Matemaattisten aineiden opeksi soveltuvuus

Koulumaailma on nykyisin ihan aikuisten koulutusta myöten aikamoinen sotatanner, jossa ei arka opettaja pärjää. Kurinpito vie ajasta niin suuren osan, että opettamistaidot ovat jo toissijainen juttu.

Normaalia enempää älyä ei opettajana tarvitse; jos selviät matikanopen opinnoista, älysi riittää ihan varmasti. Jos joku kysyy tosi hankalia, otat vastauksista selvää (tai sanot, että tuo ei kuulu oppimäärään). Kaikkitietävä ei tarvitse olla.

Yritä päästä muutamaksi päiväksi opettajan sijaiseksi ja katso, miltä tuntuu. Äkkiä se selviää. Jos olo on tosi epämukava kaikin puolin, kannattaa hakeutua alalle, jossa kuulijat, siis asiakkaat tai potilaat, ovat kiinnostuneita siitä, mitä sinä heille sanot.

Sanoisin sinulle, ettei opettajan homma taida olla sinua varten.

Oppilaat repivät hiljaisen ja aran hissukan kappaleiksi parissa viikossa.

Kiitos kommentistasi. Olet varmasti oikeassa, että ujo ei pärjää tuollaisella sotatantereella. Olen kuitenkin elänyt siinä uskossa, että jo lukiossa ja aikuispuolella olisi rauhallisempia ja motivoituneempia opiskelijoita. Eikö tämä pidäkään paikkansa? Vai eikö näille "rauhallisemmille vesille" pääse kuin harvat onnekkaat, kun kilpailu paikoista on kovaa? - ap

Kiitos vielä toisellekin kommentoijalle, joka oli ehtinyt vastaamaan tuohon väliin. Jos nyt sitten ajatellaan, että haenkin lääkikseen tai farmasiaan, niin pärjääkö siellä sitten ujo hissukka yhtään paremmin? Vai pärjääkö ujo hissukka yhtään missään :(

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vielä toisellekin kommentoijalle, joka oli ehtinyt vastaamaan tuohon väliin. Jos nyt sitten ajatellaan, että haenkin lääkikseen tai farmasiaan, niin pärjääkö siellä sitten ujo hissukka yhtään paremmin? Vai pärjääkö ujo hissukka yhtään missään :(

Lääkärin työ on tosi sosiaalista eli jonkinlaista rohkeutta ja itsevarmuutta puhua ihmisille ja toimia ihmisten kanssa tarvitaan työssä. Eteen voi tulla joskus hankaliakin vuorovaikutustilanteita. Onneksi koulutus koulii tulevaan työhön ja ainakin itsellä arkuus on vähentynyt huomattavasti. Ennen lääkistä olin arka hissukseen, enää en niinkään.

Kiitos jälleen. Valmistaako lääkis sitten lääkärin ammattiin jotenkin paremmin kuin opettajankoulutus opettajan ammattiin, kun olen kuullut muidenkin sanovan, että lääkiksessä monet kasvavat arkuudestaan eroon. Eikö opettajaopinnoissa sitten niin käy?

Täytyy varmaan täsmentää tuota arkuusasiaa vielä sen verran, että olen kyllä selvinnyt esiintymistilanteista, seminaaritöistä, ryhmätöistä, jopa asiakaspalvelutehtävistä kesätöissä, eli en nyt siis ihan täysin menetetty tapaus toivottavasti ole. Enemmän sellainen sisäänpäinkääntyneisyys ja small talk-osaamattomuus haittaa. Toki myös jännitän ihmisiä, jos heille täytyy puhua muusta kuin opiskeluaiheista. -ap

Olen introvertti ja pärjään siitä huolimatta työssäni lukiossa oikein hyvin ja oppilaiden suhtautuminen on suorastaan käsittämättömän myönteistä. Ulospäinsuuntautuneisuus olisi toki monesti eduksi, mutta työssä vaaditaan niin monenlaisia asioita, että kaikessa ei voi olla hyvä. Ujous ja arkuuskin tietyllä tavalla on ihan ok (olen itsekin), mutta itseluottamusta ja itsevarmuuttakin pitää löytyä niin, ettei vaikuta oppilaita pelkäävältä hiireltä vaan uskaltaa asettua tarvittaessa vaikka koko luokkaa vastaan. Itsepintaisuus ja sanavalmius ovat suureksi avuksi.

