Imetin 4viikkoa. (OV)
En pystynyt jatkamaan, koska sattui niin paljon. Neuvolassa opastettiin kyllä, mutta lopulta myönsivät, että vauva ei osaa oikeaa imuotetta. Olenko nyt huono äiti?
En myöskään itse halunnut jatkaa, koska imetys sattui.
Kommentit (14)
Siinäkin ajassa vauva on ehtinyt saada paljon kallista äidinmaitoa.
Mullakin sattui ekat 2 kk ja itkun kanssa imetin. Sitten vauva kasvoi ja oppi imemään.
Ja kuten sanottu, ei mikään tällainen yksittäinen asia tee automaattisesti kenestäkään hyvää tai huonoa! Lapsesi varmasti saa tarvitsemansa ravinnon tavalla tai toisella ja se on tärkeintä.
Onhan äitiys adoptioäidilläkin.. Ja imettääkö moni adoptioäiti?
Mutta se kummastuttaa ettei sua opastettu oikean imetysASENNON ja imuotteen kanssa! Mua halus vielä toisen synnytysken jälkeen sairaalassa kätilö opastaa päänasennoissa ja kulmissa -ties mitä väänsi ja käänsi että tuntuu paremmalta vaikkei pahalta tuntunut.
Rintoja on opastettu hoitaan, kerrottu miten maidon nousu voi tuntua pahalta ja tulehduksista, haavoista.
Jopa siitä kerrottiin että saattaa viedä muutaman kuukauden ennenkö lapsi ja äiti oppii imetyksen ja maito nousee kunnolla.
Mutta jos tiedät riittävästi imetyksestä: niin tiedät varmasti että voit vielä aloittaa imetyksen jos siitä ei ole mahdottoman kauaa..
Odotin negatiivistä palautetta mutta te ihanat ihmiset pelastitte päiväni! -Ap
mutta olisit voinut kuitenkin vielä yrittää. Alku on aina hankalaa ja lapsen imetys on asia jonka eteen kannattaa kärsiäkin.
ja en myöskään voinut enää jatkaa, rinnat oli ihan verillä. Kokoaika oli yhtä tuskaa!
Mutta tämän imetys-asian sössit aika pahasti. Ehkä seuraavan (?) lapsen kanssa olet fiksumpi ja ymmärrät, että imetyksessäkin voi olla vaikeita hetkiä, mutta niiden yli yleensä pääsee ajan kanssa.
t. se kaamea joka sanoi ap:n olevan huono äiti
Minua opetettiin. synnärillä yksi hoitaja piti rinnasta kiinni, toinen vauvasta.
Ei onnistunut.
Kotona kävi neuvolatäti: piti rinnasta kiinni ja samalla tunki tytön suuta rintaani.
Itse yritin. Itkin ja yritin. Valvottiin öitä ja yritettiin.
Rinnat vuosi verta ja vauva itki ja äiti itki.
Parempi lopettaa ja nauttia yhdessä pulloruokinnasta. Kaikki oli tyytyväisiä.
kiitti mulle riitti. mä en vaan enää jaksanut sitä repivää kipua joka kerta kun yritti saada vauvaa imemään. ja kun vauva ei suostunut ottamaan sitä muovihäkkyrää suuhunsa (en nyt keksi sen oikeeta nimeä) ja nännit oli lähestulkoon kokonaan ympäri auki niin ei oikeesti enää tuntunut järkevältä. eikä meidän neiti suostunut imetettäväks makuuasennossa, se oli pelkkää huutoa, niin istu nyt sitten siinä sängyn laidalla keskellä yötä hädin tuskin hereillä ja yritä imettää. kun ei niin ei. enkä mä tunne olevani yhtään sen huonompi äiti sen takia. mä voin oikeesti sanoa että mä todellakin yritin.
Mutta kuten sanottua, äitiys ja imetys ei ole sama asia!
Minä olen oikea imetysfanaatikko, mutta vain, jos se on perheelle sopiva vaihtoehto. Teidän tapauksessa tietenkään ei ollut... Eri asia olisi, jos esim. olisit lopettanut imetyksen, että pääsisit helpommin spinningiin... ;)
Tsemppiä vauvan kanssa! :)
Kyse on paljon suuremmasta kokonaisuudesta.