Mitä tehdä epäsiistin 13-v. tytön kanssa?
Loputon suo yrittää saada ymmärtämään siisteyden merkitystä. Huone on kuin pommin jäljiltä, tavarat pitkin lattiaa, sänky aina sijaamatta, pyyhkeet märkänä myttynä lattialla, vaatekaapista ei ota selvää kukaan, onko siellä puhdasta, likaista. Juomalaseja, karkkipapereita, rutattuja papereita.. puuh..
Millä ihmeellä saa perille siisteysasiat, kun ei tähän ikään ole saatu? On aina ollut suttuinen ja tuntuu vain pahentuvan. On koetettu viikkorahan eväämistä, vaikka mitä sanktioita ja ei näillä ole ollut merkitystä. Nuoremmat lapsemme ovat ihan kuin eri muotista tehtyjä, asiat menee sanomalla perille ja ei tarvitse aina edes sanoa. Jos jotain sotkua tulee askartelussa tai muussa, niin siivoavat ihan automaattisesti pois.
Olen alkanut jo miettiä, että onko tuo nyt vain luonnekysymys ja lapsi tulee olemaan koko elämänsä moinen suttumaija ja itse ihan turhaa käytän aikaa paapatukseen ja aina on kaikilla sitten paha mieli. Lapsesta äiti aina tyhjää marmattaa ja äidistä taas lapsi sotkee vain..
Kommentit (19)
13 v on teini ja teineille aika tyypillistä käytöstä.
Anna olla äläkä siivoa. Ovi vaan kiinni aina. Ja sanot että käyttää sitten niitä likaisia vaatteita ellei tuo pyykkiin itse. Käyttää samaa homeista haisevaa pyyhettä ellei ymmärrä ripustaa sitä kuivamaan. Anna olla ja haista muutama kuukausi ja esittele aina vieraille sen huone. Niin mä tein meillä. Sitten alkoi tapahtua.
Kannattaa koittaa yhteisymmärryksessä tytön kanssa vähentää turhaa tavaraa/vaatetta, että siivoaminen ja siistinä pitäminen on helpompaa. Painotat että kavereita on kivampi kutsua siistiin huoneeseen, ja että olet tosi tyytyväinen ja ylpeä aina kun hän siivoaa ja pitää huoneensa siistinä. Varsinaista palkintoa en antaisi kun on niin perusasia, mutta aina jos huone on pysynyt hetken siistinä voit näyttää tyytyväisyytesi ja tehdä tytön kanssa jotain spesiaalikivaa, ei suoranaisena palkintona huoneesta vaan siksi, että olet hyvällä tuulella :)
Miettikää yhdessä parempia säilytysjärjestelyjä, jos mahdollista! Teini on aina teini ja kiukuttelu voi ilmetä tällaisena käytöksenä, ja muut asiat muutenkin tärkeinä mielessä, mutta uskon että positiivisella vahvistamisella ja käytännön ratkaisuilla tilanne myöhemmin helpottaa!
On vanhempien tehtävä valvoa ja asettaa rajat. Jotkut muksut, kuten omani, vaan luistavat viimeiseen saakka oman huoneensa siivoamisesta jos siinä ei valvo vieressä että tulee tehtyä. Oma lapseni on 11 v ja tasan tarkkaan tietää miten siivotaan ja osaa käyttää imuria, lattiamoppia ja pölyrättiä. Luonne vaan on huithapeli ja muut asiat kiinnostavat enempi kuin oman huoneen siivoaminen. Jos jättää yksin sitä tekemään niin pian on akkari kädessä ja tunti mennyt lattialla istuessa sitä selaillessa eikä mitään ole tapahtunut. Se vaan on äidin tehtävä valvoa vieressä ja katsoa että tulee siivottua jos niin halutaan. Itse en aina jaksa omaa laiskuuttani marmattaa ja pojan huone on kuin pommin jäljiltä, mutta mussahan se vika on silloin, ei lapsessa. Ei sitä aina tarvitse olla tip top mutta silloin kun siivotaan on vastuu valvomisesta aikuisella. Ei siinä huuto / rangaistukset auta, pitää antaa esimerkkiä ja valvoa vieressä. Ymmärrän toki jos et jaksa, en mäkään aina.
Minä olin ihan samalainen teininä mutta kaiken tuon lisäksi en suostunut suihkuun. Nykyään olen ihan pätevä aikuinen 2 lapsen äiti. Ovi vain kiinni, poissa silmistä poissa mielestä.
Sillon, kun olin ite tuon ikäinen, olin ihan samanlainen sotkussa eläjä ja sanotaanko näin, että vielä 21-vuotiaana olen edelleen. Ehkä sen oppii joskus tai sitten ei. Turhaa siitä marmattamaan. Tähänkin sopii Disney elokuvasta tutu biisi 'let it go'
Kuuluu ikään. Se menee ohi. Meillä on 11,5-vuotias raparipa ja 14-vuotias pommisisustaja.
Mitä sitten? Toiset ihmiset eivät välitä niin siisteydestä eikä tarvitsekaan. Niin kauan kuin siitä ei ole terveydelle haittaa, eli pysyy suunnilleen huone puhtaana (huom puhtaus ja epäjärjestys eri asioita), ei tarvitse välittää.
Itse olen ollut pikkulapsesta ihan tähän päivään saakka suht samanlainen. Tykkään kyllä kun on siistä ja sillon kun siivoan niin siivoan kunnolla, mutta äkkiä taas kämppä levähtää (vaatteet jää tuoleille ja tavarat putoaa kädestä siinä kohtaa kun niitä ei enää tarvita). Ja saan ihan tosissaan pakottaa itseni tiskaamaan ja imuroimaan vähintään joka toinen päivä.
Ei tuo vielä mitään!
Meillä (15-vuotias) bongataan käytettyjä kuukautissuojia, mädäntyneitä elintarvikkeita ja vaatteet pilanneita meikkitarvikkeita ym., ym.
En voi tajuta. Miksi joku tieten tahtoen asuu kaatopaikalla? Kuopus on ja ihan tällaista ei kyllä muiden kanssa ole ollut.
Mutta neuvoja kysyttiin. Valitettavasti ei ole antaa muuta kuin tätä vertaistukea. Tytöllä menee koulu hyvin, pitää henkilökohtaisesta hygieniasta kyllä tip top -huolta, on kavereita, harrastuksia.
Mikä lienee protestin muoto tämä? Olen täysin luovuottanut. Puskutraktorilla käyn läpi kerran kuussa, kun pelkään jo rottien saapuvan paikalle ikkunoista :D
Teininä oma huone oli kuin kaaoksen jäljiltä ja kyllå äiti sitä päivittelikin. Siisteys on varmasti osittain luonne-, motivaatio- ja kasvatuskysymys. Jotkut ovat siistejä pienestä pitäen, joitakin ei ole koskaan opetettu siisteiksi ja jotkut viihtyvät kaaoksen keskellä.
Itselläni oli paljon mielenkiintoisempaa tekemistä teininä eikä siivoaminen paljoa kiinnostanut. Myöskin se kaaoksen selvittäminen oli niin iso urakka ettei sen siivoamista osannut itse edes hahmottaa. Ehkä siivousavun tarjoaminen tai ikea reissu voisi motivoida siivoamaan.
Nykyään nuorena aikuisena pesen pyykit ja siivoan ahkerasti. Oma koti on niin iso motivaattori että sitä on jopa mukava siivota. Omaa kotia pyörittärssä vasta tajusi oman kiittämättömyytensä teiinä. Ei sitä osannut teininä arvostaa kaikkea työtä mitä äiti teki perheen eteen.
