Olen kyllästynyt olemaan kaverin terapeutti.

Eikö ketään? Ap

Kysy siltä mulkvistilta, etteikö se tajua millainen kusipää on, ja että miksi ei hae apua kusipäisyyteensä.

Minä ottaisin etäisyyttä ja lopettaisin kaverin paapomisen. Tekisin hänelle selväksi, että tuo ei ihan oikeasti pääty hyvin. Sanoisin myös suoraan, että en enää yksinkertaisesti jaksa enkä kykene auttamaan, tekemään kerta toisensa jälkeen kaikkea itkupuheluiden kuuntelemisesta turvataloon viemiseen, koska kaveri ei kuitenkaan loppupeleissä halua muuttaa elämäänsä. Jos kaverilta tulee puheluja joissa se vatvoo tuota samaa asiaa tukea haluten, sanoisin, että minun mielipiteeni ei edelleenkään ole asiasta muuttunut (=kaveri jättäköön hullun miehensä lopullisesti), enkä enää jaksa vatvoa tätä samaa asiaa kun ei se vatvomalla mihinkään muutu. Että minä olen sanottavani sanonut ja tekoni tehnyt jo niin moneen kertaan.

Karua, mutta ei tuostakaan mitään tule. Sinä et ole kaverin terapeutti eikä aikuista ihmistä voi pakottaa muuttumaan vaan muutoksen pitää tulla ihmisestä itsestään. Niin kauan kun kaveri valitsee elävänsä paskassa suhteessa, sinä et voi asialle mitään. Lisäksi sinun täytyy ajatella omaa jaksamista ja mielenterveyttäsi. Tuollaisena kaverin terapeuttina ja henkkoht asioiden järjestelijänä on todella kuluttavaa, been there done that.

Ymmärrän, että sinulle voi tulla huono omatunto jos lopetat kaverin paapomisen. Mutta kannattaa miettiä asiaa myös siltä kantilta, että jos osat olisi toisinpäin, olisiko kaveri tekemään kaikkea tuota sinun eteesi mitä sinä olet tehnyt hänen eteensä? Veikkaan, että ei. 

Täsmälleen samaa mieltä kuin 3. Sinä et ole kaverisi äiti, holhooja tai terapeutti. Itseasiassa saatat olla ennemminkin mahdollistaja - kaverisi voi palata aina miehen luo, kun tietää että sinä kuitenkin olet tukena kerta toisensa jälkeen. Hän ei joudu nyt itse ottamaan täyttä vastuuta tilanteestaan. 

Ei ole ollenkaan julmaa pitää omista rajoistaan kiinni, ja kieltäytyä terapoimasta enempää. Siitä ei tarvitse tuntea tippaakaan huonoa omaatuntoa, koska kuten sanottu, sinä et ole asiasta ollenkaan vastuussa, kaverisi on. Hän ei voi vierittää vastuutaan sinulle, eikä sen vastuun harteilleen ottaminen ole tervettä. Johan olet huomannut, ettei "apusi" varsinaiseen ongelmaan auta millään lailla, enintään pahentaa sitä kun otat huomioon tuon mahdollistamisesi.

Kiitos vastauksista. Nyt yritän vaan suoraan sanoa että mies on kusipää ja ottaa etäisyyttä kaveriin jos muu ei auta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen samaa mieltä kuin 3. Sinä et ole kaverisi äiti, holhooja tai terapeutti. Itseasiassa saatat olla ennemminkin mahdollistaja - kaverisi voi palata aina miehen luo, kun tietää että sinä kuitenkin olet tukena kerta toisensa jälkeen. Hän ei joudu nyt itse ottamaan täyttä vastuuta tilanteestaan. 

Ei ole ollenkaan julmaa pitää omista rajoistaan kiinni, ja kieltäytyä terapoimasta enempää. Siitä ei tarvitse tuntea tippaakaan huonoa omaatuntoa, koska kuten sanottu, sinä et ole asiasta ollenkaan vastuussa, kaverisi on. Hän ei voi vierittää vastuutaan sinulle, eikä sen vastuun harteilleen ottaminen ole tervettä. Johan olet huomannut, ettei "apusi" varsinaiseen ongelmaan auta millään lailla, enintään pahentaa sitä kun otat huomioon tuon mahdollistamisesi.

Totta turiset. Juuri tuo mahdollistaja-aspekti kannattaa ottaa huomioon. Sekä se, että tuo terapeuttina toimiminen jatkuu tasan niin kauan kuin ap antaa sen jatkua. Sinä et ap ole vastuussa kaverisi elämästä ja hänen on turha koittaa vierittää vastuuta sinun niskoille.