Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe-elämä tuntuu koko ajan enemmän vankilalta!
23.04.2016 |
Miten oppisin asennoitumaan tähän niin, ettei ihan koko ajan ole hermot riekaleina ja koko ajan odota omaa aikaa keskittyä itseeni? En yhtään ihmettele tutkimusta, jonka mukaan nainen on elämässään onnettomin kun nuorin lapsi on 2-vuotias...
Kommentit (27)
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toinen tuolla huokaili keski-iän tyhjyyttä ilman lapsia :D
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Jaa... Minusta tuo oli onnellisinta aikaa vaikka intensiivisyydessään voimia vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Miksi 'turha'? Muuten olen sitä mieltä, että elämän mielekkyyttä ei pidä rakentaa sille, että muut sinua tarvitsevat, vaan ennen kaikkea sille, että olet itsesi paras ystävä. Ja se ei ole pois toisten auttamiselta.
t. Vanha muttei turha itselleen(kään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Lapsi osana aikuisuutta ja omaa elämää. Lapsi kaipaa paljon huomiota tuossa iässä ja oppii sitä kautta selviytymään mailmassa.
Joo kun se oma lapsi on osa omaa elämää ja omaa tavoitetta saada se lapsi kkypsymään terveeksi aikuiseksi. Minä olin koti-isänä kolme vuotta ja lapsi oppi lukemaan kolmevuotiaana. Keskity enemmän siihen lapseesi.
T: Mies 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.
Haluaisin vain edes joskus ulkopuolista apua lastenhoitoon. Omaa aikaa saan pari kolme kertaa pari tuntia viikossa välttämättömään liikuntaan ja iltaisin on pari kolme tuntia parisuhdeaikaa kun lapset nukkuvat, mutta se on siinä. Ei ole mitään mahdollisuutta paneutua oikeasti johonkin luovaan harrastukseen esim. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Mies siis katsoo lapsia kun liikun sen pari kolme kertaa viikossa.
Minustakin tämä tuntuu vankilalta. Toisaalta nyt yksi kolmesta lapsesta on kipeänä ja haluaa vain levätä. Tämä on muuttanut perheemme dynamiikkaa todella paljon ja meillä on mitä rauhallisin ja rentouttavin päivä yhdessä perheenä pitkään aikaan. Ei tappelua, ei huutamista, ei riehumista vaan kaksi lapsista leikkii keskenään jopa puoli tuntia niin, ettei heistä kuulu mitään tänne alakertaan. Kipeänä oleva lapsi ei koskaan leiki paikallaan vaan on jatkuvassa liikkeessä ja leikit on sitten sen mukaiset.
Lasten luonne määrää siis todella paljon. Siksi ei pitäisi verrata perheidän elämää toisiinsa. Jotkut lapsista on hankalampia ja vaativampia kuin toiset, mikä lisää sitä vankilan tunnetta kun ei oikein pysty nauttimaan mistään yhteisestä tekemisestä. Katselin yhtenä päivänä kun eräs mies pesi liikkeen ikkunoita. 15m päässä oli erittäin vilkaasti liikennöitu katu keskellä kaupunkia. Miehen aika pienet lapset seisoivat siinä vieressä tehden jotain pientä välillä. Tuolloin minuun iski ymmärrys siitä, miten paljon lasten luonne vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Itse en voisi edes kuvitella, että voisin ottaa omat pojat mukaan tuohon ja vielä kääntää heille selkäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsemme ei eivät todellakaan ole hiljaisia ja rauhallisia. Ap
Samat fiilikset ja kestän ajattelemalla, että tilanne helpottaa hyvinkin pian, kun lapsille tulee vielä vähän ikää lisää. Onhan se voimia vievää, kun lähes joka hetki päivästä joutuu olemaan aistit täysillä pienten lasten kanssa, jotka joko haluavat jakamatonta huomiota/riitelevät/riehuvat/telovat itseään/itkevät kun käyn vessassa tms. Välillä tuntuu, että pää poksahtaa, kun samaan aikaan tapahtuu monta asiaa, jotka pitäisi samalla hetkellä hoitaa. Kohta alkavat olemaan vähän omatoimisempia eivätkä tarvitse mua enää joka hetki päivästä. Onneksi on kavereita, joilla on vähän vanhempia lapsia, ja he kuvailevat elämäänsä (lasten suhteen) hyvin helpoksi, kun ei lapsia välillä juuri näekään kun ovat jatkuvasti jossakin menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuskasi. Juuri tässä mietin ettei ole enää omaa elämää jäljellä. Viikon kohokohta oli kun pääsin kauppaan yksin :D rakastan lapsiani kyllä. Minulla ei ole aikaa entisille harrastuksille, minut irtisanottiin enkä ystäviänikään nää ilman lapsia kuin harvoin. Harvoin voin katsoa telkkarista lätkää tai formuloita keskittyen niihin. Tai lukea kirjaa. Ihmeellisesti miehen elämä ei ole muuttunut muuten kuin että on saanut väsyneen ja kiukkuisen vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.
