Kristinuskosta: kiusaus ei ole synti
Jos olet kristillisessä uskossa ja niin ollen elät parannuksessa Jeesuksen voimasta uskon kautta, sinun on kenties lohdullista tietää, että kiusaus ei ole syntiä!
Jos sinulle tulee kiusaus esim. varastaa lompakko, pettää ruumiillisesti puolisoasi tai tehdä seksuaalisia tekoja samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, se ei itsessään ole synti. Vasta, jos varastat lompakon, menet sänkyyn muun kuin aviopuolisosi kanssa tai harjoitat homoseksuaalisuutta, olet syypää syntiin.
Ero puolestaan kiusauksen ja ajatussynnin välillä on hiuksenhieno, mutta Raamatun mukaan olemassa. Milloin kiusaus vaihtuu ajatussynniksi, se lienee omantunnon kysymys.
Kommentit (18)
Mutta varmasti on kinkkukiusaus sitten taas syntiä juutalaisille!
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Jeesus kuitenkin Matteuksen evankeliumissa sanoo:
"27. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. "Jotta edes kiusaus siihen huorintekoon syntyisi, eiköhän ole vähän pakko tehdä se "ajatussynti", että on katsonut himoiten, tai jollain tapaa kuvitellut miten hyvä olo tulisi synnin tekemisestä.
Minusta tämä on tavallaan hyvin lohdullista, siksi että se osoittaa, että ihmisen ei ole yhtään mitään mahdollisuutta välttää syntiä. Sitä tulee tehneeksi vähän väliä vaikka varsin siivosti eläisikin. Niinpä sitä voi turvautua vain armoon ja lopettaa stressaamisen omista synneistään.
Kuten sanoin, raja kiusauksen ja ajatussynnin välillä on hiuksenhieno. On olemassa kiusausta, joka ei ole vaihtunut ajatussynniksi, mutta on lähellä sitä.
Lohdullista on se, että saamme syntimme anteeksi Jeesuksen veressä. Lohdullista ei tule olla sen, että kiusauksia on vaikea vastustaa.
- ap
Ei syntiä pidä millään tavalla hyväksyä. Se on kuitenkin hyvä tiedostaa, että kukaan meistä ei ole synnitön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Jeesus kuitenkin Matteuksen evankeliumissa sanoo:
"27. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. "Jotta edes kiusaus siihen huorintekoon syntyisi, eiköhän ole vähän pakko tehdä se "ajatussynti", että on katsonut himoiten, tai jollain tapaa kuvitellut miten hyvä olo tulisi synnin tekemisestä.
Minusta tämä on tavallaan hyvin lohdullista, siksi että se osoittaa, että ihmisen ei ole yhtään mitään mahdollisuutta välttää syntiä. Sitä tulee tehneeksi vähän väliä vaikka varsin siivosti eläisikin. Niinpä sitä voi turvautua vain armoon ja lopettaa stressaamisen omista synneistään.
Kuten sanoin, raja kiusauksen ja ajatussynnin välillä on hiuksenhieno. On olemassa kiusausta, joka ei ole vaihtunut ajatussynniksi, mutta on lähellä sitä.
Lohdullista on se, että saamme syntimme anteeksi Jeesuksen veressä. Lohdullista ei tule olla sen, että kiusauksia on vaikea vastustaa.
- ap
No, ehkä se jollain toimii noinkin päin. Itsellä menee kyllä niin, että ajatussynti on tehty ensin, ja se on synnyttänyt kiusauksen ihan konkreettisesti tehdä asia tekona eikä vain mielessään.
Jeesuksesta sanotaan Raamatussa, että Hän oli kaikessa kiusattu, ja toisaalla, että Hän eli synnittömän elämän täällä maailmassa. Näistä Raamatun väitteistä voidaan loogisesti johtaa, että kiusaus ei ole synti.
Näin ollen Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa siitä, että jo se, joka katsoo muuta kuin puolisoaan himoiten, on tehnyt synnin sydämessään, on ymmärrettävä siten, että kiusauksen ja ajatussynnin (= sydämen synti) välillä on kuin onkin hienoinen raja.
Kysymys kuuluu: miten (tarkkoja tapoja) tuohon rajan ylitykseen kiusauksesta ajatussyntiin voi esim. etukäteen varustautua Herrassa ja siten välttää mahdollisimman tehokkaasti? Olen aidosti kiinnostunut parannuksesta ja kilvoituksesta, niin kuin Raamatun mukaan uskova onkin. Siksi näitä mietin. :)
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä sekaisin. :(
"18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1. Kor. 1: 18)
Uskovainen on Kristuksen kanssa kuollut ristillä, hänen oma lihansa ei häntä enää ohjaa, vaan Jumala.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä sekaisin. :(
"18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1. Kor. 1: 18)
Uskovainen on Kristuksen kanssa kuollut ristillä, hänen oma lihansa ei häntä enää ohjaa, vaan Jumala.