Ensimmäisen vuoden opetin yläkoulussa, mikä ei mennyt kovin hyvin. Olin kyllä pidetty, mutta hyvänahkaisuuttani ja lempeyttäni käytettiin hyväksi. En myöskään saanut oppilaita tekemään töitä niin paljon kuin olisi pitänyt.

Oppilaat kunnioittavat rehellistä, oikeudenmukaista, ystävällistä opettajaa, jolla on vahva selkäranka. Joskus harvoin lukiossakin on tarpeen olla kovasanainen, mutta silloinkaan ei pidä mennä ylilyönteihin. Luottamusta ei saa mielistelemällä vaan se ansaitaan ja oppilaat tunnistavat opettajan ominaislaadun hyvin nopeasti.

Harvoin kysellään hirveän hankalia ja jos ei tiedä jotain niin sitten ei tiedä. Sitä on turha hävetä ja pyydellä anteeksi.

Opetusharjoittelun aikana eräs vanhempi opettaja sanoi, että minulla on taito selittää asiat johdonmukaisesti ja tyhjentävästi. En tiedä miten olisi käynyt, jos tuota taitoa ei olisi ollut jo alussa. Olen kyllä vuosien ja vuosikymmenien kuluessa mielestäni oppinut opettamisesta paljon lisää oppilaiden oppimista tarkkailemalla.

Opettaminen ei ole esiintymistä, vaan suhdetta oppilaisiin, joten esiintymisjännitys ei haittaa, jos tuttujen kanssa jutustelu ei jännitä.

Koulu ei ole sotatanner, eivätkä oppilaat vihollisia, vaan 95% yläkoululaisistakin on reippaita ja fiksuja hyväkäytöksisiä nuoria. Sijaisia testaillaan tietysti, mutta oma ope on oma, ja ihmisiksi ollaan. Oireilevat nuoret ovat joskus raskaita, mutta missään ammatissa ei tapaa vain helppoja ihmisiä. Opettajana kuitenkin on paljon enemmän tukea vaikean ihmisen suhteen, kuin asiakaspalvelussa vaikeiden aikuisten kanssa olisi.

Kysymyksiä tulee, mutta kaikkea ei tarvitse tietää. Tietoa voi hakea myös yhdessä. Opettajillekin arvokas ominaisuus on halu oppia uutta, ja siinäkin antaa oppilaille hyvä esimerkki. Small talkkia ei koulussa tarvita, sinulla on oppitunneilla ihan oikeaakin asiaa oppilaille.

Opettajalla pitäisi aineen osaamisen lisäksi olla pedagogisia taitoja sekä luontaista karismaa työssä menestyäkseen. Toki voi opettaa, mutta kyllä ihan aikuisia opettaessakin on aika julmaa meininki, jos ei yhtään osaa ottaa tilannetta haltuun. Seuraan lähipiirissä juurikin amk:ssa matikkaa opettavaa hissukkaa eikä hän kyllä juuri työstään nauti.

Lääkärinäkin pitää pystyä kohtaamaan monenlaisia ihmisiä. Farmaseuttina/proviisorina voisi introvertimpikin viihtyä.

Kiitos paljon hyvistä ja asiallisista kommenteista! Pahoin pelkään, että minulla nimen omaan ei ole sitä luontaista karismaa, ainakin sillä perusteella, että olen huomannut etteivät ihmiset oikein kuuntele minua tai noteeraa ryhmätilanteissa, edes miesystäväni ei useinkaan ota neuvoistani vaarin. Olen ryhmätilanteissa sellainen vetäytyvä, enkä saa oikein puheenvuoroa tai huomiota jos jotain yritän sanoa. Muut ikään kuin kävelevät ylitseni. En myöskään usko, että olen valmiiksi mitenkään erityisen hyvä selittämään asioita ymmärrettävästi, tosin tästä ei ole kokemusta yhtään muuten kuin silloin, kun yritän miesystävälleni selittää jotain esim. fysiikan asiaa (hän ei ymmärrä mitään mistä puhun, tosin hän ei ole yhtään kiinnostunutkaan).

