Miksi jotkut ihmiset höpöttävät eivätkä osaa tiivistää?

Siinäpäs se, kun me ei olla kaikki samanlaisia, kun meillä on erilaiset luonnetyypit ja temperamentti. Ja se ilmenee siten, että palaverissä joku höpöttää ja sun kaltainen nero tiivistää kaiken vain kolmella sanalla vienosti hymyillen, vilauttaen kvartaaliprosentitkin taululta sekunnissa kaikkien arvioitaviksi. Ja tietenkään me höpisijät ei ehditä mukaan, kun turpamoottoria ei vaan voi millään pysäyttää. Tässä tuntee itsensä aika voimattomaksi.

Me tyhjän lässyttäjät lounastammekin pari tuntia, kun hölöttäminen vie kaiken ajan ja keittokin on jo jäähtynyt ja patongin palaset rinnuksilla. Ja vaikka liikumme potkupyörällä, jäkätämme suu vaahdossa jokaisen ohikulkevan siivoojan tai korjausmiehen kanssa. Asiat täytyy selvittää perin pohjin.

Työterveyslääkäri ei pysty antamaan oikeaa diagnoosia, koska oksennamme vähintään viisikymmentä oiretta, joista pitäisi pystyä jotain päättelemään, ja hirveän kälätyksen säestyksellä. Työpaikan pikkujoulussa luomme kylläkin juuri sen oikean tunnelman, kun laulamme joululauluja ja pidämme puheita. Olemme oikeasti ihania ihmisiä :)

Osa I

Oisko lapsuudesta lähtöisin? Ite olen nuorin lapsi kolmesta, ja kasvatettiin sanomaan asiat suoraan ja lyhyesti. Ehkä vähän raakaa, mutta höpisijöitä en kestä itsekään.

Kaikista ikävintä jonkun kokouksen lopussa, kun itse jo katsoo sitä kelloa ja odottaa, että vihdoin pääsisi kotiin ja siellä ihmiset vain höpöttävät, vaikka kokous voitaisiin aivan hyvin jo lopettaa. Höpöttäjät voivat höpöttää sitten vapaa-ajallaan.

Olen kiinnittänyt huomiota samaan ilmiöön.Taitaa olla höpöttämisen turhuuden kulttuuri meneillään.Lyhyesti ja ytimekkäästi on virsi kaunis.

Joskus on toki hyvä esittää perusteluja kohtalaisen laajalti, mutta kyllä minäkin olen turhautunut kokouksissa. Se jaarittelu vie huomion pääasiasta ja pahimmassa tapauksessa ei edes päädytä mihinkään lopputulokseen. Ja työpaikan kokouksissa kuitenkin pitäisi tehdä päätöksiä, joiden mukaan sitten toimitaan.

Itse olen huomannut, että erityisesti tyytymättömyys työnantajan toimintaan johtaa tällaiseen jaaritteluun. Se siis kertoo jostakin pahasta olosta, mutta asian ytimeen ei oikein päästä. Mustamaalataan esimiehiä - kenties ihan syystäkin - mutta mitään sellaista ei saada suusta, joka auttaisi esimerkiksi luottamusmiestä työssään.

Olen höpöttäjä ja tiedän, että höpötykseni ärsyttää. En tiedä mistä se johtuu, mutta tiedostan asian, ja aina höpöttäessäni yritän pakottaa itseni tiivistämään. Kai se luonteesta ja temperamentista johtuu, ja myös siitä että olen ujo ja epävarma itsestäni ja jutuistani, ja jotenkin aina hermostunut. Sori siitä.

Aina kun valmistelen keskustelua, teen apulistan, jonka mukaan, yksitellen otan asioita puheeksi. Aina kun olen yhden asian listalta sanonut, annan tilaa myös muille, että hekin voivat osallistua.

Höpöttelijät usein käyttävät kaikki nämä apulistan asiat kerralla, yhdessä pötkössä. Heidän juttujaan on vaikea kommentoida, kun asioiden välissä ei ole taukoja ja asiat esitetään kamalan pitkästi. Liian pitkät puheenvuorot voivat olla haitallisia, koska ei kukaan jaksa kuunnella loputtomiin vain yhtä puhujaa... Höpöttelijöissä ärsyttävintä on, etteivät he huomioi kuuntelijoitaan tai anna heille tilaa puhua.

Mä en siedä sellasta hörskötystä palaverin alussa kun ihmiset naureskelee joillekin vitseilleen tai heittää jotain tyhmää läppää, tekis mieli lyödä nyrkki pöytään, huutaa että HILJAA ja käydä aikataulussa asiaan. Ja sitten ne höpisijät, tekis mieli huutaa TIIVISTÄ SAATANA! KAHDELLA LAUSEELLA! Mutta kun en voi :(

Kieltämättä ärsyttää, jos höpöttäjältä kysyy mitä teki viime viikonloppuna, niin tarina alkaakin omasta syntymästä. Tai siitä naapurin kumminkaiman koiran kasvattajan terveysongelmista, ja kun koko stoorin kuuntelee, edelleenkään ei saatu selville viikonlopusta ja siitä joutuu sitten kysymään uudestaan. En tarkoita tilanteita, joissa henkilö ei edes halua kertoa.