Haluaisin vain edes joskus ulkopuolista apua lastenhoitoon. Omaa aikaa saan pari kolme kertaa pari tuntia viikossa välttämättömään liikuntaan ja iltaisin on pari kolme tuntia parisuhdeaikaa kun lapset nukkuvat, mutta se on siinä. Ei ole mitään mahdollisuutta paneutua oikeasti johonkin luovaan harrastukseen esim. Ap
Siis oliko tuo yllätys sinulle ? Sehän on harvinaisen selvä että omaa aikaa ei juurikaan ole lapsen ollessa pieni. Nyt kun lapsi on seitsemän niin hän leikkii ulkona ja saatan jopa lukaista uutiset
T: Mies35
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ei lapset, eikä puoliso. Mikähän siinä on, että naisilla näyttäs olevan entistä vaikeempaa lapsiperheissä, vaikka tasa-arvoa ollaan viety jatkuvasti eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.
Haluaisin vain edes joskus ulkopuolista apua lastenhoitoon. Omaa aikaa saan pari kolme kertaa pari tuntia viikossa välttämättömään liikuntaan ja iltaisin on pari kolme tuntia parisuhdeaikaa kun lapset nukkuvat, mutta se on siinä. Ei ole mitään mahdollisuutta paneutua oikeasti johonkin luovaan harrastukseen esim. Ap
Siis sanoitko juuri että teillä on pari-kolme tuntia parisuhdeaikaa JOKA ilta? Olisitte onnellisia! Meillä ei ole sitäkään vaikkei edes ole lapsia. Oma erikoistumiseni vaatii sen noin 10-12 h päivässä aikaa ja miehelläkään ei helppo työ. Vaihtaisin milloin vaan tuon päittäin että näkisi kumppania edes sen pari tuntia päivässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.
Haluaisin vain edes joskus ulkopuolista apua lastenhoitoon. Omaa aikaa saan pari kolme kertaa pari tuntia viikossa välttämättömään liikuntaan ja iltaisin on pari kolme tuntia parisuhdeaikaa kun lapset nukkuvat, mutta se on siinä. Ei ole mitään mahdollisuutta paneutua oikeasti johonkin luovaan harrastukseen esim. Ap
Siis oliko tuo yllätys sinulle ? Sehän on harvinaisen selvä että omaa aikaa ei juurikaan ole lapsen ollessa pieni. Nyt kun lapsi on seitsemän niin hän leikkii ulkona ja saatan jopa lukaista uutiset
T: Mies35
Oli tämä ainakin minulle selvä, mutta en todellakaan tiennyt miltä se tuntuu. T. 15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.
Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.
Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap
Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.
Haluaisin vain edes joskus ulkopuolista apua lastenhoitoon. Omaa aikaa saan pari kolme kertaa pari tuntia viikossa välttämättömään liikuntaan ja iltaisin on pari kolme tuntia parisuhdeaikaa kun lapset nukkuvat, mutta se on siinä. Ei ole mitään mahdollisuutta paneutua oikeasti johonkin luovaan harrastukseen esim. Ap
Siis sanoitko juuri että teillä on pari-kolme tuntia parisuhdeaikaa JOKA ilta? Olisitte onnellisia! Meillä ei ole sitäkään vaikkei edes ole lapsia. Oma erikoistumiseni vaatii sen noin 10-12 h päivässä aikaa ja miehelläkään ei helppo työ. Vaihtaisin milloin vaan tuon päittäin että näkisi kumppania edes sen pari tuntia päivässä..
No ihan omista valinnoistanne johtuu, ettei enempää yhteistä aikaa ole. Meillä sitä on osaksi siksi, että tingin yöunista aina kun jaksan. Ap
Kellään samoja fiiliksiä? Miten kestätte? Ap