Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Meillä alkaa sitten käymään lastensuojelu...

Vierailija
13.06.2007 |

Sikäli en vastusta mitenkään, mutta alalla toimineena, tiedän kentällä olevan jokseenkin eri arvo ja ammattipohjaa.

En vaan jaksaisi vaikeasti masentuneena (minä sekä mies) ottaa tänne 21v. alaa opiskelijaa tyttöä arvioimaan perhemme kokonaistilannetta.



syy lastensuojeluun: miehellä repesi lomamatkalla ja hakkasi minut, kävin sujomessa heti lääkärissä joka tekee ls-ilmoituksen.



Ahdistaa, masentaa, ei tukiverkkoa jne.



Toivottavasti lapsia ei meiltä oteta pois, koska kaikki mitä ollaan tehty niin on tehty lasten eteen. Ja he ovat erittäin hyvin hoidettuja.



Tukea tosin tarvitsemme sen me toki ymmärrämme, minä käyn hoidossa, mies käy hoidossa, mutta arki on rankkaa ja miehellä se sitten ileni näin kamalalla teolla.

Jos joku miettii: niin en, en tehnyt mitään mikä olisi provosoinut, tuli aivan yllättäen ja tilaamatta!



Miten selvitä ls-jaksosta varsinkin kun oma koulutus on sille alueelle : (



Ja jos mielesi tekee olla ilkeä, harkitse vielä, en nyt jaksaisi, kiitos.

Kommentit (54)

Vierailija
1/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hullu nainen kun yksi kerta hakattavana ei riitä, vaan jää odottamaan toista kertaa (ja sitten kolmatta, ja sitten seuraavaa... jne. )



On muidenkin miehillä työstressiä ja matkakohde voi olla todellinen pettymys monellekin perheelle, mutta ei ne miehet silti vaimoaan hakkaa. Eikä sinunkaan miehesi ole siihen oikeutettu noilla perustein.





Ihmettelen myös suuresti lääkäreiden kommentteja.

Vierailija
2/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen jo sanonut etten ole ennustaja eikä teistä kai kovin moni muukaan ole. Mies on nyt kuitenkin terapiassa, syö mielialalääkkeitä on s. lomalla ja alamme saamaan muitakintukitoimia.



Ja kuten on ennemminkin sanoin, että jos mies alkaa käyttäytymään uhkaavasti tai kireys ei väisty, siitä seuraa asumusero.



Tässä täytyy ajatella myös lapsia ja yhteishuoltajuutta, olemme lasten vanhemmat vielä kaiken tämänkin jälkeen joten malttia.



Miten helppoa sinun olisi jättää 2 lapsen isä 9 vuoden jälkeen kun hän ensimmäisen kerran olisi sinua kohtaan väkivaltainen. Mieti ennenkuin vastaat. Toki olen syvästi loukkaantunut, vihainen ja pelkäänkin, mutta uskon parannukseen! Jos sitä ei tapahduj, lähden (yai siis mies lähtee) ja tietää sen varsin hyvin.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikäli miehesi on tajunnut tilanteen vakavuuden, niin ei välttämättä lyö enään koskaan. kaikki ei toista tekoaan.

masennuslääkkeet auttavat agressiivisuuteen ja stressiin. uskon että saatte nyt riittävästi apua. miehesi hoito on tärkeämpää.

en tekisi sinua rikosilmoitusta, jos aiotte yhdessä olla. teidän on mahdotonta olla enään yhdessä rikoisilmoituksen jälkeen.

Vierailija
4/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että sen toisen kerran jälkeen sulla ei ole enää tilaisuutta päättää lähdetkö vai et. Itse menetin parhaan ystäväni 14 puukoniskuun..

Vierailija
5/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta silti minun on vaikea ajatella noin mustavalkoisesti,eli yksikin lyönti ja mies saa lähteä. Minut on kasvatettu niin,että ihmisiin pitää luottaa ja jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Tiedän,että tähän moni vastaa,että seuraavalla kerralla voi lähteä henki tms. Joo niin voi,mutta entä jos seuraavaa kertaa ei tule? Jos asiat saadaan kuntoon,niin ap:lla ja hänen miehellään voi olla hyvä ja pitkä avioliitto edessä. Ei kaikki miehet lyö uudestaan. Tosiaan,kun meistä kukaan ei taida olla ennustaja,niin on tyhmää täällä kenenkään sanoa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Ap vaikuttaa järkevältä,eiköhän hän tiedä mikä on hänen perheelleen parasta.

Voimia!

Vierailija
6/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Rangaistus pahoinpitelystä on yleensä sakkoja. Jos mieheni tuomittaisiin maksamaan sakkoja valtiolle niin keneltä ne rahat olisivat pois? No koko meidän perheeltä. Eli ketä siinä itseasiassa rangaistaisiin? Vain miestä vaiko myös minua ja lapsia saman tien?

Jos aikoisin jatkaa liittoa miehen kanssa niin en kyllä haluaisi sotkea soppaan enää mitään tuomioita ja rikosrekistereitä. Prosessi on raskas: se auheuttaisi väistämättä lisää stressiä perheessä. Lisäksi rekisterimerkintä voi lopulta purra omaan nilkkaan jos mieheltä jäisi tulevaisuudessa esimerkiksi työpaikka sen takia saamatta.

Vierailija:


Ehkä myös siitä olisi hänelle apua, että tietäisi oikeasti sanktion saadessaan, että on tehnyt väärin niin minua kuin lakiakin kohtaan.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


mutta silti minun on vaikea ajatella noin mustavalkoisesti,eli yksikin lyönti ja mies saa lähteä. Minut on kasvatettu niin,että ihmisiin pitää luottaa ja jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Tiedän,että tähän moni vastaa,että seuraavalla kerralla voi lähteä henki tms. Joo niin voi,mutta entä jos seuraavaa kertaa ei tule? Jos asiat saadaan kuntoon,niin ap:lla ja hänen miehellään voi olla hyvä ja pitkä avioliitto edessä. Ei kaikki miehet lyö uudestaan. Tosiaan,kun meistä kukaan ei taida olla ennustaja,niin on tyhmää täällä kenenkään sanoa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Ap vaikuttaa järkevältä,eiköhän hän tiedä mikä on hänen perheelleen parasta.

Voimia!

itse olen myös sitä mieltä, että en tiedä olisiko minusta avioeroon yhden lyönnin jälkeen, MUTTA jos ap HAKATTIIN (kengän kokoisille mustelmille), teko on ollut jo todella julma. rakkainta kohtaan? voiko sellaista sallia? edes kertaa?

en tiedä. tosiaankaan.

ja itse kertoisin miehelleni (jossain turvallisissa oloissa - selvinpäin ja vaikka kahvilassa), että olen tekemässä rikosilmoitusta, ja että se vaan lain mukaan on niin, ettei väkivalta ole oikeutettua kenellekään, missään.

muuten tuntuisi miehestä varmasti salailulta ja voisi uudestaan napsahtaa, jos kuulisi jostain esim kirjeellä, että tulepas oikeuteen...

ja silti. teette miten vaan, kukaan ei voi ennustaa miten käy. napsahtaako joka tapauksessa uudelleenkin?

ainoa miten siltä (ja vaaran tunteelta / pelolta) välttyisit, olisi YHDESSÄ SOVITTU JA KESKUSTELTU ero. luulen. taas.

Vierailija
8/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tulin smaan tulokseen, minua vaan on painostettu tekemään rikosilmoitus niin monelta taholta, että ajattelin se olevan velvollisuuteni niinkuin eräs sos. alan henkilö sanoi..



Mutta tosiaan omaan nilkkaan se napshtaa, valitettavasti.



vammat on dokumentoitu ja jos tilanne uusiutuisi ,minulla olisi näyttöä, että on väkivalteinen ja voisin hakea valvottua tapaamisisa, lähestymiskieltoa jne,



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/54 |
16.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siitäkin tuli sitten lastensuojelutapaus automaattisesti. Ls-ihmiset kävivät meillä vain kolme kertaa puolen vuoden aikana. Sen jälkeen tulivat siihen tulokseen, että asiat ovat ihan hyvin. Olimme aina siistejä ja pestyjä ja puunattuja kun he tulivat. Kaikki lapset olivat aina paikalla ja istuivat rauhallisesti joka kerta. Täytyy sanoa, että en arvostanut heidän psykologista vaistoaan kovin paljon.



