Meri jäljet lyö luotoon, vaot kallion, ne aalto tehnyt on, myös myrskysää, tarttuu Maijan muotoon ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää, meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö, heihin merkkinsä lyö.

Oppii luodolla kielen, puhe turhaa ois ja joutaa lauseet pois, voi aavistaa vaimo toisen mielen, hän tuntee tuulen joka miehen matkaan saa, katse saattamaan jää, vielä tyyni on sää, vielä tyyni on sää.

Kun saapuu taas saaliinen hän, on kuin mies naistaan tuntisi enemmän, yhdestä katseesta mies ymmärtää, vaimoaan, kuinka hän pelkää myrskyävää, pohjoista selkää yksin kun jää, siis tyynnytelkää huomiset veet, haltiat, mies pyyhkii kyyneleen.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju