Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa.
Tuttavaperheissä kun katsoo sitä meininkiä, mitä uusperhekuviot aikaan saa, niin ei voi kuin huokaista helpotuksesta että minulla on lapset vain ja ainoastaan yhden miehen kanssa.
Kommentit (33)
Ei mullakaan mitään ylenkatsetta uusioperheitä kohtaan ole, tuntuu vaan että oon tehnyt siinä saralla elämässä oikeita valintoja, kun myös nuorena sain 2 ensimmäistä lasta ja nyt kolmannen 35-vuotiaana ja lapset on tehty. Ja kaikilla sama isä. -ap
Samoin, ja vielä lasteni isällä ei ole lapsia muiden kuin vain minun kanssani.
Ompa omahyväisiä mielipiteitä. Hyvä ettette ole jääneet nuorena leskeksi tai miehenne häipynyt toisen matkaan, vielä.
Ei mullakaan ole lapsia kuin yhden kanssa vaikka olenkin eronnut. Ja tunnustan että olen myös onnellinen asiasta. Siksi en enää aiokaan hankkia lasta kenenkään kanssa vaikka vuosia siihen olisi vielä jokunen.
Ja mikä kumma siinä on että jos ero tulee ja suhteessa lapsia, kiireellä hommataan uus ja vielä kiireemmällä tehdään sen uuden kanssa lapsia. Onko ihmisillä joku harhainen mielikuva, että kun lapsia väsää siihen uuteen suhteeseen, niin silloin se suhde on vakaammalla pohjalla? Mun mielestä se on juuri päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan mitään ylenkatsetta uusioperheitä kohtaan ole, tuntuu vaan että oon tehnyt siinä saralla elämässä oikeita valintoja, kun myös nuorena sain 2 ensimmäistä lasta ja nyt kolmannen 35-vuotiaana ja lapset on tehty. Ja kaikilla sama isä. -ap
Mulla samanlailla, eli 2 lasta alle 21 vuotiaana ja nyt yli kolmekymppisenä vielä kolmas. Tämän viimeisen odotusaikana neuvolalääkäri ihan kysyi että onko näillä kaikilla kolmella tosiaan sama isä?
Olin kyllä aika hämmästynyt tälläisestä kysymyksestä! Lääkäri kyllä meni vähän noloksi ja selitteli kun näillä sisaruksilla niin iso ikäero että nykyään niin usein on sitten uusioperhe.
Olin kyllä kieltämättä ylpeä kun sain sanoa että kaikilla sama isä ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta :)
Oho. Oliko vaaraa, että voisi olla toisin??? No, onnea nyt sitten, että kävi näin!
Minäkin olen samasta asiasta onnellinen. Vaikka eroaisimmekin niin lapsilla on vain toisensa sisaruksina, koska miehelleni on tehty vasektomia ja minulla alkanee pian vaihdevuodet.
Ihmettelen sitä säätämisen määrää uusperhekuvioiden aikatauluissa, vaikka kaikki olisivat hyvissä väleissäkin. Työkaverillani on lapsia kahden miehen kanssa, hänen nykyisellä miehellään kolmen naisen kanssa. Kuulostaa melko työläältä esim. tulevan kesän aikataulujen suunnittelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan mitään ylenkatsetta uusioperheitä kohtaan ole, tuntuu vaan että oon tehnyt siinä saralla elämässä oikeita valintoja, kun myös nuorena sain 2 ensimmäistä lasta ja nyt kolmannen 35-vuotiaana ja lapset on tehty. Ja kaikilla sama isä. -ap
Mulla samanlailla, eli 2 lasta alle 21 vuotiaana ja nyt yli kolmekymppisenä vielä kolmas. Tämän viimeisen odotusaikana neuvolalääkäri ihan kysyi että onko näillä kaikilla kolmella tosiaan sama isä?
Olin kyllä aika hämmästynyt tälläisestä kysymyksestä! Lääkäri kyllä meni vähän noloksi ja selitteli kun näillä sisaruksilla niin iso ikäero että nykyään niin usein on sitten uusioperhe.
Olin kyllä kieltämättä ylpeä kun sain sanoa että kaikilla sama isä ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta :)
Juuri näin kävi minullekin, kun tätä kolmatta odotin ja 10v oli ikäeroa edelliseen. Hämmästeli vielä että olette tosiaan harvinaisuus. Minä en ollut koskaan ajatellut olevan asian näin kunnes neuvolassa asiaa ihmeteltiin. 20v yhdessä ollaan oltu ja lapset on nyt tehty. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oho. Oliko vaaraa, että voisi olla toisin??? No, onnea nyt sitten, että kävi näin!
:D Näinpä!
Tuo kirjoitusasu "Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa." antaa kyllä ymmärtää, että AP:n elämänhallintataidoissa olisi vähän parantamisen varaa...
Se on hyvä, kun voi olla normaalista asiasta onnellinen. Olisi se aika kurjaa, jos olisit pettynyt omiin valintoihisi. Minullakin on lapset yhden kanssa, oma on valintani eikä se tunnu sen kummemmalta kuin oikean värinen maito jääkaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Oliko vaaraa, että voisi olla toisin??? No, onnea nyt sitten, että kävi näin!
:D Näinpä!
Tuo kirjoitusasu "Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa." antaa kyllä ymmärtää, että AP:n elämänhallintataidoissa olisi vähän parantamisen varaa...
