Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa.
02.05.2016 |
Tuttavaperheissä kun katsoo sitä meininkiä, mitä uusperhekuviot aikaan saa, niin ei voi kuin huokaista helpotuksesta että minulla on lapset vain ja ainoastaan yhden miehen kanssa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Oliko vaaraa, että voisi olla toisin??? No, onnea nyt sitten, että kävi näin!
:D Näinpä!
Tuo kirjoitusasu "Olen niin onnellinen että olen päätynyt saamaan/hommaamaan lapsia vain yhden miehen kanssa." antaa kyllä ymmärtää, että AP:n elämänhallintataidoissa olisi vähän parantamisen varaa...
Etkö osaa suomea?
Voi olla etten aivan täydellisesti osaa, mutta osaan paljon muuta hyödyllistä. -ap
Kuten lisääntyä joka jampan kanssa välittömästi? Se ei tosin ole hyödyllistä.
Ja sulla tuo luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvin osa-alueesi. No älä huoli, ei kaikki voi kaikkea täydellisesti hallita. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan mitään ylenkatsetta uusioperheitä kohtaan ole, tuntuu vaan että oon tehnyt siinä saralla elämässä oikeita valintoja, kun myös nuorena sain 2 ensimmäistä lasta ja nyt kolmannen 35-vuotiaana ja lapset on tehty. Ja kaikilla sama isä. -ap
Mulla samanlailla, eli 2 lasta alle 21 vuotiaana ja nyt yli kolmekymppisenä vielä kolmas. Tämän viimeisen odotusaikana neuvolalääkäri ihan kysyi että onko näillä kaikilla kolmella tosiaan sama isä?
Olin kyllä aika hämmästynyt tälläisestä kysymyksestä! Lääkäri kyllä meni vähän noloksi ja selitteli kun näillä sisaruksilla niin iso ikäero että nykyään niin usein on sitten uusioperhe.
Olin kyllä kieltämättä ylpeä kun sain sanoa että kaikilla sama isä ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta :)No jos ette ole naimisissa niin en yhtään ihmettele kysymyksiä.
Mistäs se lääkäri voi tietää ovatko naimisissa vai eivät? :)
Heh. Mä olin ekan mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, niin vain erottiin, kun mies petti. Nykyisen mieheni kanssa ole ollut yhdessä 16 vuotta ja lapsia minulla on yhteensä 3.
Eli ero voi tulla kyllä hyvinkin pitkän suhteen jälkeen.
Itse olen tyytyväinen siihen, että olen saanut 3 ihanaa lasta ja että lasteni isät ovat mukana heidän elämässään.
Uusperhe voi olla myös hyvä perhe ja parempk perhe kuin se alkuperäinen ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan mitään ylenkatsetta uusioperheitä kohtaan ole, tuntuu vaan että oon tehnyt siinä saralla elämässä oikeita valintoja, kun myös nuorena sain 2 ensimmäistä lasta ja nyt kolmannen 35-vuotiaana ja lapset on tehty. Ja kaikilla sama isä. -ap
Mulla samanlailla, eli 2 lasta alle 21 vuotiaana ja nyt yli kolmekymppisenä vielä kolmas. Tämän viimeisen odotusaikana neuvolalääkäri ihan kysyi että onko näillä kaikilla kolmella tosiaan sama isä?
Olin kyllä aika hämmästynyt tälläisestä kysymyksestä! Lääkäri kyllä meni vähän noloksi ja selitteli kun näillä sisaruksilla niin iso ikäero että nykyään niin usein on sitten uusioperhe.
Olin kyllä kieltämättä ylpeä kun sain sanoa että kaikilla sama isä ja yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta :)No jos ette ole naimisissa niin en yhtään ihmettele kysymyksiä.
Mentiin naimisiin kun olin 19 vuotias ja mies 22v.
Vierailija kirjoitti:
Ompa omahyväisiä mielipiteitä. Hyvä ettette ole jääneet nuorena leskeksi tai miehenne häipynyt toisen matkaan, vielä.
No ei aloituksessa varmaan tarkoitettu leskeksi jäämistä. Kuolemalle ei voi mitään eikä sillekään, jos mies lähtee toisen matkaan. Mutta sille voi, kuinka monen miehen kanssa yrittää hankkiutua raskaaksi ja se on viime kädessä aina naisen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin olen onnellinen ja ylpeä ydinperheestäni, vaikken sitä toki ääneen hehkutakaan. Nykyisillä arvoilla ja elämäntyylillä se tuntuu olevan harvinaista, koen onnistuneeni tässä elämänosiossa täydellisesti!
