Itku kurkussa toivon, ettei lapseni olisi syntynyt, mitään hyvää
hän ei pääse kokemaan. No okei perheen suuren ja lämpimän rakkauden, mutta ei se enää kauaa riitä. Hän on kaveriton ja hyljeksitty. Itsetunto nollassa, kyllä tuon ikäinen kaipaa hyväksyntää ikätovereilta. Ei ole rämäpää ikätovereiden tapaan, vaan ujo.
Olen aivan rikki. Onpa kiva, kun lapsi äidin kanssa joutuu tekemään sen mitä kavereiden kanssa pitäisi tehdä. Enkä mäkään tietenkään koko ajan töistä tultua voi hänen kanssa olla.
Synkkä hetki tässä nyt mulla.
Kommentit (22)
Uskaltaako lapsi poistua äitinsä seurasta? Tällä tarkoitan äidin mielentilaa ja pärjäämistä?
Tällä en tarkoita mitään pahaa mutta nyt voi olla äidin hyvä myös miettiä omalla kohdalla missä mennään ja miksi lapsen tilanne nostattaa niin voimakkaita tunteita.
Ja lopuksi lisään vielä, että älä suinkaan väheksy perheen antamaa rakkautta - on paljon lapsia kellä ei sitäkään!
Jyväskylä.