Itselläni tämä toimii päinvastoin. Kerron niin lyhyesti, koska en usko että ketään kiinnostaa taustat, joten paljon tärkeitä asioita jää sanomatta. Sitten joutuu uudestaan taustoittamaan erikseen. En vain usko, että ketään oikeasti kiinnostaisi mun elämä tai mielipiteet.

On kohteliasta jutustella ennen kokouksen alkua. Joskus asia ei ole vielä valmis ja ihmiset eivät tunne riittävästi taustoja, joten on tarve perustella laajemmin tai asia ei ole vielä kiteytynyt. Aina kokoustettavat asiat eivät ole päätettäviä vaan niihin voi vaikuttaa ennen kuin asia tulee päätettäväksi. Toki jotkut höpisevät ummet ja lammet vaikka ei olisi asiaa, en itse ole tällaisiin juurikaan törmännyt työelämässä kokoustettaessa. Valittajien ongelma on yleensä ollut se, että eivät ymmärrä mistä on kyse tai eivät kuuntele.

Just niin suomalaista leimata kaikki KESKUSTELU "höpöttämiseksi".

Ja jokainen täällä tuntuu tietävän parhaiten ja olevansa oikeassa. Ei etsitä ratkaisuja/ideoita/näkemyksiä yhteisen KESKUSTELUN kautta, vaan vittu nyrkkiä pöytään ja hiljaa saatana...

Huoh.

Miten te valittajat pärjäätte esim. ruotsalaisten kanssa? Hehän puhuvat paljon ja kunnioittavat muiden puheenvuorpja ja kuuntelevat.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä ärsyttää, jos höpöttäjältä kysyy mitä teki viime viikonloppuna, niin tarina alkaakin omasta syntymästä. Tai siitä naapurin kumminkaiman koiran kasvattajan terveysongelmista, ja kun koko stoorin kuuntelee, edelleenkään ei saatu selville viikonlopusta ja siitä joutuu sitten kysymään uudestaan. En tarkoita tilanteita, joissa henkilö ei edes halua kertoa.

Itselläni tämä toimii päinvastoin. Kerron niin lyhyesti, koska en usko että ketään kiinnostaa taustat, joten paljon tärkeitä asioita jää sanomatta. Sitten joutuu uudestaan taustoittamaan erikseen. En vain usko, että ketään oikeasti kiinnostaisi mun elämä tai mielipiteet.

Lähdin erään tuttuni kanssa viikonloppureissulle, jonka aikana korvat vain soivat hänen jatkuvista monologeistaan.

Jos kyseessä olisi ollut edes vastavuoroinen keskusteleminen, mutta ei. Kaikki pyöri hänen oman itsensä ympärillä ja puheenpapatus loppui vasta hänen nukahtaessaan ja jatkui heti kun sai aamulla silmät auki.

Jutuissa käsiteltiin myös hänen tuttaviensa asiat ja pariin otteeseen totesin, että hänen tuttavansa eivät välttämättä haluaisi, että hän kertoo heidän terveyteensä tai työasioihinsa liittyvät asiat ympäri kyliä.

Sen viikonloppureissun jälkeen hiljaisuus on ollut ihanaa.

Mikseivät jotkut opi keskustelutaitoisiksi, vaan olettavat, että "keskusteleminen" tarkoittaa puuduttavien monologien pitämistä omasta arkielämästä?

Vierailija kirjoitti:

Miten te valittajat pärjäätte esim. ruotsalaisten kanssa? Hehän puhuvat paljon ja kunnioittavat muiden puheenvuorpja ja kuuntelevat.

Tässähän se ero onkin eli he myös kuuntelevat ja kunnioittavat muiden puheenvuoroja. Minä-minä-minä -höpöttäjän kun on mahdotonta antaa muille puheenvuoroa.

Minusta on todella hankalaa tehdä yhteistyötä höpöttäjien kanssa. He saattavat alkaa esittää kysymystä, mutta lopulta se juttu vain jatkuu ja jatkuu. Ellen keskeyttäisi missään vaiheessa, niin tämä ihminen varmaan oikeasti puhuisi kolme tuntia putkeen. Lopulta on epäselvää, että mikä se kysymys nyt oikein oli kun koko tarina lähti niin rönsyilemään. Sitten kun yrittää vielä tarkentaa sen pitkän monologin jälkeen, että anteeksi mikä nyt on se kysymys, mihin haluat vastauksen, niin johan lähtee taas uusi monologia käyntiin. Mielenkiintoisinta on, etteivät nämä ihmiset missään kohtaa edes tunnu esittävän sitä kysymystä, kunhan antavan mielen vain virrata ja olettavat, että tästä sitten pitäisi muiden saada jotain järkevääkin irti.