=D =D
Voi olla että elämänhallinnassani olisi parantamisen varaa, mutta tältä osin se ainakin kunnossa on, ettei tarvitse sitä jatkuvaa säätämistä "mun lapset, sun lapset ja meidän lapset". -ap
Niin minäkin. Vaikka eroaisimme/kuolema erottaisi, en silti aio tehdä enää yhtään lasta. Tuskin mieskään, kun piuhat on poikkaistu.
Mites kun itselläni ei ole vielä lapsia ja olen ihastunut mieheen, jolla nyt vain sattuu kaksi sellaista olemaan? Jos saisimme yhteisen, ikäeroa seuraavaksi nuorimpaan tulisi 14 vuotta. Voisiko olla, että tällainen olisi jo hieman helpompaa manageerata siihen nähden, että olemassaolevatkin lapset olisivat vielä pieniä?
Olen itsekin aina ajatellut, että en tule sekaantumaan lisääntyneisiin miehiin. Ajattelin myös, että en koskaan eroa suhteestani. Ja että sen miehen kanssa teen lapseni. Luonto vain päätti toisin ja erokin siinä tuli sitten lopulta. Ja uutta ihastumiseni kohdettakaan en sitten onnistunut valikoimaan periaatteideni mukaisesti.. Ampukaa mut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan mitään ylenkatsetta uusioperheitä kohtaan ole, tuntuu vaan että oon tehnyt siinä saralla elämässä oikeita valintoja, kun myös nuorena sain 2 ensimmäistä lasta ja nyt kolmannen 35-vuotiaana ja lapset on tehty. Ja kaikilla sama isä. -ap
Mulla samanlailla, eli 2 lasta alle 21 vuotiaana ja nyt yli kolmekymppisenä vielä kolmas. Tämän viimeisen odotusaikana neuvolalääkäri ihan kysyi että onko näillä kaikilla kolmella tosiaan sama isä?
Olin kyllä aika hämmästynyt tälläisestä kysymyksestä! Lääkäri kyllä meni vähän noloksi ja selitteli kun näillä sisaruksilla niin iso ikäero että nykyään niin usein on sitten uusioperhe.
Olin kyllä kieltämättä ylpeä kun sain sanoa että kaikilla sama isä ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta :)
No jos ette ole naimisissa niin en yhtään ihmettele kysymyksiä.
Sama täällä, olen onnellinen sekä siitä, että mulla on lapsia vain yhden miehen kanssa ja siitä, että avioliitto on kestänyt kohta 25 v. Ja tavallaan siitäkin, että olimme toisillemme ensimmäiset vakavat seurustelukumppanit. Ja en minäkään ylenkatso eronneita ja uusperheitä, niiden taustalla on niin monenlaisia tarinoita. Esim. parhaan ystäväni mies jätti hänet toisen naisen takia, kun heidän vauvansa oli parin kuukauden ikäinen ja eivät enää mitään ihan nuoria olleet, nainen kolmekymppinen ja mies nelikymppinen. Olen onnellinen ystäväni puolesta, kun hän löysi uuden miehen ja nyt ovat avioituneet, lapsia eivät hanki. Ja tietysti olen kiitollinen, etten ole jäänyt leskeksikään.
Veljelläni on meneillään kolmas avioliitto, samoin vaimolla ja kaikista näistä liitoista on lapsia, väsyttää ja stressaa edes katsoa sitä touhua. Oma on asiansa, mutta itse en kyllä jaksaisi. Ja vielä kun kaikkien eksien kanssa ei olla kovin hyvissä väleissä, niin hiukan vaivaannuttavia joskus kaikki heidän perhejuhlansa, niitä kun riittää, kun lapsia on yhteensä 8! Ja sitten varsinkin alussa ne esittäytymiset...tässä on Liisa, joka on Pekan, siis ensimmäisen mieheni nykyisen vaimon Pirjon tytär...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Oliko vaaraa, että voisi olla toisin??? No, onnea nyt sitten, että kävi näin!
:D Näinpä!
Tuo kirjoitusasu "Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa." antaa kyllä ymmärtää, että AP:n elämänhallintataidoissa olisi vähän parantamisen varaa...
Etkö osaa suomea?
Aikuiset ihmiset puhuu todella rumasti keskenään puolisoiden ex-kumppaneista lasten aikana. Tämä tuli todistettua tässä taannoin eräissä juhlissa, jossa paljon uusioperheitä ja lapsia paikalla. Ei välitetä vaikka lapsi vieressä kuulee, kuinka rumasti esim. hänen äidistään puhutaan ja samalla nostetaan jalustalle sitä omaa lasta, joka on yhteinen tämän miehen kanssa. Oikein oksettaa ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Oliko vaaraa, että voisi olla toisin??? No, onnea nyt sitten, että kävi näin!
:D Näinpä!
Tuo kirjoitusasu "Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa." antaa kyllä ymmärtää, että AP:n elämänhallintataidoissa olisi vähän parantamisen varaa...
Etkö osaa suomea?
Voi olla etten aivan täydellisesti osaa, mutta osaan paljon muuta hyödyllistä. -ap
En katso kieroon uusperheitä mutta olen myös onnellinen ydinperheestäni niin paljon kun sain siitä kuulla että tein lapset nuorena, elämä on kuulemma pilalla ja ero tulee muutaman vuoden päästä..