Itku kurkussa toivon, ettei lapseni olisi syntynyt, mitään hyvää

Olisiko mahdollista löytää jotain herkälle ja ujolle sopivia harrastuksia, josta löytäisi kaltaisiaan? Kuvataidekoulu vaikkapa? 

Minkä ikäinen lapsi? Onko mieliala kärsinyt niin paljon, että ammattiavusta voisi olla apua? Tai voisi olla apua ennen kuin mieliala laskee tyystin masennuksen puolelle.

Minkä ikäinen lapsi? Kärsiikö lapsi yksinäisyydestä?

Ikävä kyllä tuo vaan pahenee iän myötä. Mt-ongelmat liki väistämättömiä.

Mistä päin ja minkä ikäinen? Täältä voisi löytyä kavereita lapselle. :) Itsellänikin on lapsi, jolta ei vielä oikein löydy kavereita.

Ap, mitä jos kävisit juttelemassa paikkakuntasi perheneuvolassa lapsesi pulmista? 

On viidennellä luokalla. Kyllä kaipailee kavereita. Mieliala kuitenkin pysynyt ihmeen hyvänä. Tällä pienellä paikkakunnalla ei ole just mitään harrastusvaihtoehtoja, mutta toki lähikaupunkiin olen valmis kuljettamaan, jos lapsi vain suostuisi. Se on kuitenkin iso kynnys hänelle yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin ja minkä ikäinen? Täältä voisi löytyä kavereita lapselle. :) Itsellänikin on lapsi, jolta ei vielä oikein löydy kavereita.

Mistä olette?

Minkä ikäinen? Itse saan/sain toivoa lukemisesta ja kirjoittamisesta, jos on/oli huono olo (milloin mistäkin, esim. yksinäisyys). Lapsena, nuorena ja vielä nykyäänkin. Ja kaikki luova tekeminen kuten soittaminen, laulaminen, musiikin kuuntelu, piirtäminen yms. ;)

Laitat lapsen vaan johonkin harrastukseen taipumusten mukaan. Kavereita saa vaan jos näkee vaivaa asian eteen. Työtä ne ihmissuhteetkin vaatii

Käykää siellä lähikaupungissa tutustumassa eri harrastuksiin jos niistä löytyisi joku sopiva.

Kaikki nyt vaan ei ole seurallisia.

Äiti, joka toivoo, että lapsi ei olisi syntynyt. Ongelma!

Sinä ap hae apua itselle ensin, kamala olet. Tuollainen asenne näkyy ja lapsikin tajuaa sen.

Minä pääsin vanhempieni minulle osoittamista kavereista eroon vain muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Heistä ei ollut minulle mitään hyvää, on parempi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka toivoo, että lapsi ei olisi syntynyt. Ongelma!

Sinä ap hae apua itselle ensin, kamala olet. Tuollainen asenne näkyy ja lapsikin tajuaa sen.

No höpö höpö. Kai nyt tajuat, etten oikeasti sellaista toivo. Synkkä hetki. Mitään en rakasta yhtä paljon kuin lastani. Hän on kaikkeni ja hän tietää todellakin olevansa rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka toivoo, että lapsi ei olisi syntynyt. Ongelma!

Sinä ap hae apua itselle ensin, kamala olet. Tuollainen asenne näkyy ja lapsikin tajuaa sen.

No höpö höpö. Kai nyt tajuat, etten oikeasti sellaista toivo. Synkkä hetki. Mitään en rakasta yhtä paljon kuin lastani. Hän on kaikkeni ja hän tietää todellakin olevansa rakastettu.

Voisiko kaverittomuuden syynä olla ylisuojeleva äiti? Lapsi on siis ainokainen?

Viet johonkin kerhoon/harrastukseen vaan. Valitsette yhdessä sopivan. Sovitte, että käy vaikka kolme kertaa ja päättää sen jälkeen, haluaako enää mennä. Ei ole pakko sitoutua pitkäksi aikaa heti, mutta kokeilisi edes. Siellä saisi sitten niitä sosiaalisia kontakteja, vaikkei mitään sydänystäviä välittömästi yleensä löydykään.

En ole ylisuojelevainen. Emmekä elä kahdestaan.

No mitä lapsen isä asiasta ajattelee?

Partioon!