Voi pahus. Olin jo ehtinyt ajatella, että olisi ihana opiskella matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa ja niistä leipoa päivätyö. Farmasiakin kiinnostaa kovasti, ainakin siltä osin kun sitä ajattelee lääkeaineiden kemiana, mutta ei se apteekkityö kauhean mielenkiintoiselta vaikuta. Ja farmasiassa fysiikkaa ja matikkaa ei ole enää yhtään, kemiaakin ymmärtääkseni pintapuolisesti. Mitähän sitä sitten keksisi. -ap

Opettajana ei pärjää, jos sinusta jo nyt tuntuu että ylitsesi kävellään. 

Teinit eivät tietyssä kehitysvaiheessa siedä tälläistä heikkoutta yhtään.

Mitäpä jos etsisit sitä tulevaa ammattia sellaisista töistä, missä saisit tehdä laskujasi ihan rauhassa. Vaikkapa talousmatematiikan puolelta.

Kiitos sinulle kommentistasi! Totta tuo, että teinien kanssa ei parane olla epävarma. Entäs sitten aikuislukiot, ammattikorkeat ja muut aikuisopistot, onko niissä yhtä hankalaa? Voiko opettajana ylipäätään valikoida itselleen mieluista työpaikkaa jos on valmis muuttamaan työn perässä, vai joutuuko kaikki aloittamaan yläasteelta?

En ole yhtään kiinnostunut talousmatematiikasta enkä ylipäätään talousasioista, joten tuo ei tule kyseeseen. -ap

Opiskelemaan Aalto-yliopistoon tai muuhun tekniseen korkeakouluun fysiikkaa? Teollisuudessa tarvitaan taatusti sen alan osaajia, joten oma polku löytyy sullekin.

Hyvät ihmissuhdetaidot ovat open tärkein juttu.

Ymmärräthän myös sen, että koulussa ei opeteteta matematiikkaa vaan laskentoa. Oikeaa matikkaa on vasta yliopistossa. Fysiikan ja kemian kanssa sama juttu. Et voi muuten käytännössä olla ma/fy opettaja vaan tarvitset myös kemian.

Lukiolaiset ja aikuislukiolaiset vaativat myös opettajaltaan paljon. He eivät välttämättä haasta kanssasi jatkuvasti riitaa, mutta menevät valittamaan rehtorille huonosta opetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän myös sen, että koulussa ei opeteteta matematiikkaa vaan laskentoa. Oikeaa matikkaa on vasta yliopistossa. Fysiikan ja kemian kanssa sama juttu. Et voi muuten käytännössä olla ma/fy opettaja vaan tarvitset myös kemian.

Lukiolaiset ja aikuislukiolaiset vaativat myös opettajaltaan paljon. He eivät välttämättä haasta kanssasi jatkuvasti riitaa, mutta menevät valittamaan rehtorille huonosta opetuksesta.

Opettajan pätevyyteen riittää kaksi opetettavaa ainetta, samoin pitäisi olla matemaattisten aineiden opettajilla, koska palkkakin on sama.

Kiitosta jälleen! Teknillistä olen harkinnut, se ei varmaan ihan huono vaihtoehto olisi. Pitää tutkia tarkemmin tätä vaihtoehtoa. Ei nyt kuulu enää alkuperäiseen aiheeseen, mut työllistyykö esim. kemian tekniikasta paremmin kuin yliopistolla kemiaa opiskelleet? Minua kun tuo lääketieteellinenkin puoli kiinnostaa, niin sairaalakemistin (tai -fyysikon, tai -farmaseutin...) ammatti kuulostaisi mahtavalta, mutta työllistymisestä on huonoja aavistuksia (mistäpä ei näinä aikoina). Löysin joitain sairaalakemistityöpaikkailmoituksia, mutta ei vapaita paikkoja varmasti paljoa aukea, ja niihinkin lienee kova tunku..? -ap

Opettajan pätevyyteen voi riittää kaksi ainetta, mutta ne joilla on kolme menevät ohi. Samoin pienemmissä kunnissa tunnit eivät riitä, jollei opettettavia aineita ole enemmän.

Mulla on reksinä introvertti. On aika raskasta.

Minä opiskelisin mielelläni juuri matikka, fysiikka, kemia -kombinaation, jos vaan aika ja rahkeet riittävät, kun pidän noista kaikista. -ap