- ap
Voi kauheata noita juttuja. Kuin suoraan psykiatrisesta sairaalasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä sekaisin. :(
"18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1. Kor. 1: 18)
Uskovainen on Kristuksen kanssa kuollut ristillä, hänen oma lihansa ei häntä enää ohjaa, vaan Jumala.
- ap
Voi kauheata noita juttuja. Kuin suoraan psykiatrisesta sairaalasta.
I rest my case.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse joutua kadotukseen, vaan voit kääntyä ja tehdä parannuksen ja ottaa vastaan Jumalan armon uskossa Jeesukseen Kristukseen.
- ap
Näin on. Kuitenkin omaantuntoon turvautuminen kiusauksen ja ajatussynnin erottamisessa lienee huono keino, sillä ihmisen oma moraalikäsitys voi olla häilyvä. Parhaiten asiasta päässee selville sisintään rehellisesti tutkimalla ja rukoilemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä sekaisin. :(
"18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1. Kor. 1: 18)
Uskovainen on Kristuksen kanssa kuollut ristillä, hänen oma lihansa ei häntä enää ohjaa, vaan Jumala.
- ap
Voi kauheata noita juttuja. Kuin suoraan psykiatrisesta sairaalasta.
I rest my case.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse joutua kadotukseen, vaan voit kääntyä ja tehdä parannuksen ja ottaa vastaan Jumalan armon uskossa Jeesukseen Kristukseen.
- ap
Tuleeko minusta sitten jo tässä elämässä samanlainen kuin sinä? Jos tulee, niin ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Kuitenkin omaantuntoon turvautuminen kiusauksen ja ajatussynnin erottamisessa lienee huono keino, sillä ihmisen oma moraalikäsitys voi olla häilyvä. Parhaiten asiasta päässee selville sisintään rehellisesti tutkimalla ja rukoilemalla.
Mitä tarkoitat rehellisellä sisimmän tutkimisella, jossa kuitenkaan omatunto ei ole mukana?
Itse asiassa omatunto on se taso, jolla uskovaisen rukoileminen ymmärtääkseni aina tapahtuu.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä sekaisin. :(
"18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1. Kor. 1: 18)
Uskovainen on Kristuksen kanssa kuollut ristillä, hänen oma lihansa ei häntä enää ohjaa, vaan Jumala.
- ap
Voi kauheata noita juttuja. Kuin suoraan psykiatrisesta sairaalasta.
I rest my case.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse joutua kadotukseen, vaan voit kääntyä ja tehdä parannuksen ja ottaa vastaan Jumalan armon uskossa Jeesukseen Kristukseen.
- ap
Tuleeko minusta sitten jo tässä elämässä samanlainen kuin sinä? Jos tulee, niin ei kiitos.
Jeesus on se esikuva meille jo tässä elämässä, en minä. Minunkin esikuvani on Jeesuksen vanhurskaus, siksi elän parannuksessa. :)
- ap
Tätä ketjua lukiessani, tulen onnelliseksi siitä tosiasiasta, että olen ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani, tulen onnelliseksi siitä tosiasiasta, että olen ateisti.
Miksi?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä sekaisin. :(
Elätkö erossa Jeesuksesta?
Voi, olla että nämä jutut eivät silloin aukea.
Raamattuun tutustuminen kannattaa. Sieltä löytyy ajankohtaista sanomaa tähänkin aikaan.
Raamatun sana ei vanhene.
Aloita jo tänään 😄
Hmm. Jeesus kuitenkin Matteuksen evankeliumissa sanoo:
"27. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. "
Jotta edes kiusaus siihen huorintekoon syntyisi, eiköhän ole vähän pakko tehdä se "ajatussynti", että on katsonut himoiten, tai jollain tapaa kuvitellut miten hyvä olo tulisi synnin tekemisestä.
Minusta tämä on tavallaan hyvin lohdullista, siksi että se osoittaa, että ihmisen ei ole yhtään mitään mahdollisuutta välttää syntiä. Sitä tulee tehneeksi vähän väliä vaikka varsin siivosti eläisikin. Niinpä sitä voi turvautua vain armoon ja lopettaa stressaamisen omista synneistään.