa tuhoamista yms rasittavaa, mitä ton ikänen tekee. Näkisit itse muita aikuisia. Tää on iso asia! Pienikin vois hämmentyä muuttuvasta ympäristöstä ja isompien lasten touhuista, että jospa unohtais itkemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että kirjoitit. Et ole huono äiti, etkä ainoa vastaavassa tilanteessa. On hienoa, että jo saat apua mummolta.
Minusta tuntuu, että ihan ykköstarve on sinulle unta. Onko isä kuvioissa? Jos on niin välillä laittakaa yöllä sinun uni ykköseksi.
Jos isää ei ole kuvioissa tai ehkä muutenkin: OTA YHTEYS NEUVOLAAN ja pyydä yhteystietoja. Laita vaikka se kaksivuotias päiväkotiin, silloin voit huilia pienen kanssa päivällä. Tärkeintä on nyt, että ilmoitat tarpeesi asuinkunnan viranomaisille. He tietävät, miten saat apua. Se on erilaista eri paikoissa.
VOIMIA!
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin (tiedän ettei tää auta) mutta se menee ohi. Sun lapset ei kuole siihen jos et jaksa viedä niitä pihalle tai tehdä lautasmallin mukaan ruokaa viisi kertaa päivässä. Mulla ei ole ollut näiden kolmen lapsen kanssa ehkä noin rankkaa, mutta ymmärrän sua kyllä, tiedän millaista on kun vauva vaan huutaa ja vanhempi vauva kiukuttelee silmät päästään. Onko sulla kantoreppua, viihtyykö vauva siinä? Mites 2vee, sylitteletkö häntä? Onko isä kuvioissa? Muista myös se, että vauva ei kuole tai traumatisoidu jos et joka itkusta ota heti syliin.. Pidä lähellä vaan.
Tässä oli paljon hyviä ajatuksia.
Laita korvatulpat jos joskus tuntuu että meinaat revetä liitoksistasi. Ei lapsi huutoon kuole. Keksi vanhemmalle keskittymistä vaativaa kivaa puurrettavaa: piirtäminen, rakentaminen jne.? niin saat hänelle jotain mikä saa hänet hetkeksi muualle kuin keskittymään sinun huomiosi saamiseen. On täysin luonnollista, että uton ikäinen lapsi suunilleen elää ja hengittää lähivanhempansa huomiota.
Up