Toinen oli tuo rikosilmoitus. Minä tein sen, koska tuntui, että kaikki puhuvat siitä. Ennen kuin juttu meni oikeuteen, niin siihen meni vuosi aikaa. Sinä aikana yritin vetää syytettä pois, mutta ei sitä enää voinut tehdä. Toisaalta oiekusjuttu oli mielestäni yksi asia, mikä rauhoitti miehen lopullisesti, joten siinä mielessä en ole katunut syytettä. Hän joutui pohtimaan tapahtumat pohjamutia myöten. Ilman oikeusjuttua ehkä hän itse olisi hävennyt tapausta niin paljon, että olisi yrittänyt kieltää kaiken ja siten se olisi jäänyt vaivaamaan alitajuntaan. Sain kyllä tuomarin uskomaan, että perheessä oli kaikin puolin ikävien tapausten summa tapahtumien aikoina, joten mieheni sai minimaalistakin pienemmän sakon.

Vierailija
10/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja purkaa sydäntään? Välillä vaan sattuu kaikkea kamalaa ja odottamatonta, ja jos sun miehes mahdollisesti syö mielealalääkkeitä, saa ne joskus aikaan karmeita raivokohtauksia, jos juo alkoholia, eli onko mitään selitystä sen käytökseen ettei tarvis pelätä vastaisuudessakin? Kaikkea parasta sulle,ja voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

No eiköhän se perhetyö tule sinne teitä varten ja auttaakseen, ei sen kummemmin teitä sinne arvostelemaan/ arvioimaan. Jos olet itse samalla alalla ollut/ koulutuksen saanut, niin varmaan ymmärrät että jokainen voi jossain vaiheessa tarvita apua, oli se sosiaalinen asema mikä tahansa.



Otat vain avun vastaan ja ajattelet lapsiasi. Lasten vuoksihan sieltä lastensuojelusta sitä apua annetaan. Teille sairastuneille vanhemmille apu tulee sitten etunenässä muuta kautta (mtr, a-klinkikka tms. Mikä nyt milloinkin tarpeen)



Lapset teidän tilanteesta alkaa hiljalleen kärsimään, joten antakaa perhetyön auttaa lapsianne kasvamaan tasapainoisiksi nuoriksi. Se ei valitettavasti onnistu ilman ulkopuolista apua, mikäli vanhemmat eivät voi hyvin.

Vierailija
12/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki otamme kaiken ammattiavun vastaan, mutta alalla tosiaan itse toimineena yli 10v olen nähnyt omin silmin erikoisia asioita.

Meillä nuoremi lapsi on kovin eloisa tapaus, joku joka ei ole uhmaikäisiä nänhyt voi pitää häntä esim. huonosti hoidettuna ja laiminlyötynä.



Tämä ei ole minulle ollenkaan kovin yksinkertainen asia. Miestä ohtaan muutenkin vaikea tunteet kun hakkasi niin pahaan kuntoon saati sitten tämä, että tänne tulee päivisin minua tukemaan/tarkkailemaan vieras ihminen ja mies saa vaan olla töissä ja pestä kätensä koko touhusta.



Kyllä suututtaa, ahistaa, masentaa ja ottaa päähän melkein vuosi ollaan haettu apua, niin että luulin jo että kännykkä kasvaa korvaan kiinni, ei ollut, nyt sitten tulee kun tilanne menee näin pahaksi : (



Kyllä muutama ystävä on toinen laittoi että ottaa mielellään lapset illaksi hoitoon joka oli ihana tarjous ja toinen laittoi että JAKSUJA! (ei jaksanut naurattaa tällä kertaa).



Kiitos teille, yritän ajatella positiivisesti vaikka se on vaikeaa, oma veli asuu 10km päässä, omat terveet nuoret vanhemmat 10km päässä, mutta asia ei kiinnosta. : (



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän teidän ole pakko suostua siihen, että opiskelija tulee tekemään arvioita. Kai te voitte kieltäytyä sellaisesta.



Minusta kuulostaa kuitenkin siltä, että vaikka teillä nyt onkin tosi vaikeaa, ja varmasti raskasta, niin te pystytte selvittämään tilanteenne, koska vaikutatte molemmat olevan sitoutuneita muutoksen aikaansaamiseen ja perheen edun ajattelemiseen.



Myötätuulia teille!

Vierailija
14/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että saisit jonkun kokeneemman ja vanhemman. Kerro virastoon jos 21 v ei ymmärrä tarpeitasi. Onkohan hänellä itsellään lapsia?



T. Itsekin alalla ollut ja nuorena lastensuojeluperheeseen lähetettynä työntekijänä. Eipä minusta paljon tukea ollut ja perhe pyysikin vaihtoa vanhempaan henkilöön, jonka kanssa helpompi keskustella. Ei sitä aina viitsi rasittaa 21 v omilla huolillaan, vaikka kyse olisikin työnteosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta pelkään, että saamme ammattitaidottaman työntekijän. Viimeisessä perhetyössä jossa olin töissä ei olisi ollut ketään kenelle olisin halunnut arkeani jakaa.



En koe olevani lastensuojelun tarpeessa vaan OMAN ajan tarpeessa! Ja myös kahden keskisen ajan tarpeessa tai sitten niin, että eroan ja koko lastensuojelua ei silloin tarvita?



Toisaalta mies voi käydä väkivaltaiseksi lapsiin tapaamisten aikoina : (



En ikeasti tiedä mitä teen! olen ihan sekaisin ja haluisin vaan pois tästä tilanteesta ja saada elämäni takaisin!



ap

Vierailija
16/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisin sinua, jos osaisin.

Minkä ikäiset lapset teillä on?



Meillä on voimia vaativa erityislapsi ja meillekin on psykiatriselta puolelta tarjottu mahdollisuutta soittaa lastensuojeluun, juuri siitä syystä että aina ei voi eikä ole pakko jaksaa, työntekijät tulevat lastesi tueksi!

Vierailija
17/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai että joudut taas itse uhriksi?



Hakeudu turvakotiin ja jos tahdot, niin sieltäkäsin terapiaan miehesi kanssa.

Vierailija
18/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on samanlainen tilanne, ollut jo muutaman vuoden. Eli kasvatusalan ammattilaisia ollaan miehen kanssa molemmat ja kaikkemme tehneet lasten eteen. Sitten vaan kasautui vaikeuksia,mm. kolmas lapsemme olikin vaikeasti vammainen ja monella tapaa sairas. Molemmat vanhemmat uuvuimme ja masennuimme ja nyt sitten ollaan mielenterveystyön ja lastensuojelun asiakkaita jo kolmatta vuotta. Kohdallemme on osunut ihania ihmisiä niin psykopolilla kuin sosiaalitoimessakin, meitä on kuunneltu ja kunnioitettu ja todella autettu. Olen vain itse niin sinnikäs, että joskus minua on jouduttu suorastaan pakottamaan hellittämään, mutta hyväksi se on vain ollut. Ihan kaikille ihmisille voi tulla liian suuria vaikeuksia, kuka tahansa uupuu kun tarpeeksi koetellaan.

Vierailija
19/54 |
13.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

OTA apu vastaan. Tuo selvästi esiin asioita jotka koet auttavan perhettäsi. Perhetyön alussa pitäisi tehdä ALKUTILANTEEN arviointi johon annettava tuki perustuu. Arviointi sitten jatkossa pohjautuu näihin yhdessä sovittuihin asioihin.



Jaksamista ja luottamusta aurinkoisempaan huomiseen!!!

Vierailija
20/54 |
17.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin tälläistä, että pitäiskö tämä ketju näyttää miehelle. Ajatuksena se, että ymmärtää tehneensä vakvan rikkomuksen mua kohtaan ja moni nainen ei jäisi...



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi kahdeksan