Lue keskustelun säännöt.
Miten luoda hyvä äiti-tytär suhde isolla ikäerolla? Vinkkejä?
29.04.2016 |
Olen asunut jo muutaman vuoden yksinään. Olen syntynyt -92 ja äitini on syntynyt -49. Meillä on siis huomattava ikäero. Asumme vain alle 20km päässä toisistamme mutta näemme silti vain harvoin. Ei oikein ole mitään yhteistä, ei me kovin usein puhuta mistään kovin erikoisesta. Ei meillä ole mitään erikoisempia äiti-tytär juttuja, ei käydä shoppailemassa tai lenkillä tai mitään. Ei yhteisiä harrastuksia, harvoin edes soitellaan. Olen äitini ainoa lapsi. Vaikea keksiä mitään yhteistä tekemistä kun me ollaan ihan eri ikäluokkaa ja yhden kaverini mummokin on useamman vuoden äitiäni nuorempi. Äitini on myös hyvin vanhanaikainen joten sekin hankaloittaa asiaa entistä enemmän, ei onnistu mitkään yhteiset hemmotteluhetket että tehdään toisillemme vaikka kasvohoidot. Hän ei ole ollenkaan henkisesti nuorekas, päinvastoin hän on ollut aina tosi vanhanaikainen. Hänen kasvattivanhemmat, mun "isovanhemmat" ovat syntyneet ennen Titanicin uppoamista joten siitä voitte miettiä miten vanhanaikaisen kasvatuksen hän on aikoinaan saanut. Hankalaa kun me ollaan täysin erilaiset ihmiset, täysin eri ikäluokkaa ja täysin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Onko mitään toivoa luoda hyvää äiti-tytär suhdetta enää tässä vaiheessa? Nähtiin me viime lauantaina kun hän kävi mun luona ja toi kukkia. Istui tässä pari tuntia ja lähti kotiinsa. On meillä siis välit kunnossa, mutta ei juurikaan mitään yhteistä.
Kommentit (5)
Ehkä yhdessä leipominen voisi olla sellaista mitä voisitte yhdessä tehdä. Sitä varmaan vanhoillinenkin äiti tekisi. Oma äitini on ollut 39v kun synnyin ja ei meilläkään mitään syvällisiä jutunaiheita ollut. oltiin selvästi eri aikakauden kasvatteja. Silti äiti oli kovin rakas. Itsekin olen saanut lapset 30-40v välillä, mutta olen paljon enemmän lasteni elämässä mukana. Minusta tuntuu, että nykyään ollaan paljon enemmän lasten kanssa ja vanhempien ja lasten välit ovat läheisempiä kuin ennen. Näin olen ymmärtänyt kun olen jutellut ystävien kanssa heidän lapsuudestaan/väleistään vanhempiinsa. Ennen oltiin etäisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä suhde ei ole siitä ikä-numerosta kiinni. Ongelmat ovat muualla. Miten musta tuntuu, että tässä joku teiniäiti yrittää "ovelasti" morkata nelikymppisinä äidiksi tulleita... Harva on äidin kanssa kaveri, vaikka suhde olisi kuinka läheinen. Äitiys ja ystävyys ovat vähän eri asioita.
Wtf?! En ole mikään teiniäiti. Eihän täällä av-palstalla voi kirjoittaa yhtään mitään ilman että saa heti trollihuutelua niskaansa!
En oikein ymmärrä ongelmaa, olen 22 ja isoäitinikin kanssa löytyy kyllä yhteistä tekemistä ja juttua.
Ikäeroa enemmän erilaiset luonteet erottavat. Äitini oli 25 v. kun sai minut ja välit ovat ihan ok, mutta makumieltymykset ovat sen verran erilaiset etten innostu esim. shoppailusta hänen kanssaan.
Jaa-a, kinkkinen kysymys. Itse olen 34 ja äitini 78, eli hän oli 44v kun synnyin. Tarinasi kuilostaa tutulta, vanhempamme ovat kuitenkin pula-ajan ihmisiä.
Mites jos puhuisit äidillesi että nauttisit jos voisitte puuhailla jotain juttuja yhdessä? Ehkä hän ei edes tiefä kuinka paljon kaipaat yhteisiä juttuja hänen kanssa. Voit esim ostaa lahjaksi hemmotteluhetken kyloylässä ja lähdet mukaan. Siinähän voisi sutten rentoutuneena myös käydävtällaisia keskusteluja☺.