Lue keskustelun säännöt.
Olen taas parkunut silmät päästäni varatun vuoksi.
27.04.2016 |
Samalla työpaikalla ollaan ja nähdään väkisinkin päivittäin.
Olen totaalisen rakastunut. Ollut jo reilusti yli vuoden.
Mies on varattu ja minua reilusti vanhempi. Tänään taas itkin niin että päätä särkee ja kotona lapset ihmettelee mikä minua vaivaa. Kun en jumalauta tiedä itsekään. Olen nelikymppinen, olen pitänytitseäni suht tolkun ihmisenä.
Mutta kun tapasin tuon miehen, ei mikään ole ollut koskaan niinkuin ennen. Iski kuin metrinen halko ja tunteet ei todellakaan näytä laimenemisen merkkejä.
Itken lähes päivittäin ja illat menee sumussa...makaan vaan sohvalla enkä kykene ajattettelemaan mitään muuta kuin tuota miestä. Pelkään mielenterveyteni puolesta. Itsemurha käy mielessä yhä useammin...
Tilanne on mahdoton enkä TODELLAKAAN tiedä mikä minua vaivaa. Antakaa joku jotain vertaistukea edes...
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on- mulla on kyllä pari kolme mt- diagnoosiakin. Tuo on minusta enemmänkin riippuvuutta kuin rakkautta. Tarvitset tuon miehen ajattelua ja ripustautumista häneen jostain syystä millä tuskin on mitään tekemistä tuon kyseisen miehen kanssa. Hyvä uutinen on siis että tuo ei ole normaalia. Ja että sille voi tehdä jotain. Mietipä vaikka jos olisittekin suhteessa, sinun aikasi kuluisi ihan samalla tavalla itkemällä ja odottamalla miehen näkemistä koska muun ajan olisit ihan romuna- plussana vain se että pelkäisit milloin mies pettää ja/tai jättää. Eihän siitä mitään tulisi. Millaista elämä oli ennen kuin "rakastuit" tähän mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos av:n, törmäsin yllättäen termiin limerenssi. Sillä kuvataan epärealistista ja pakkomielteistä hullaantumista henkilöön, joka vieläpä usein on täysin saavuttamattomissa. Limerenssin kouriin joutunut kokee rakastuneensa silmittömästi, vaikkei oikeastaan edes tunne rakkauden kohdetta, ainakaan kovin syvällisesti. Lisää voi lukea vaikkapa täältä: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Limerence
Olen naimisissa, mutta olen koko ikäni ihastunut herkästi ja palavasti muihin miehiin. Yleensä "kohde" on ollut joku tuttava, eikä ihastus ole kestänyt kovin kauaa. Tunteet ovat pysyneet hyvin hallinnassa, ja jälkeenpäin nämä ihmiset eivät ole olleet mitenkään erityisiä.
Viimeisten muutaman vuoden sisällä olen kuitenkin kokenut kaksi tällaista nimenomaista limeristä hullaantumista. Kohteena molemmilla kerroilla oli miespuolinen ystävä, joten tilaisuuksia ruokkia tunteita on ollut. Ja mikä pahinta: olen saanut pakkomielteisille tunteilleni molemmilta miehiltä myös vastakaikua. Huomiota, tuhmia viestejä, viimeisimmän kohdalla jopa suudelmia ja molemminpuolista toivetta enemmästä. Tämä kaikki sai omat romanttiset kuvitelmani kiehumaan yli äyräiden, kun taas nämä miehet tuskin ajattelivat asiaa kovin pitkälle. Etenkään se ensimmäinen "kohde", joka piti käytöstäni varmasti välillä pähkähulluna. Toisen kohdalla ihastuminen oli enemmän molemminpuolista ja konkreettisempaa, mutta joka tapauksessa oma käytökseni oli jo pakkomielteistä, miehen lähinnä leikkiessä ja flirttaillessa.
Tajusinkin tuota limerenssiä penkoessani, että juuri siitä on omalla kohdallani ollut kyse. Ei oikeasta rakkaudesta tai edes henkilön todelliseen persoonaan ihastumisesta, vaan omien henkilökohtaisten tarpeitten epäterveestä ilmentymästä. Olenkin kyllä koko ajan tiedostanut, etten "oikeasti" haluaisi elää esim. tämän viimeisimmän miehen kanssa, en vain vähään aikaan osannut elää ilmankaan.
Jollain oudolla tavalla olen äärimmäisen helpottunut! Tiedän kyllä toimineeni väärin aviomiestäni kohtaan, mutta ainakaan en ole ainoa, jokain ajautunut tällaisten epärationaalisten tunteiden vietäväksi. Ensimmäisen miehen kohdalla myrsky on ollut lähinnä päänsisäinen ja siten viaton, toisen kohdalla pettämisen rajat tuli ylitettyä. Mutta nyt osaan varoa vastaavaa, eikä sitä kolmatta kertaa enää tule! Osaan nyt sanoa itselleni, ettei tunteeni ole aitoja, vaan luon koko romanssin itse. Näin ollen pystyn puhumaan itseni ulos ihastumisesta, mikäli sellaista vielä ilmenee. Ihastumisen ruokkimisen sijaan yritänkin jatkossa selvittää, mikä tarve minussa itsessä on täyttymättä, jos hullaannun jälleen.
Kohtalotovereita?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2469327/limerenssi_viimeinkin_tiedan_mik…
Tuskin olet rakastunut tuohon mieheen, vaan olet rakastunut ideaan jonka olet luonut oman pääsi sisällä tuosta miehestä.
Narua saa rautakaupasta.