Älä moisesta lasta piinaa tai omaa päätäsi. Olin myös nuorena sotkusta viisveisaava nuori tyttö. Mikään ei äitini osalta auttanut siihen että olisin ollut siisti. Niinpä hän piti aina oveani kiinni, poissa silmistä, poissa mielestä. Eikä tuo ole varmaan pysyvää. Itse ole. Nyt 29v. Perheen äiti ja pidän kotini siistinä, mutta ei sotkukaan mua haittaa. En tuhlaa energiaani turhaan siivoiluun.
Ovi kiinni, lapsi pesee itse omat pyykkinsä ja kielto, että huoneeseen ei saa viedä ruokaa tai astioita. Kerran viikossa siivouspäivä perjantaina ja poistua saa vasta, kun huone on siisti (tarvittaessa voi siis sunnuntaihin asti siivota). Jos sääntöjä rikkoo niin menet ja vedät kaikki sotkut jätesäkkiin ja uusia ei tule tilalle.
Minä olin se sotkuinen teini vielä pari vuotta sitten:D En osaa paremmin tätä perustella, kuin että ei vain jaksanut. Sillä tavalla sai äiti motivoitua siivoamaan, että kun huone on siisti saa jotain pientä, esim popcorn-pussin tai euron suklaalevyn. Toimi :D
Masennus voi myös olla yksi syy..silloin elämänhallintakin vaikeaa ja raskasta. Itse olin 13 vuotiaana masentunut ja huone aina ihan kaaoksessa. Inhottavaa oli kun minua moitittiin ja syyteltiin.. Ei nuori välttämättä osaa itse kertoa, jos jokin on huonosti. Itse en kertonut, koska suojelin vanhempiani turhilta huolilta, niin monet lapset tekevät. Olen vieläkin masentunut.
Ai tämä onkin näin yleistä, huh.. Ja en usko että olisi masennuksesta kyse. Virtaa ja iloa riittää kavereiden kanssa menemiseen, harrastuksiin ja muuhun kivaan..
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään!
Meillä (15-vuotias) bongataan käytettyjä kuukautissuojia, mädäntyneitä elintarvikkeita ja vaatteet pilanneita meikkitarvikkeita ym., ym.
En voi tajuta. Miksi joku tieten tahtoen asuu kaatopaikalla? Kuopus on ja ihan tällaista ei kyllä muiden kanssa ole ollut.
Mutta neuvoja kysyttiin. Valitettavasti ei ole antaa muuta kuin tätä vertaistukea. Tytöllä menee koulu hyvin, pitää henkilökohtaisesta hygieniasta kyllä tip top -huolta, on kavereita, harrastuksia.
Mikä lienee protestin muoto tämä? Olen täysin luovuottanut. Puskutraktorilla käyn läpi kerran kuussa, kun pelkään jo rottien saapuvan paikalle ikkunoista :D
Eli teini luottaa siihen, et sinä siivoat.
Se menee ohi. Suurin osa teineistä on tuollaisia. Oma huoneeni oli teininä ihan hirvässä kunnossa, ja vanhempien nalkutus vaan pahensi asiaa. Lopulta he luovuttivat, olin tosin jo melkein täysi-ikäinen. Ja kas, huone alkoi pysyä siistinä! Tai no, ei aina niin siistinä, kyllä sinne (ja nykyiseenkin kämppään) aina välillä ilmaantui niitä tavarakasoja, mutta tein/teen välillä suursiivouksia ihan mielelläni. Ihan kivaa kun paikat on puhtaat ja järjestyksessä. Mutta toisin kuin vanhempani, en vieläkään ole mikään siivousintoilija jonka mielestä pitää siivota koko ajan ja kaikki pitää tehdä heti.
Sama tilanne oli meillä. Nyt tyttö on 16 ja huone on aina tiptop. Meillä oli ainakin luonnekysymys, sillä lapsi on aika luonnonlapsi luonteeltaan eikä vain huomannut nuorempana.