Mistä mä saisin tyyneyttä ja mielen vahvuutta

oppia siihen etten anna miehen puheiden pilata koko päivääni.
Heräsin tänään iloisena, reippaana ja hyvillä mielin. Kävin lataamassa kahvinkeittimen ja tulin takaisin hetkeksi sänkyyn. Mies lähti keittiöön ekana ja jäin vielä pukemaan. Mies palaa takaisin sanomaan mulle että "oisit sen keittimen voinut napsauttaa päällekin kun sen kerran latasit". Ok.
Aamukahvipöydässä alkoi vinoilemaan kunnostamattomasta keittiön ovesta joka on kannettu 3 v sitten takaisin paikoilleen ja joka mun on pitänyt hioa ja maalata uudelleen. Olen useamman kerran sanonut että joku voisi kantaa sen ulos että voin aloittaa maalinpoiston. Ilmeisesti en tarpeeksi ponnekkaasti.
Sitten mies alkoi avautua kuinka hän ei jaksa vastata AINA KAIKESTA.
Siinä vaiheessa mun verenpaine alkoi nousta. Hän ei todellakaan vastaa tässä perheessä kaikesta. Hän ei ole pitkän avioliiton aikaan oppinut että mua on ihan turha tulla määräilemään enkä välttämättä tee asioita vain koska hän määrää(työasiat erikseen)
Olen toipumassa keskivaikeasta masennuksesta(jota hän ei ole koskaan ymmärtänyt koska mullahan on kaikki hyvin) Olen kuitenkin senkin aikana ollut toimintakykyinen ja tehnyt osani. En ole käyttänyt miestäni terapeuttina.
Nyt mua suoraan sanottuna vituttaa ja mietin vaan että hän ei todellakaan tajua kuinka lähellä oli ettei hän ole vastaamassa kaikesta ihan kokonaan yksinään.
Miksi mä annan sen pilata mun päiväni ja hyvän mieleni? Miksi mä en kykene antamaan mennä toisesta korvasta ulos?