Onhan se tosi helppoa ja selkeää. Olen onnellisesti naimisissa. Just vietimme hopeahääpäivää. Meillä on yhteiset lapset pelkästään. Olen miettinyt miten selkeä tilanne meillä on verrattuna vävyni perheeseen. Hänen vanhempansa erosi ja kumpikin meni uusiin naimisiin. On monenlaista sisarpuolta ja äiti- tai isäpuolen lasta jne. Ei tiedä ketä häihinsä kutsuisivat tästä sekamelskasta niin että he voivat olla myös saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen onnellinen ja ylpeä ydinperheestäni, vaikken sitä toki ääneen hehkutakaan. Nykyisillä arvoilla ja elämäntyylillä se tuntuu olevan harvinaista, koen onnistuneeni tässä elämänosiossa täydellisesti!
Samoin. Ja samalla ihailen uusperheitä, jotka saavat sen kuviot toimimaan. Siinä vaaditaan kypsyyttä ja sosiaalisia taitoja kaikilta. Jos onnistuu, niin lapset saavat todella hyvän mallin vanhemmilta siitä, miten toista ihmistä kohdellaan.
Ap sehän on hienoa, varsinkin jos vielä olet onnellinen miehesi kanssa. Mä olen katsellut noita ydinperheitä, ja on sellaisia missä on rakkautta, mutta sitten on myös niitä, missä kaikki kärsivät. Mutta ydinperheessä ollaan ja muita arvostellaan tajuamatta että itsellä menee ihan perustavaa laatua olevasti pieleen. Ajatellaan että uusperheiden lapset kärsivät, eikä tajuta kuinka rikki ja sekaisin ne omat lapset ovat kasvaessaan rakkaudettomassa perheessä. Mulla on myös lapsia vain yhden miehen kanssa, niin kuin on miehellänikin vain yhden naisen. Onhan siinä uusperheessä säätämistä, mutta se on myös uusi mahdollisuus, ja eväät rakentaa toimiva parisuhde ja vaalia rakkautta ovat ihan eri luokkaa kuin niissä eroon päätyneissä entisissä suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sehän on hienoa, varsinkin jos vielä olet onnellinen miehesi kanssa. Mä olen katsellut noita ydinperheitä, ja on sellaisia missä on rakkautta, mutta sitten on myös niitä, missä kaikki kärsivät. Mutta ydinperheessä ollaan ja muita arvostellaan tajuamatta että itsellä menee ihan perustavaa laatua olevasti pieleen. Ajatellaan että uusperheiden lapset kärsivät, eikä tajuta kuinka rikki ja sekaisin ne omat lapset ovat kasvaessaan rakkaudettomassa perheessä. Mulla on myös lapsia vain yhden miehen kanssa, niin kuin on miehellänikin vain yhden naisen. Onhan siinä uusperheessä säätämistä, mutta se on myös uusi mahdollisuus, ja eväät rakentaa toimiva parisuhde ja vaalia rakkautta ovat ihan eri luokkaa kuin niissä eroon päätyneissä entisissä suhteissa.
Kyllä, olen onnellinen mieheni kanssa ja tunnen että hänkin on minun kanssani erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämäämme. Totta kai välillä meilläkin riidellään, mutta aina niistä erimielisyyksistä on yli päästy ja tilanteet selvitetty ja sovittu ennen kuin tilanteet on päässyt kasautumaan ongelmiksi asti. Itse olen kasvanut perheessä, jossa en enää loppuaikoina nähnyt vanhempien välillä rakkautta, pelkkää riitelyä ja huutoa ja silloin toivoin ja rukoilin että he eroaisivat. Onneksi niin kävikin.
Paras lahja minkä lapselle voi antaa on toisiaan rakastavat vanhemmat. Ja se on totta, että mikäli niin ei onnistu, on todellakin parempi laittaa lusikat jakoon ja katsoa peiliin. -ap
No tuohan se nyt varmaan on se targetti kuitenkin...
Kun valitsee isän/äidin lapsilleen huolellisesti, ei ole tarvetta sätätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä kumma siinä on että jos ero tulee ja suhteessa lapsia, kiireellä hommataan uus ja vielä kiireemmällä tehdään sen uuden kanssa lapsia. Onko ihmisillä joku harhainen mielikuva, että kun lapsia väsää siihen uuteen suhteeseen, niin silloin se suhde on vakaammalla pohjalla? Mun mielestä se on juuri päinvastoin.
Just tätä mäkin oon aina ihmetellyt! Voisko joku selittää?
Alue: Aihe vapaa
Kuten lisääntyä joka jampan kanssa välittömästi? Se ei tosin ole hyödyllistä.